Miksi ihmeessä pariutua ulkomaalaisen kanssa?

terveiset ulkomailta, jossa näitä suhteita on paljon. Mitä kaukaisempi kulttuuri, sitä vaikeampaa se on.

loppujen lopuksi tulemme samantyylisistä perheistä, samaa yhteiskuntaluokkaa jne joten ei meillä loppujen lopuksi ole niin kauheaa eroa. jotain pientä kulttuurijuttua vaikka lasten kasvatuksessa mutta ihan hyvin voisi olla suomalaisenkin kanssa samasta asiasta riitaa.

en osaa vastata kun kerran olen itse ulkomaalainen.



Ehkä voisin seuraavaksi kysyä tuota mieheltäni

Minulla on paljon enemmän yhteistä (harastukset ja muut mielenkiinnon kohteet) oman " ulkkarini" kanssa kuin edellisen avopuolisoni tai kaikkien sitä edeltävien poikakavereiden kanssa yhteensä. Ajatteletko oikeasti noin kapeakatseisesti vai kiusaatko vaan? ;)

Huomattava ero on se, että irkkumies arvostaa rakastamaansa naista, ja varsinkin suomalaista naista=), todella paljon.

Eihän sitä pysty viestimään muulla kielellä yhtä hyvin kuin omalla äidinkielellä!

Jos ei se suomen kielikään mene sen pulliaisen korvien väliin, niin miten sitten vieraalla kielellä ja ulkomaalaiselle saa mitään menemään jakeluun?

Vierailija:

Huomattava ero on se, että irkkumies arvostaa rakastamaansa naista, ja varsinkin suomalaista naista=), todella paljon.

ja tässä mm. etuja:



- asun ympärivuotisessa lämmössä, on rantaa ja vaikka mitä

- lapset puhuvat sujuvasti kolmea kieltä

- arkipäiväinen elämä on paljon mielenkiintoisempaa erilaisen kulttuurin vuoksi

- meidän on helppo asua kahdessa eri maassa, ei ole niin yksinkertaista monelle suomalaiselle perheelle, meillä on aina tukiverkostoa molemmissa maissa



Miinuspuolina on joskus kommunikoinnin vaikeus, mutta harvemmin kuitenkin.

koska ulkkismieheni puhuu erinomaista suomen kieltä.

Eikä meillä ole sen kummempia ongelmia, niin kulttuuri kuin muistakaan johtuvia. Tasapainoinen ja onnellinen avioliitto meillä on ilman sen kummempia riitoja.:) Tottakai pikkuriitoja joskus on, mutta ihan arkisista jutuista silloin jos väsyttää.

Oon seurustellut suomalaismiesten kanssa, mutta suhteet kaatui siihen, ettei miehet kestäny mua ja mun tulista luonnetta. Nyt oon naimisissa arabin kanssa ja ensimmäistä kertaa mua ymmärretään =)

En mitenkään " valinnut" rakastuvani ulkkariin. Mieheni on toisesta Pohjoismaasta, joten kulttuurieroja ei kauheasti ole (joitakin kyllä ja ne ovat aiheuttaneet närää, mutta olemme onneksi pystyneet puhumalla ratkomaan nämä asiat). Niin, se ei ole haitannut kommunikointiamme ollenkaan ettemme puhu suomea, itseasiassa puhumme paljon enemmän ja syvällisemmin asioista nykyisen mieheni kanssa kun suomalaisen eksän vaikka silloin olisi ollut yhteinen kieli puhumiseen...

Eipä ole tarvinnut katua, kyllä aviopuoliso toisesta kulttuurista on minun elämääni pikemmin rikastuttanut kuin vaikeuttanut.

En tietoisesti etsinyt itselleni aviomiestä, en suomalaista tai ulkomaalaista, mutta kun tapasin mieheni niin heti kolahti molemmin puolin.

