Miksi ihmeessä odottaa yli 35 vuotiaaksi ennen lapsien tekoa?

Mutta jos on oltu saman kumppanin kanssa pitkään, niin sitten veikkaan, että kyse on ihmisistä jotka vielä muutamaa vuotta aiemmin vannoivat elävänsä täyttä elämää vapaaehtoisesti lapsettomina.

Ja ennen kuin muutetaan yhteen ja mennään naimisiin yms. kuviot on käyty läpi, on aikaa kulunut joillakin ihmisillä vuosiakin.



Ja sit kun aletaan lasta yrittämään, niin eipä se kaikilla tuosta vain nappaa, vaan aikaa voi mennä montakin vuotta ja hups huomaatkin olevasi jo yli 35v.



Minäkin halusin ja toivoin, että olisin tehnyt lapset ennen kuin täytän 30, mutta niin ei valitettavasti käynyt. No, esikoinen syntyi kun olin 31 ja toinen lapsi olisi saanut tulla siihen perään ihan milloin vain.... päätti sitten tulla vasta nyt, kun olen jo 37v.



Minkäs sille teet???

Joillekin voi olla vaikeaa käsittää etteivät kaikki löydä sitä aviomiestään riparileiriltä. Eikä kaikki tieten tahtoen halua yksinhuoltajiksi.

lapset 20-ja risat-vuotiaina, jotka ovat sittemmin eronneet lastensa isistä tai jotka viihtyvät paremmin baareissa kuin kotona niiden lasten kanssa?

Tarkoitus ei ole provosoida, vaan todeta vaan, että kukin tyylillään ja jokaisen oma asia.

Lasten tekoa ei silti voi loputtomiin lykätä. Yli 35 v tai viimeistään

yli 40 v nainen voi olla jo liian vanha saamaan ensimmäisen

lapsensa.



Toisaalta ainahan voi adoptoida! Maailmassa riittää hylättyjä lapsia

ilman vanhempia. Lapsettomaksi ei tarvitse siis jäädä, jos ei halua.

Siksi kun ei ollut sopivaa miestä.

Siksi kun ei vittujakaan kiinnostanut mikään lapsenteko.

Siksi kun olen itsekäs.



No, lapsi nyt on ja yksi riittää.

En nyt ihan 35-vuotiaaksi " odottanut" , esikoiseni sain 32-vuotiaana. Olisin halunnut lapsia jo 2-kymppisenä, mutta elämässäni ei ollut silloin sellaista miestä jonka olisin kelpuuttanut lapsieni isäksi. Tämä Elämäni Mies löytyi vasta kun olin 30v. Että semmoinen asia oli minusta tärkeä, että pitää olla kunnollinen mies, hyvä isä, ei kuka tahansa kaksilahkeinen. Sen verran järkee tästä pääkopasta löytyi nuorempana etten sitä lasta kenen tahansa kanssa käynyt tekemään.



Ikää on nyt yli 35v ja toista odotan. En muuten koe olevani vielä mitenkään vanha. Olen nainen parhaassa iässä! Nuoruuden hömpötykset on historiaa ja nautin elämästäni ja rakastan itseäni, miestäni ja lastani ja tätä tulevaa lasta yli kaiken! =D



Ap, ikä on vain numeroita. Ymmärrät sen kun itse tulet tähän ikään. ;D

Täytyy sanoa, ettei kroppa ole enää ollenkaan hyvässä lapsentekoiässä, mutta on se onneksi toistaiseksi kestänyt. Voi kun ikä olisi minullekin vain numeroita ;).

Olen 15-vuotiaasta lähtien halunnut perustaa perheen, mutta ei ole osunut oikeaa miestä kohdalle. Takanani on pitkiä (3v. -6v.) suhteita useampikin, mutta jostain syystä yhdessäkään niistä mies ei ole ollut " vielä" valmis perheen perustamiseen ja on aina jossain vaiheessa minut jättänyt. Hyvin moni heistä on sitten heti seuraavan naisensa kanssa perustanut sen perheen. .. Tästä asiasta olen aika katkera, vaikken haluaisi myöntääkään :-(



Olen aina ajatellut, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Siksi en ole hankkinut lasta yksin. Mutta nyt on vähitellen pakko alkaa tehdä ratkaisua; jäänkö " suosiolla" yksin ja lapsettomaksi vai yritänkö vielä hankkia lapsen, tietoisesti yksin? Adoptiotakin harkitsen.



Olen siis täyttänyt sen 35v eikä elämässäni ole miestä eikä lasta. Suoraan sanottuna satuttaa tosi paljon tällaiset aloitukset, vaikka et sinä ap varmaan siksi tätä tänne laittanutkaan. Kaikki eivät tosiaan vaan ole niin onnekkaita, että löytävät sellaisen miehen, joka haluaa perustaa perheen. Olen samaa mieltä kuin joku aiempi vastaaja, että tajuat nämä jutut varmasti paremmin sitten kun olet itse vähän vanhempi.

Siinähän kysyttiin miksi jotkut jättävät lapsen teon niin myöhään JOS ei ole ongelmia ja on parisuhteessa. Nyt täällä sitten useat ruikuttavat kuinka ei ollut miestä jne. Eihän ap edes puhunut teistä.

Monella taitaa olla niitä " ongelmia" joita perään kysyt. Meilläkin tehtiin esikoista 7 v. Ei johtunut tosiaankaan turhamaisuudesta tms.

Uskon, että kovin moni ei kuitenkaan vastaisi, että " olin loistavassa parisuhteessa jo 23-vuotiaana, mutkun oli kiva dokaa niin ei sit viititty ees yrittää ennenku oltiinki yhtäkkii 38v, aika vaan meni NIIN nopaa" .

joten kyllä mullakin voi mennä yli 30 ennekuin saan lapsia....jos saan..haluaisin kuitenkin nauttia elintason muutoksesta hetken ilman muksuja, matkustaa miehen kanssa jne...nyt ei pääse minnee kun mä opiskelen ja yhen tuloilla mennään...oon kai sitte osin itsekäs, mutta en kyllä pidä järkevänä saada lasta heti valm jälkeen, haluaisin ensin työkokemusta ja jonkinlaisen tatsin työelämään, kun ei tuolta koulusta päästessä vielä mitään osaa. sen takia.

että ei vaan kiinnostanut tehdä lapsia. Jossain vaiheessa ajattelin että ehdottomasti en halua lapsia. Silloin oli tärkeämpää matkustella, tehdä pitkää päivää töissä, opiskella, opiskella ulkomailla, pörrätä baarissa. Ja oli minulla jo silloin hyvä isäehdokas.



Sitten kun olin n. 30 v. mieli muuttui ja ruvettiin haluamaan lasta. Tiesin etukäteen että se ei ehkä tapahdu itsestään johtuen hormonihäiriöstäni. Pari vuotta meni kun saatiin esikoinen.



Mutta vastakysymys ap:lle: MITÄ SITTEN? Tämä on minun ja meidän elämämme. Olen tyytyväinen että sain aikanani pörrätä, nyt on kiva viettää perhe-elämää. Hyvin menee mutta menköön...