Sektion JA alatiesynnytyksen kokeneet! Kumpi oli " helpompaa" ja miksi sektio tehtiin? OV

Toipuminen paljon nopeampaa, vaikka sektioon ei mitään komplikaatioita liittynytkään (kiireellinen sektio).

Suurimpana osa-alueena koen kuitenkin psyykkeen, eli psyykkeelle sektio oli aika raskas.

Johtuu varmaankin siitä, että minulla ja vauvallani ei ollut suurta hätää. Synnytys vietiin päätökseen imukupin avulla, ja lisäksi sain 3. asteen repeämät.



Sektio tehtiin kiireellisessä tilanteessa, ja vauva joutui heti teho-osastolle. Myös oma vointini sektion aikaan oli todella huono.

Ensimmäinen lapseni otettiin suuren koon takia lääkäreiden suosittelemana sektiolla ulos ja parin ensimmäisen päivän jälkeen en enää kipulääkkeitä tarvinnut. Siitä ei jäänyt mitään huonoja tuntemuksia.



Kaksi seuraavaa tulivat sitten alakautta ilman kivunlievitystä (en enää ehtinyt saada kun tilanne eteni niin nopeasti) ja varsinkin tämä viimeisin (ja vika!!!) synnytys oli erittäin kivulias. En sitten tiedä mikä olisi lapsen ulos tulossa se " helpoin" tapaus, ei varmasti mikään, kaikissa on puolensa.

Vaikka alatiesynnytys olikin pitkä (2 vrk) ja kivulias ja voimat lopussa. Se on kuitenkin luonnollinen kokemus. Sektio on niin luonnoton juttu ja toipuminenkin hidasta.

Sektio tehtiin lapsen hankalan tarjonnan vuoksi.

Toinen edeltäkäsin tiedossa ollut, mutta päivystysaikana tehty sektio vauvan suuren koon vuoksi. Meni tosi hyvin ja toivuin aivan ällistyttävän nopeasti, oikeastaan vain pari ekaa päivää olivat kipeitä. Olin ja olen edelleen tosi helpottunut, että sektio tehtiin, koska siinä kävi ilmi, ettei vauva olisi missään nimessä mahtunut alakautta ulos, joten aika ikävää jälkeä olisi voinut tulla, jos olisi lähdetty yrittämään. Miehelle sektio oli kovempi pala, koska ei päässyt saliin mukaan eikä osallistumaan millään lailla.



Itse en osaa verrata noita kokemuksia keskenään, niin erilaisia olivat. Toisessa minä tein aktiivisesti työtä vauvani syntymän eteen, toisessa makasin kivuttomana ja passiivisena paikoillani. Oikeastaan on aika kivaa, että on kokemus molemmista tavoista - ja mikä parasta, tuloksena on syntynyt kaksi ihanaa, tervettä lasta!

huono kokemus eikä erityisen kivuliaskaan kun en tarvinnut mitään muuta kivunlievitystä kuin suihku ja kaurapussit ristiselkään. Ponnistusvaihe menikin sitten pieleen ja repesin erittäin pahasti. Oli siis selviö etten enää alakautta synnytä. Toinen syntyi suunnitellulla sektiolla joka oli myös ihan ok kokemuksena. Mies sai olla mukana koko ajan eikä pahempia kipuja parin ensimmäisen päivän jälkeen ollut. Arpi on siisti eikä sitä juuri edes erota kun aikaa on kulunut reilut 2 vuotta. Molemmat siis olleet ihan hyviä tapoja saattaa lapsi maailmaan enkä osaa kumpaakaan mieltää toista paremmaksi.

Ensimmäinen syntyi alateitse, 38 tunnin supistelujen jälkeen. Ajattelin, ettei mitään niin kauheaa voi olla, ja olin helpottunut, kun seuraava lapsi oli perätilassa eikä olisi mahtunut syntymään. Mutta ne jälkikivut olivat vielä kauheammat kuin synnytyskivut. 90-luvun alussa pihtailtiin kipulääkityksestä. Sairaalassakin jouduin olemaan melkein viikon leikkauksen jälkeen. Toivuin kuitenkin ihan normaalisti eikä komplikaatioita tullut.



Kaksi seuraavaa syntyivät alakautta ja nämä synnytykset olivat helppoja. Ilman kipulääkitystä synnytin kummankin. Repesin vähän, mutta kävelin synnytyssalista osastolle, ja istumaan pystyin heti. Kunto oli mainio, ei ollut avuttomuuden tunnetta niin kuin sektion jälkeen. Seuraava jouduttiin taas leikkaamaan perätilan takia. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen myös, mutta kipuja oli leikkauksen jälkeen paljon, vaikka sainkin jatkuvasti lääkettä. Vielä kotonakin jouduin ottamaan kipulääkettä. Minulle selvästi helpompia olivat alatiesynnytykset, jopa tuo 38 tunnin synnytys oli miellyttävämpi kokemus kuin sektiot.

ja yksi sektio. Sektio tehtiin, koska lääkäri epäili sikiön olevan suuri ja edellisessä synnytyksessä lapsi jäi jumiin.



