mä en jaksaisi nähdä mun tuttua jolla on tosi vilkas lapsi
meidän lasten leikkimiestä ei tule mitään kun toinen on melko hyökkäävä ja oma pelkää sitä...
ei oo auttanut monetkaan yrityskerrat.
ja aina tää haluaa meitä nähdä ulkona tai jossain.
mä en kehtaa kieltäytyykään mut ei vaan jaksais...
Kommentit (6)
Toiset on hyökkääviä, toiset hiljaisempia, toiset " kilttejä" (mitä se nyt sitten onkaan" ja toiset jotain muuta.
Oma lapseni on alusta asti ollut melko kovaääninen, vaativa, ilkikurinen ja välillä jopa tuhma. Mutta ikääkin löytyy vasta 3v. Olen ajatellut aina, että ihanaa kun minulla on sellaisia ystäviä, jotka silti haluavat nähdä meitä, vaikka heillä itsellään olisikin rauhallisempia lapsia. Välillä nämä lasten kohtaamiset menee paremmin, välillä huonommin. En silti itsekään haluaisi jättää tapaamatta ystäviäni, vaikka lapset välillä riitelisikin. Kun vanhemmat puuttuvat puolin ja toisin lasten tekemisiin (siis kaikkeen sellaiseen, mikä ei ole sallittua), lapsetkin oppivat että yhdessä voi leikkiä vaikka toinen olisikin erilainen.
eikä ole liiemmin lähellä muita saman ikäisiä.
olen toivonut että lapset oppisivat tulemaan toimeen keskenään eikä oma niin paljon säpsähtelisi vilkkaampaa kaveria, ei omakaan kotioloissa tai hoitopaikassa ole mikään hiljainen hissukka.
aina se vaan menee niin et tätä vilkasta ollaan komentamassa (hänen äitinsä siis) ihan kokoajan ja toinen kattoo silmät pyöreenä että mitä hän nyt teki.
oli väärin ilmaista taas tuo etten jaksa, en vaan osannut keksiä oikeita sanoja.
ap
Kaverin lapset olivat niin villejä eikä äiti saanut kuriin että kyläilyt jäi.
Meidän reilu 1v itki koko kyläilyn ajan. Ja missään muualla ei näin käyttäytynyt vaan oli sosiaalinen ja iloinen.
Nyt on alettu kyläilemään uudelleen kun meidän lapset isompia. Pitävät puolensa. Ja hänenkin lapset kasvaessaan saaneet " vähän järkeä päähän" .
Nykyään nähdään silleen että, en pyydä heitä meille. Syystä että hänen pienempi lapsensa on kova rikkomaan tavaroita, availee kaappeja, repii koiraa ym.
Jos nähdään niin ulkona, tai niin että kaverillani ei ole lapsia mukana, tai sitten me kyläillään heidän luona. Muo ei ota yhtään hermoon jos kotonansa rikkoo tavaroita.
mulla tuttavalla kaks tosi eläväistä tenavaa. kiva on nähdä, ulkona. en jaksanu sitä et koti on ihan järkyttäväs kunnos niiden kaynnin jälkeen. Omat lapset sai oikeesti aina jostain lelusta päähän tms ja itkut tulee. Toinen tais kerran purrakin. Tässä tapaukses äidis kyl vikaa ku ei pidä kuria muksuilleen. Sen ikäisiä siis lapset jo et pitäis rajoja olla. Ei olla niin hyviä ystäviä et olisin saanut sanottua (siis viitsinyt miettiä miten sanoisin loukkaamatta) etten oikein jaksais sellaista käytöstä meillä.... siis ennemmin siirsin tapaamiset ulkotiloihin ja kaikki on nyt ihan jees.
Lapsia on niin rauhallisia kun vilkkaitakin... eihän me aikuisetkaan olla kaikki samanlaisia!