Lue keskustelun säännöt.
Pomoni antaa henkilökohtaisten ongelmiensa vaikuttaa työpaikalla (lapsettomuus/adoptio)
07.11.2006 |
Aloitin joku aika sitten uudessa työpaikassa, ja vaikka muuten viihdynkin itse työssä niin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että pomoni antaa oman privaattielämänsä vaikuttaa työntekoon. On usein ärtynyt, lyhytpinnainen ja jotain kysyessä vastaus tulee usein tosi kypsyneeseen sävyyn ja naamanilmeitä ei voi tulkita väärin. Joskus kyllä pahoitteleekin purkauksiaan tyyliin " tajuattehan te, miksi minä olen tällainen..."
Toisaalta ymmärrän - olen itsekin kokenut vaikeita asioita elämässäni, esikoisvauvani on kuollut ja toisen lapsen myötä omaa lasta kohtaan koettu vain kasvavan rakkauden määrä laittaa miettimään, kuinka tyhjää ja surullista ei-vapaaehtoinen lapsettomuus taatusti on. Eli tajuan kyllä että lapsettomuus ja adoptiojonossa odottelu on aivan varmasti repivää ja raastavaa, mutta silti en välttämättä hyväksy sitä, että privaattielämän ongelmat kaadetaan alaisten päälle.
Mitähän tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Ei varmasti käytännössä yhtään mitään muuta kuin vain ymmärtää, ja antaa purkauksien valua kuin vesi ankan selästä? Muilla vastaavia kokemuksia? Adoptiojonossa olevat äidit etenkin, osaatteko valottaa miten parhaiten ja rakentavimmin suhtautuisi asiaan ja odottavan pitkään aikaan?
Mun täytyy sanoa, että mua melkein hirvittää sen takia, että meillä on kolmas lapsi suunnitteilla ja saisi oikeastaan tulla vaikka heti (ei, tämä työpaikka ei todellakaan ole mikään unelmaura tai unelmavakiyöpaikka, jonka saatuani heti ryhdyn raskaaksi, vaan ihan selkeästi määräaikainen väliaikaisratkaisu mun elämässäni, koska yksi lapsi on vielä suunnitteilla.) Nyt melkein pelkään, että tulisin raskaaksi ennenkuin pomoni mahdollisesti itse saa adoptiolapsensa, olisi aika kaamea paikka mennä kertomaan hänelle mahdollisesta raskaudesta, varmaan lentäisivät tavarat seinille...
Kommentit (11)
se näkyy työpaikallakin. Itse olen vaan sitä mieltä, että ei saisi näkyä!!! Tietyssä mielessä työpaikalla pidetään roolia yllä ja varsinkin esimiesasemassa on pidettävä etäisyys alaisiin. Silloin henkilökohtaiset jutut pitäisi pitää tiukasti taka-alalla. Toki on hienoa, että pomokin valottaa omaa elämäänsä ja selittää käytöstään, mutta silti minusta omat vaikeudet eivät saisi olla selitys huonolle käytökselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos sinulla on huono päivä, voitko avoimesti vittuilla toisille ja tehdä työsi huonosti? Jos vastaus on kyllä, niin sallittakoon se silloin pomollekin toisinaan. Jos taas vastaus on ei, ei muuta kuin luottamusmiehen puheille! Tuollaista ei tarvi sietää, ei ole teidän vikanne että pomolla menee huonosti. Töistä voi jäädä saikulle myös psyykkisten ongelmien takia. (pomo siis)
Itse olen " pomona" suht pienessä yrityksessä. Meillä työntekijät saavat itkeä kun on pahamieli. Tuen, halailen ja lohdutan heitä.
Jos itse olen silmät turvoksissa itkemisestä ja joku läheinen esim. kuollut, kerron siitä työntekijöille kyllä. Minusta on parempi että kaikki tietävät mistä johtuu mahdollinen outo käytös. Tuskin kukaan pystyy peittämään tunteitaan kokonaan, niin ettei kukaan huomaisi että jokin on pielessä.
adoptiojärjestöstä tulee, niin lähtee samantien kotiin ja muut saavat tehdä hommat loppuun. Ihan ymmärrettävää sekin, toisaalta, jokainen varmasti ymmärtäisi sen sinä päivänä töissä, mutta siis ihan tässä määrin hänen privaattiasiansa näkyvät meillä töissä. Tarvitseeko tuollaista mielestänne kertoilla alaisilleen?
Alkaako pomon etunimi U:lla...? Taidan tuntea :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei varmasti ole kovin ainutkertaista, tällaistahan tämä elämä on. Mutta musta itsestäni suht uutena työntekijänä tuntuu kurjalta, että tunnen itseni ääliöksi jotain asiaa kysyessäni tai tarkistaessani. Ei ole kovin rohkaisevaa, kun esimies muljauttelee silmiään kun kysyn jotain ihan asiallista...
Kerrotko nimikirjaimet?
Marisi aina lapsettomuushoitojen vaiheet ja vittuili mulle (ja muille) kun joku tuli luomusti raskaaksi. Päässä vikaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidothan vaikuttavat hormooneihin ja hormoonit osaltaan käyttäytymiseen. Lisäksi jos tunnepuolella on häikkää (näissä jo riittävästi) vaikuttaa se työskentelyyn.
Robottiko pitäisi olla pomona?
Ihminen on luontokappale, joka pystyy paljonkin säätelemään käytöstään, mutta ihan kaikkeen ei pysty eikä ole tarvetakaan.
Kun kerran itse ymmärrätte missä mättää, tulkaa vähän vastaan tai antakaa mennä sillä painolla.
Olkaa itse fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ovat saaneet adoptioluvan ja odottelevat, että heille ilmoitettaisiin, että saavat lapsen. Mistään hormonaalisesta ei siis ole kyse, vaikka tietynlaisesta " raskaudesta" onkin kyse.
Kukaan ei ole robotti, enkä ainakaan minä todellakaan odota sellaista. Ymmärrän vallan hyvin, että toisina päivinä tunteet ovat pinnassa, eikä kukaan jaksa näyttää iloista naamaa koko ajan. Eikä pidäkään. Mutta mun mielestä esimiesasemassa olevalla nelikymppisellä naisella pitäisi olla sen verran ammattitaitoa, ettei nimenomaan purkaisi tätä pahaa tuultaan alaisiinsa. On mielestäni aivan eri asia näyttää surullista naamaa ja potea huonoa päivää kuin suhtautua lähimpiin työtovereihinsa ajoittain jopa melkein asiattomasti.
ap
Mutta hyvä, jos pomo tiedostaa itsekin asian ja ikääkuin anteeksipyytää käytöstään välillä.