Esikoinen on aina lellikki. Terveisin katkera keskimmäinen

kuopus on melkein poikkeuksetta suosikki ja lellikki, aikuisenakin.

terveisin hieman katkera keskimmäinen...

in huomattavasti enemmän kuin keskimmäisiin lapsiin.

Vai pelastiko minut se, että olen eka tyttö (meitä poika, tyttö, tyttö)? Olen selvästi ollut lellityin meidän lapsista!

Juristiperhe jossa molemmat puolisot siis juristeja, rahaa ja mammonaa riittää. Asuvat Helsingissä merenrannalla, on isot purjeveneet ja miljoonien talo. Esikoinen 16-v. ja keskimmäinen 12v ja kuopus 3-v.



Esikoinen ja kuopus saavat kaiken huomion... Keskimmäinen jää aivan vaille huomiota ja kannustusta lähes tyystin.



Aina kun käyn heillä, aina huomioin ensimmäisenä sen keskimmäisen halittelen, ja kysyn kuulumisia ym. Olen myös kohteliaasti sanonut , ettei unohtaisi sitä keskimmäistä nuorimman ja vanhimman jalkoihin (meillä läheiset välit, voidaan sanoa toisillemme suoraan asioita jos joku asia painaa).

Kuopusta onkin ehkä lellitty eniten, mutta minäkään keskimmäisenä en ole jäänyt huomiota vaille. Olin kaikkein herkin lapsi ja kehittelin psykosomaattisia vaivoja. (mm. ihottumia) Ja jos mitään todellista ongelmaa ei joskus ollut, keksin draamaa. Joku psykologi ehkä sanoisi, että huomiohakuisuuteni johtui juuri asemastani keskimmäisenä lapsena, mutta saattoipa se olla ihan luonteestanikin johtuvaa.