Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset ! Neuvoja kaivataan...
04.12.2006 |
Olen ollut yh 2 vuotta, ja tapasin vuosi sitten miehen. Molemmilla on lapsi, miehellä vanhempi.
Emme asu yhdessä mutta lasten kanssa tapailemme toisiamme.
Muuten sujuu suht. hyvin, mutta ihmettelen miksi mies aina kertoo jotain " vikoja" lapsestani. Ymmärrän että on vaikea kiintyä toisen lapseen, mutta kuitenkin.
Esim. jos olemme viettäneet mukavalta tuntuneen illan yhdessä, niin seuraavana päivänä mies kertoo puhelimessa että hänen lapsensa oli kertonut, että lapseni ei antanut leikkiä jollakin lelulla. Ja mies sanoo aina että lapselleni tulee vaikeuksia, jos hän ei opi tekemään kuten muut haluavat. Itse olen ajatellut että pikkukiistat kuuluvat lasten leikkiin. Ja yhdessä leikkimällä lapset opettelevat toisten kanssa toimimista.
Ja jos lapsi tekee vähänkin jotain, mistä joudun häntä komentamaan, niin mies pitää sitä kauhean suurena asiana.
Miten olette oppineet kestämään sitä että toinen " haukkuu" lapsianne ?
Ja toisaalta missä ajassa uuden aikuisen pitäisi mielestänne alkaa hyväksyä kunnolla toisen lapsi? Jos on tarkoitus elää perheenä.
Kiitos jos kommentoitte, kaikkea muutakin uuden suhteen alkuun liittyvää.
Kommentit (5)
Meidän perheessä myös yksi yhteinen lapsi ja toinen lapsi mieheni edellisestä liitosta. Lapset eivät ole eriarvoisia, vaan kaikessa samalla viivalla. Toki tunnustan että rakastan omaa lastani ja mieheni lapseen olen ehkä vain kiintynyt, mutta lapsille en sitä ikinä näyttäisi. He ovat samanarvoisia perheemme lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..sanoisin vaan miehelle että bye bye..
Jo ei osaa suhtautua sinun lapseesi hyvin, tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti niin pihalle vaan. Mieti mtös lapsesi etua. Pahimmassa tapauksessa lapsesi joutuu tulevaisuudessa elämään perheessä, jossa hän ei ole tasavertainen jäsen. Sano miehelle, jos suhtautuminen ei muutu, niin mäkeen vaan.
Ei voi vaatia rakastamaan heti, mutta hyväksyä pitää. Jos ei kyse ole todellisista käytöshäiriöistä tms., niin miehen naputtaminen on aika turhaa ja aiheuttaa varmasti pahaa oloa pitemmän päälle sekä sinulle että lapsellesi. Voisitko luottavaisesti olla vaikka töissä tai ostoksilla, jos mies olisi lapsesi kanssa kotona, vai pelkäisitkö, ettei mies jaksa lastasi? Ota asia kunnolla puheeksi. Uusperheen muodostumisvaiheessa kannattaa varmaan käyttää myös perheneuvolan palveluita, kysypä, olisiko mies kiinnostunut lähtemään (olisi teidän yhteiseksi parhaaksenne).
Itselläni on uusperhe ja vaikka mieheni ei rakastakaan minun lastani kuin omaansa, hän huolehtii ja ottaa kasvatusvastuuta. Mielestäni olisi totaalinen turn off, mikäli mies jakaisi lapset " sinun lapsiisi ja minun lapsiini" . Itse kohtelen lapsia samalla tavalla. Molemmat saavat osakseen iltapusuja ja niitä satunnaisia moitteitakin. Vaikken mieheni lasta kovin kiihkeästi rakastakaan, pidän hänestä silti ja kohtelen kuin omaani.