Miten joku äiti voi lyödä lapsiaan kasvatusmielessä?

Tunnen toki ihmisiä, jotka käyttävät fyysistä kurittamista kasvatuskeinona, mutta sehän ei ole sama asia.

Se roikkui aina keittiön patterin päällä ja joskus tuli pojille selkään " ihan varmuuden vuoksi" . Isäni päätti, ettei koskaan lyö omia lapsiaan. Ja se päätös piti, onneksi. Kiitos isä!

ei kasvatuskeino sinänsä. Kasvatusta on se että lasta rangaistaan kun hän tekee väärin, erikseen päätetään MITEN rangaistaan. Ei kai kovin moni usko että lapset voi kasvattaa pelkällä lyömisellä kunnolliseksi vaan jokin logiikka pitää olla siinä, milloin ja mistä syystä piiska viuhuu.

Kehottaisinkin sinua miettimään hetken, miten lasta voi fyysisesti kurittaa ILMAN lyömistä. Se kun on mahdollista. Oletko kenties itse saanut lapsena ns. turpaan vanhemmiltasi ja he ovat perustelleet sen kasvatuksellisilla asioilla ? Ehkä sen takia et osaa suhteuttaa näitä kahta asiaa. Olen myös pahoillani siitä, että olet joutunut kokemaan väkivaltaa lapsena, kenenkään ei tulisi joutua sellaiseen tilanteeseen. Toivottavasti olet päässyt asian yli (edes jotenkin).

esimerkkinä otetaan vaikka tuo piiska. Se on väkivaltaista lyömistä.

Mikä sinun mielestäsi sitten on hyväksyttävää fyysistä kuritusta?

vaikuttaa negatiivisesti lapsen ja vanhemman suhteeseen.

Lapsi kärsii psyykkisesti ja vanhemmat tekevät vain hallaa itselleen.

Fyysinen kuritus jättää jälkensä lapseen ja tämä näkyy ehkä vasta myöhemmin.

Näenhän sen mieheni serkuista miten suhtautuvat äitiinsä.

ap

äitini ja minun välit eivät ole hirveän lämpimät :(





70luvulla harrastettiin tuota kuritusta varmaan joka kodissa,

mutta nykyään uskon sen olevan harvinaista...

Ei lapsen rakastavaa kasvatusta. Fyysinen kuritus ei kerta kaikkiaan kasvata lapsia muuhun kuin halveksimaan vanhempiaan.

Minuakin piestiin 14-vuotiaaksi asti. En ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Omaa lastani en ole kurittanut koskaan, ja hän on nyt 8 vuotias. En voisi satuttaa rakkaimpaani. Fiksu pärjää ilman väkivaltaa!



Hankkikaa apua pieksijät ja nippailijat!

Tämän lisäksi meillä ei olla ikinä halailtu ja pussailtu.

Mulla on nyt aikuisena tullut ihan järjetön läheisyyden ja rakkauden tarve, jota mieheltäni vaadin. Lisäksi kärsin psyykkisistä häiriöistä.

Kai se on jotain takaumaa lapsuudesta.

Välit vanhempiin on hyvät, muttei mitenkään läheiset.

Omia lapsiani en ikinä tule kurittamaan fyysisesti. Ollaan päätetty että meidän perheessä halitaan ja pussaillaan paljon ja kohotetaan lasten itsetuntoa. Haluan, että lapseni pitävät minua parhaana ystävänään.

ap

Ennen haluttiin pitää lapsi nuhteessa. Tottelevaisuutta, kiltteyttä ja kurinalaisuutta ihannoitiin. Käsiksi käyminen on helppo tapa näyttää lapselle kuka talossa määrää. Lapsia kasvatettiin muutenkin enemmän pelolla kuin nykyään. Miettikää vaikka Jöröjukka-satuja tai muita...



Tämän kasvatuskulttuurin jäljet näkyvät edelleen keski-ikäisissä ja iäkkämmissä ihmisissä, jotka helposti vähättelevät itseään, eivät uskalla ptiää puoliaan jne. En silti ajattele, että ennen tehtiin pelkästään väärin ja nykyään pelkästään oikein. Nykyään porukka on liiankin " kuritonta" ja omapäistä. Vapaa kasvatus on se ääripää, johon jotkut ovat luiskahtaneet halutessaan eroon vanhoista arvoista.



Minusta on jollain lailla väärin tuomita yksiselitteisesti vanhempamme, joista useimmat ovat meitä tukistaneet tai muuten kurittaneet. Valtaosa heistä on halunnut lapsilleen vain parasta, mutta he ovat pitäneen oman aikansa tapoja niinä parhaina kasvatuskonsteina. Meidän nykyäitien ja -isien pitää varoa luulemasta itseämme täydellisiksi. Muuten löydämme itsemme muutaman vuosikymmenen päästä tilanteesta, jossa meidän lapsemme tuomitsevat meidät, vaikka parhaamme yritimme.



Ja koska joku taas tulkitsee sanani kohta (tahallaan?) väärin niin sanottakoon nyt selvällä suomen kielellä, että EN käytä enkä aio tulevaisuudessakaan käyttää fyysistä kuritusta oman lapseni kasvatuksessa.

Se on yhtä rakkaudetonta.

Äitini ihmettelee, miten olen hänelle NIIN katkera. Koska minähän olin 11-vuotiaasta lähtien AIVAN MAHDOTON eikä muita keinoja minun kurissa pitämiseen enää ollut.



Vitsaa tuli myös, jaloille ja pyllylle niin, että turposi sellaisia punaisia juovia. Ennen murkkuikää... Ja että se kävi kipeää! Kerran oli syynä se, että kaaduin ja uusien housujen polveen tuli reikä. Kerran syynä oli se, että menkkani alkoivat enkä uskaltanut sitä sanoa vaan sotkin vuoteeni...

juurihan julkaistiin se unicefin tutkimus jossa lapset/nuoret kertoivat fyysisen kurittamisen vähentävän kunnioitusta vanhempia kohtaan sekä huonontavan itsetuntoa.



Meillä lapsia rakastetaan, ja kasvatusmetodina käytetään keskustelua, perustelua ja toistoa. On toiminut jo 7 vuotta.

jos lapsi lyö toista lasta lyökö vanhepi silloin lasta opettaakseen ettei saa lyödä...



Minua on piiskattu kevyesti, en ole tehnyt, enkä tee, mitään ruumillista kuritusta omille lapsilleni.



Joku sanoi haluavansa olla lapsillensa hyvä kaveri, mielestäni se ei mene ihan niinkään. Kaverit on eri asia kuin vanhemmat, joilla kasvatusvastuu.