Lääkäri pakottaa sektioon - mitä tekisit?

Älä rupea terveydelläsi leikkimään. Sektio ei ole kamala asia. Kipuja ei tarvitse tuntea sellaisia määriä, että ne mitenkään haittais elämää. Pelkään hammaslääkärin poraakin enemmän kuin sektiokipuja.

Sinuna suostuisin sektioon... voi olla, että toisella synnytyskeralla repeät niin pahasti, ettei korjaaminenkaan ole hetkessä hoidettu.

toinen mahd. repeämä voisi merkitä elinikäsitä vammautumista, siis pidätyskyvyn puutetta. Pelkkä ajatuskin hirvittää, voisinko enää tehdä töitä tai elää normaalia elämää. Toki valitsisin alatiesynnytyksen jos näin suurta riskiä ei olisi. Sektio on iso leikkaus mutta itse valitsen sen ihan mielläni. Ensi vuonna on toisen lapsen syntymän aika.



Minulla tuli siis yhtä iso repeämä jonka kirurgi taitavasti ompeli eikä ongelmia ole ollut. Jos repeäisin samoin vielä kerran, olisi korjausompeleet vaikeampi saada onnistumaan.



Tsemppiä!

kuinka kamalaa on kun haiseva lasti tulee housuihin milloin sattuu eikä mitään voi. Hän siis valitti siitä kuinka oli saanut vain jonkun onnettoman korvauksen vakuutuksesta, vaikka tuosta vaivasta on todella paljon harmia esim. työasioissa.



Eli sinuna menisin kyllä siihen sektioon! Kuvittele mikä RIESA jos sulle tulee pysyviä vaurioita.

Lääkäreillä ei todellakaan ole mitään mielenkiintoa suositella potilaille toimenpiteitä huvin vuoksi.

Miksi leikit terveydelläsi? Miten hoidat lapsiasi jos olet sairas?

Koita päästä vielä jonkin alatiesynnytysmyönteisen, keskustelukykyisen lääkärin vastaanotolle keskustelemaan aiheesta. Jos tutkimustieto yksiselitteisesti suosittelee kaltaisessasi tapauksessa sektiota, tällainen lääkäri varmasti pystyy keskustelemaan siitä kanssasi ja hälventämään pelkojasi. Jos taas alatiesynnytyksen yrittäminen olisi periaatteessa mahdollista, tällainen lääkäri sen voisi sinulle sallia.



Yleensähän vaikeita repeämiä pystyy jonkin verran ehkäisemään erilaisilla käytännöillä avautumis- ja ponnistusvaiheessa. Tietysti pahasti arpeutunut väliliha venyy ehjää huonommin, jolloin vaikeita repeämiä voi tulla helpommin. Koita löytää toinen mielipide sellaiselta lääkäriltä, johon voit tässä asiassa luottaa.

Sulkijalihas meni kertakaikkiaan niin pilalle, että kaikki nämä 32, kohta 33 vuotta on joutunut noloihin tilanteisiin pidätyskyvyn puutteen takia. Minnekään liikuntaharrastukseen ei voi mennä, kävellen ei mihinkään, joka paikkaan mennessä on aina tsekattava, missä on vessa. Monen monta puhelua on katkennut siihen, kun " täytyy mennä" . Paska homma, ihan sanalla sanoen. Korjausleikkauksia on tehty monet kerrat, mutta kunnollista ei tule enää mitenkään.



Mieti ap. Lääkärisi on riskianalyysin tehnyt. Mitä haluat? Voi olla, että kaikki menee ok, mutta voi olla ettei mene..

Jos kerran itsesi ja lapsen parhaaksi niin tietenkin teet lääkärin neuvon mukaan!

Lapsesi voi jäädä vaikka kiinni tai voit itse vaurioitua pahasti- miksi edes mietit? Ei se sektio ole yhtään paha!

t. Äiti joka laitettiin sektioon ahtaan lantion takia

viittasi ja todella suosittelen kuuntelemaan mitä lääkäri sanoo. En missään tapauksessa suosittele kenellekään sulkijalihasvaurioiselle uutta alatiesynnytystä koska jos repeät uudelleen on todennäköisin vaihtoehto sitten suoliavanne. Ole onnellinen ettei repeämä vaikuta nyt elämääsi ja pystyt pidättämään ihan niinkuin ennenkin. Minä en pysty, vahinkoja sattuu todella usein ja elän melkoisessa ahdingossa jos suoraan saa sanoa. Ajattele asia niin että sektio on tapa varmistaa se että kykenet edelleen elämässäsi tekemään asioita joita tähänkin asti olet kyennyt. On todella kova paikka luopua haaveammatista, opiskeluista ja mahdollisesti säännöllisestä työnteosta ja vain sen takia että osui sellainen kätilö joka teki hoitovirheen. Kukaan ei kanna vastuuta eikä korvaa ansionmenetyksiä. Aika rankkaa todeta 26-vuotiaana että loppuelämän on vaikea ulosteinkontinenssi.

