Joo, ei ole helppoa ei. Meillakin lapset 4 v ja toinen juuri 2 v. ja tuntuu etta molemmilla joku uhma menossa.... ;Mutta tassa naita juttuja joita meilla on kokeiltu ja koettu

toimiviksi (toiset enemmän, toiset vähemmän).

Ensinnäkin, lue kirja Rakkaudesta lapseen (oli joku Campbell). Toiseksi OMAT AJATUKSET VAIKUTTAVAT SIIHEN MITEN LAPSET KÄYTTÄYTYVÄT. Tämä on aivan totta. Jos yrittää väellä väkisin ajatella toisin kuin tuntee, niin se ei välttämättä auta, mutta, jos pystyt OIKEASTI ajattelemaan lapsistasi positiivisia, rakastavia ajatuksia, niin se auttaa! Ajatusten voima on suuri, ja ihmiset (varsinkin lapset) tulkitsevat toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita tiedostamattakin.

Esimerkki; vien lapsia päiväkotiin ja ajattelen miten surkea äiti olen kun lapseni joutuvat menemään hoitoon, ja varmaan he jäävät sinne itkemään ja päiväunetkaan eivät onnistu ja.. ja niin edespäin.

Ja niin käy. Uskon että lapseni vaistoavat ajatukseni ja niiden negatiivisuus vaikuttaa myös heihin. Mutta kun ajattelen ja eläydyn siihen, että on ihan ok että lapset menevät hoitoon ja että aamu sujuu hyvin ja heidän päivänsä sujuu hyvin, niin kas kummaa, kaikki menikin sinä päivänä tosi hyvin.

Vielä tuohon negatiivisuuteen, uskon, että jos toistelemme lapselle miten kamala hän on ja tottelematon ja aina hän kiusaa toista jne. niin hänhän imee tuon imagon itseensä. Siihen lankaan ei siis pitäisi mennä.



Ja vielä yksi käytännön juttu tuohon pukeutumiseen (toimi meillä, mutta lapsi oli silloin kyllä vasta 3 v, mutta ehkä toimii 4 vuotiaallekin?)

Laitoin seinälle ison värilisen kartongin johon olin rajannut kuukauden päivät. Ostin ison kasan tosi ihania tarroja ja selitin lapselle että aina kun hän pukee ulos lähtiessä vaatteet ongelmitta, niin hän saa sinä päivänä liimata kaksi ihanaa tarraa sen päivän kohdalle. Ja jos sisään tulo sujuu yhtä hyvin, niin siitäkin saa kaksi tarraa. siis max neljä tarraa päivässä. Mutta jos uloslähdön kanssa on vähän kinausta (mutta tokenee huomauttamisella) niin saa 1:n tarran. Jos menee ihan plörinäksi, niin tarroja ei tule. Meillä tämä tosiaan toimi ja kun kuukauden olimme sitä harjoitelleet niin pääsimme vähitellen tarrahommasta eroon ja samoin ulos ja sisääntulo ongelmat olivat unohtuneet. Se oli vain huono tapa josta pääsimme näin sopuisasti eroon.



Ja vieläkin: ole johdonmukainen: mieti missä menee rajat ja pidä niistä kiinni; muuten sekoitat lapsen. Äläkä harrasta lahjomista: " jos tulet nyt kiltisti niin ostan sulle karkkia" . Jäähytuoli juttu on myös hyvä, ja jos joku päivä pitää laittaa jäähyllä 10 minuutin välein, niin sitten laitat. Seuraavana päivänä tuskin tarvitsee enää niin usein laittaa. Äläkä pelkää itkua ja kiukuttelua, älä erehdy turhaan lohdutteluun tai hyvittelyyn, itku loppuu kyllä kun pysyt lujana, ja kohta lapsi on niin kuin ei mitään oliskaan.

Sisarusten väliseen kahnaukseen en ole vielä keksinyt hyvää keinoa. Isommalle olen ajatellut jotain tuon tarrajutun kaltaista, mutta täytyy vielä miettiä..

Tsemmpiä! ja vielä kerran, lue se kirja!