miten ihmeessä mä pärjään äitinä?!

Kaikille se esikoinen on ollut ensimmäinen, ns. " opettelukappale" . Ihan rauhassa vaan yhdessä toisiinne tutustuen.

koita ettii itelles joku toinen lasta odottava/hoitava ystävä jonka kanssa jakaa ajatuksia yms. Itsellä ainaskin oli paljo iloa kun neuvolan kautta odotusaikana (synnytysvalmennuksessa) tutustuin muutamaan muuhun odottavaan äitiin.. sitten neuvola järjesti myöskin " vauvavalmennuksen" jossa sitten tavattiin samat naiset vauvojen kera jotka oli olleet samassa synnytysvalmennusryhmässä... sitten kun asuttiin samalla alueella niin tuli päivisin käytyä vaunulenkeillä ja myöskin oli kahvittelua yms. oli kiva kun oli juttuseuraa muista esikoisen juuri saaneista.. olimme yhdessä tietämättömiä :) Onnea odotukseen!

miten tässä käy. muuten kaikki on ok; parisuhde on kunnossa, tosin luulen että mies on vielä vähän vaiheessa tämän vauvan tulon ymmärtämisessä.



välillä vituttaa kun koko ajan itkettää tämmöinen asia!

Ja sitten vauvan synnyttyä voi masentaakin. Ettei sitä pienokaista muka saa pidettyä hengissä.. mut kyllä se kuitenkin ihan hyvin menee. Nuo tuntemuksetkin menee ohi aikanaan. Niitä tulee vähän kaikille.

purin äitiyspakkausta ja siinä pyykkiä pestessä ja silittäessä vaatteita aloin miettiä mm. sitä, mitä näillä kaikilla vaatteilla oikein tehdään! siis mikä on yökkäri ja missä vaatteissa lapsi tarkenee ulkona jne..



en suostu tunnustamaan että olisin uusavuton, päinvastoin mulla on taitoja monella alalla. muttei lastenhoidossa.. -ap

Noin sen oikeastaan pitääkin mennä. Jos et välittäisi tippaakaa pärjäätkö ja miettisi millainen äiti sinusta tulee, et varmaan olisi kovin " hyvä äiti" . Yritä nyt kuitenkin ottaa vähän rennommin. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle ja lapsesi tulee rakastamaan sinua, vaikka tekisit mitä.

mä ajattelen myös, että mitä jos vauva tukehtuukin vaikkapa tissiin (?!) tai nukkuessaan? tiedän että tämä kuulostaa ihan absurdilta mutta näitä ajatuksia on vaikea estää tulemasta pääkoppaan!

Tuo on niin tuttua!! Mulla menee ihan kylmät väreet kun muistutit siitä äitiyspakkauksesta. Siis nyt meillä on neljä lasta mutta silloin esikoisen syntymää odotellessa olin ihan yhtä ummikko.



En oikeasti ollut ikinä hoitanut lapsia koskaan. Vaan ihan hyvä tyttö tuosta on tullut vaikka vähän yhdessä opeteltiin.



Ja ime siellä laitoksella sitten hoitajien neuvoja vaan reilusti. He ovat siellä sua varten ja ihan perushoito-ohjeet opettavat. Ja aina on neuvola, jonne voi soitella.

toivottanut suoraan kuumimpaan paikkaan (rankka murrosikä, you know..) :0) eli ei minua pelota se, miten lapseni kasvaa minua rakastamaan.



kiva kuulla, että tämä on ihan normaalia. musta vaan tuntuu NIIN tyhmälle miettiä tällaisia asioita näin etukäteen. se vaan ei ole yhtään minun tapaistani! asiat on sujuneet elämässäni aina melkein itsekseen, miksei sitten tämä?



ja sitten vielä sellainen asia että en ole todellakaan käynyt 3D ultrassa enkä halunnut tietää lapseni sukupuolta etukäteen. en ole hankkinut viikolla 20 vauvan sänkyä enkä isoa kasaa vaatteita. se herättää ihmetystä muissa ihmisissä.. ja tietysti minussa jonkinasteista syyllisyyttä (en ole hyvä äiti)!



- ap -

silloin samassa tilanteessa olevalle! - ap -

menen siis siivoamaan kaappia ja järjestelemään tavaroita uutta asukasta varten.