Ensimmäinen syntyi lopulta kiireisellä sektiolla, ja toivuin siitä parissa viikossa täydelliseen kuntoon. Haavakipua toki oli alussa, mutta ei mitään kamalaa. Söin mietoa särkylääkettä alle viikon, sen jälkeen ei sattunut ollenkaan mihinkään! Ja alapää oli luonnollisestikin kuin aina ennenkin, ei mitään ikäviä tuntemuksia siellä =)



Toisen kohdalla halusin alatiesynnytyksen silti ennemmin, jotta voisimme saada enempi lapsia (sektioita ei yleensä suositella kolmea enempää). Nyt harmittaa!! Vaikka en edes revennyt, eikä tullut tikin tikkiä, oli olo paljon heikompi. Uskomatonta, mutta totta! Pelkästään peräpukamat olivat kipeämpiä kuin sektiohaava koskaan... Eikä olo ollut " ei-synnyttänyt" vielä kuukaudenkaan kuluttua synnytyksestä, alapää oli kuin hiekkapaperia ja paikat muutenkin kummallisen tuntuisia :( Paljon helpommalla olisin päässyt, jos olisin vaatinut sektion toisellekin kerralle! Ainoa plussa oli, että sängystä pystyi heti nousemaan ilman, että piti varoa vatsaa. No, toisaalta seisominen ja situminen vastaavasti oli yhtä tuskaa ties kuinka kauan...

Ymmärrän tietty riskit enkä todella haluaisi että tulisi jotain pysyvää vauriota suoleen. Ongelma vain on, että pelkään hirveästi leikkausta, siis itse sitä salissa oloa ja mahan avaamista. Alatiesynnytys on jotenkin luonnonmukaisempi, jos tiedätte, mitä tarkoitan.

Joku äiti on sanonut, että toinen lapsi syntyy paljon helpommin. Jouduin viime synnytyksessä imukupin takia olemaan makuullaan, mutta jos nyt koittaisi synnyttää jakkaralla, niin ei tulisi repeämiäkään.

Tiedän riskit mutta pelottaa siltikin tuo sektio ihan kamalasti, kun onhan siinäkin riskejä, tosin erilaisia tietty.

ap

punaisella. Sulla on ap kyllä todella paljon menetettävää tuon pelkosi takia. Sektioon vaan. Käy pelkopolilla puhumassa sektiopelostasi. Ne varmaan putoaa siellä palleiltaan pelkästä hämmästyksestä :D.

Vierailija:

Ymmärrän tietty riskit enkä todella haluaisi että tulisi jotain pysyvää vauriota suoleen. Ongelma vain on, että pelkään hirveästi leikkausta, siis itse sitä salissa oloa ja mahan avaamista. Alatiesynnytys on jotenkin luonnonmukaisempi, jos tiedätte, mitä tarkoitan.

Joku äiti on sanonut, että toinen lapsi syntyy paljon helpommin. Jouduin viime synnytyksessä imukupin takia olemaan makuullaan, mutta jos nyt koittaisi synnyttää jakkaralla, niin ei tulisi repeämiäkään.

Tiedän riskit mutta pelottaa siltikin tuo sektio ihan kamalasti, kun onhan siinäkin riskejä, tosin erilaisia tietty.

ap

Itsellä oli haava kipeä 2 ensimmäistä päivää, mutta siihen saa niin hyvät särkylääkkeet (kun vaan pyytää) että pystyy kävelemään hyvin.

Sektiohaava ei minulla ollut noina kahtena ekanakaan päivänä kipeä muutoin kuin yritti liikkua. Paikallaan maatessa ei sattunut.

Kolmantena päivänä olisin ollut valmis lähtemään kotiin. Pystyin hoitamaan, nostamaan ja kantamaan vauvaani alusta lähtien itse (paitsi leikkauspäivänä).

Sektiokipu on niin erilaista kuin alapääkipu. Itselle paljon helpompi sietää leikkaushaavakipua kuin sukuelinten alueella olevaa kipua.

Maito nousi myös täysin normaalisti.

Tunsin olevani paljon " työkykyisempi" sektion kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

Sektio on nopea leikkaus, itse sain vauvan rinnalleni pitkäksi ajaksi leikkauksen jälkeen ja olo oli mahtava. Jopa parempi kuin alatien jälkeen kun ei tarvinnut sietää hirvittäviä kipuja.