Kumpi oli helpompi? Alatiesynnytys, kummatkin niistä, vaikka toinen menikin pyllylleen. Silti sanon, että sektio oli mielestäni epämiellyttävämpi kokemus niin paranemisen, lapsenhoidon kuin kokemuksenkin kannalta. Ja minä paranen tästä kuitenkin nopeasti.

Ensimmäinen synnytys alakautta oli helpoin, sekä hätäsektio että toinen alatiesynnytys vaikeita ja lapsi vaarassa kummassakin.



Synnyttää millä lailla vaan, niin se ei ole " mukavuussynnytys" tai " helppoa"

etta napanuora oli jotenkin rullalla. Tämä tapahtui " luomuystävällisessä" sairaalassa, jossa niitä mittareita ja antureita ei käytetty yhtä paljon kuin kuulemma muualla. Ehkä niillä olisikin huomattu ajoissa. Toinen syntyi leikkauksella tuosta ensimmäisestä jääneen pelon takia.



Minulle taas kävi niin, että FYYSISESTI alatiesynnytys oli helpompi. sen sijaan HENKISESTÄ sektio oli paljon helpompi juuri sen takia että saatoin luottaa siihen, että homma on ainakin jollakulla hallussa ja tarkkailussa eikä asioita jää huomaamatta. Tämä kokemus olisi varmaan ollut ihan toisenlainen jos sektio olisi ollut suunnitellun sijasta kiireellinen tai peräti hätäsektio.

enkä halua syyttää sairaalaa. Kyllä he parhaansa tekivät ja luomuilusta on monille kai hyötyäkin. Meille vain kävi toisin. Kaiken näytti ensin menevän normaalisti ja vammatkin huomattiin vasta aika paljon myöhemmin.

Alatiesynnytys ehkä oli kertarysäyksenä kivuliaampi ja vaikeampi, mutta se oli kuitenkin ohi vuorokaudessa ja paikat palautui muutamassa päivässä normaaleiksi. Sektio taas oli siinä itse synnytystilanteessa kivuttomampi ja helpompi, mutta ne kivut tulivatkin sitten jälkikäteen ja niitä kesti kauan. Lisäksi sain vatsahaavan ja hirveät suolistovaivat vahvoista särkylääkkeistä. Toisen lapsen kohdalla jouduin sektioon perätilan takia, muuten olisin ehdottomasti halunnut alatiesynnytyksen.

Molemmat sattuu, mutta kivempi olla kipeenä ennen vauvan syntymää, eikä sitten kun ois vauva ihasteltavana ja hoidettavana.

ja molemmilla kerroilla myös hoiti vauvaa täysillä ekat kaksi päivää. Alatien jälkeen hb oli 70 enkä päässyt sängystä heikotuksen ja tiputuksen takia, sektion jälkeen olin pari päivää niin kipeä, etten voinut hoitaa vauvaa, paitsi imettää maaten. Suurta eroa ei tässä suhteessa ollut. Siitä se sitten onkin lähtenyt kolmantena päivänä käyntiin. Hyvä puoli se, että mies oppi alusta alkaen varmat otteet, vaipanvaihdot ja kaiken.

Sektio oli muuten ihan jees, mutta haava oli sitten tosi kipeä. Vauvaa ei saanut nostella, mikä oli tosi kurjaa.



Alateitse synnytän seuraavaksi, vaikka onkin kivuliasta. Mutta ei sen väliä, sääpahan ainakin hoitaa vauvaa ihan kybällä alusta alkaen.

Minusta itse synnytys oli huomattavasti helpompi sektiona, mutta toipuminen...



Ekassa synnytyksessä repesin aika reippaasti. Repeämä tulehtui jonkin verran ja toipuminen kesti joitakin viikkoja. Yhdynnässä arpi tuntuu vieläkin.



Sektio oli helppo. Katetrin laitto ei kovin mukavaa. Kipulääkkeitä sai tarpeeksi sektion jälkeen. Esikoista 1v9kk ei saanut nostella muutamaan viikkoon, joten mies ja mummu joutuivat auttamaan. Arpi ei ole kaunis, mutta ei enää häiritse. Ei muuten ollut kovin kivaa, kun hoitajat suorittivat alapesut pari kolme kertaa, ennen kuin sai nousta jalkeille.



Viimeinen synnytys oli nopea ja vain ponnistusvaihe oli kipeä. Alakerran toipuminen sujui hyvin.



Jos nämä synnytykset pitäisi laittaa järjestykseen niin mieluiten ottaisin viimeisen, seuraavaksi sektion ja jättäisin ensimmäisen väliin.

lisää kokemuksia!

mutta kivut loppuivat vauvan syntymään, epparihaavakaan ei kovin kipeä ollut.

Tosin mulla toinen oli hätäsektio joka tehtiin ponnistusvaiheessa kun vauva ei mahtunut alakautta ja sitä ennen oli kokeiltu imukuppia, tehty taas eppari ja mulle tuli repeämiä joten se sektiohaavan kipu tuli vielä alatiesynnytysriesojen lisänä.

En tiedä onko suunniteltu sektio mukavempi, varmaan on kun haava on poikittain silloin eikä pystyssä ja yleensä vähemmän kivulias ja sitä ennen ei revitä alapäätä tohjoksi...