Kulttuurieroista kysellään aina, mutta minä en oikein vieläkään tiedä mitä ne ovat, vaikka olemme mieheni kanssa kotoisin ihan erilaisista kulttuureista. Arkielämässä niitä ei ole oikeastaan ollenkaan. Meillä on eri äidinkielet, mutta osaamme molemmat englantia todella hyvin, mieheni puhuu nyt jo hyvää suomea, ja minä osaan mieheni kieltä aika hyvin. Kumpikaan emme ole kovin uskovaisia, joten eri uskontojen suhteen ei ole tullut ongelmia. Meillä on samankaltainen perhetausta, suunnilleen samat kiinnostuksen kohteet, olemme loppujen lopuksi niin samanlaisia ihmisiä että meille ei tule riitaakaan juuri mistään. Tylsää, eikö?

Mieheni kulttuuria pidetään Suomessa miesten maailmana, mutta todellisuudessa se ei ihan niin machokulttuuri ole. Jos mies elättää perheen, hän myös pääasiassa päättää mihin rahat käytetään, mutta meillä ei ole niin, koska molemmat olemme alusta asti osallistuneet perheen elatukseen. Yhdessä päätetään suuremmista hankinnoista ja esim. lomamatkan kohteesta, mutta esim. vaatteita ostaessani en koskaan kysy mieheltäni että saanko ostaa ja mitä mieltä hän on.... Meillä mies on aina osallistunut myös kotitöihin, aika lailla 50/50 ne menevät. Lastenhoito on luonnollisestikin enemmän minun vastuullani, koska olen äitiyslomalla tällä hetkellä, mutta työpäivänsä jälkeen mies osallistuu ihan kiitettävästi siihenkin. Omaa aikaakin saan ainakin kahtena päivänä viikossa. Baareissa mies käy huomattavasti harvemmin kuin yksikään suomalaisita ex-poikaystävistäni, tai ystävieni suomalaisista aviomiehistä, mutta täysin absolutisti hän ei kuitenkaan ole. Saunakaljat juodaan meilläkin.

Ei elämämme eroa ns. tavallisen lapsiperheen elämästä juuri millään lailla. Vaikka kuinka mietin, ei tule mieleen yhtään sellaista asiaa, joka johtuisi juuri kulttuurieroista. Meillä syödään toki eksoottisempaa ruokaa, mutta olen aina tykännyt kokata etnoruokaa, ja on meillä ruokapöydässä perussuomalaista makaronilaatikkoakin joskus. Lapsistamme kasvaa kaksikielisiä. Isovanhemmat ja isän puolen suku eivät ole samalla lailla läsnä arjessamme kuin minun vanhempani ja sukulaiseni. Siinä se sitten taitaakin olla.

P.S. Kyllä meilläkin joskus riidellään, mutta yllättävän harvoin! Syyt ovat perinteisiä, tyyliin " luuletko että nuo sukat kävelevät pyykkikoriin itsestään" , samanlaisia kai kuin jokaisessa parisuhteessa. Samankaltaisia riitoja minulla oli ex-avomieheni kanssa, joka oli niin suomalainen kuin olla voi :) Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen valintaani.

Kyllä mäkin sitä ihmettelin, että onko tässä pakko ottaa mukaan kaikki kulttuurierot ja vielä kieliongelmat...

että takuulla ois enempi useamman suomalaisen miehen kanssa kulttuurieroja taikka ainakin arvomaailmat poikkeaisi toistaan niin paljon että hyvä suhde ois vaikea ellei peräti mahdoton.



Nyt minulla on hyvä ja rakastava mies jonka kanssa ei todellakaan ole minkäälaisia näkemys eikä kulttuurieroja vaikka ollaankin eri kulttuureista siis.

Nämä ovat yksilöllisiä asioita, koittakaa ymmärtää hyvä ihmiset!

Meidän suomalaisten geneettisen lutakon laajentaminen! Lisää erilaista geeniperimää Suomeen, ennenkuin me naidaan itsemme hengiltä, sanon minä! :D

Vierailija:

Eihän sitä pysty viestimään muulla kielellä yhtä hyvin kuin omalla äidinkielellä!

Jos ei se suomen kielikään mene sen pulliaisen korvien väliin, niin miten sitten vieraalla kielellä ja ulkomaalaiselle saa mitään menemään jakeluun?

voi kuvitella ymmärtävänsä 100% sillä tavalla sanoman kuin miten kertoja on sen tarkoittanut. Jos ei puhuta omaa äidinkieltä, kaikki pitää selvittää korostetummin, siis kaikki TÄRKEÄT asiat.