Onko kellään muulla samanlaista periaatetta??

Meillä elätään kasvisperheenä jo toista kymmentä vuotta, eikä minkäänlaiset lihat päädy muksujen lautaselle ja muksut ovat terveitä ja voivat hyvin.



Jos lapsella on masu täynnä (vaikka olisi syönyt 3 lusikallista) en todellakaan pakota syömään kaikkea, oli se ruoka sitten halpaa tai kallista.



Tietenkin opetan, että on kohteliasta syödä ruoka loppuun saakka, mutten pakota. Laitan lapsille ensin tosi vähän lautaselle ruokaa ja lisää saa aina ottaa.



Liiallisesta syömisestä tulee paha olo, niin lapsilla, kuin aikuisillakin.

Enemmän säästöähän siitä syntyisi, jos EI söisi niitä lihoja loppuun, vaan jättäisi, ja niistä kokattaisiin sitten jotakin muuta seuraavalle aterialle. Mutta jos vaihtoehdot ovat joko roskis/komposti taikka väkisin mättäminen, niin ihan yhtä suurta tuhlaamista on kumpikin. Väkisin mättämisellä vain lihoo ihminen.

ja lapsikin näyttää seuraavan äitinsä jälkiä kun poimii lautaselta vihannekset ja jättää lihat syömättä :)

Mäkin aina ahdan lihat napaan, mut sitten riisit/tms voi kaapia pois.

Ensinäkään en ota ruokaa, niin paljon, etteikö sitä jaksasi syödä, ja en tod. heitä vähillä rahoilla ostettua ruokaa hukkaan.

Meillä on se periaate, että mahaa ei salaateilla täytetä.

Meillä laitetaan lautaselle aina sen verran, että lapsi varmasti syö. Lisää saa sitten ottaa, jos jää nälkä. Syömään ei pakota.

liha kun on kalliimpaa ei raski heittää pois. Ja joskus tulee yliarvioitua oma nälkänsä ja mätettyä liikaa lautaselle, niin silloin kyllä väännän lihat vaikka väkisin naamariin. Sama esim. ravintolassa jos annos on iso.

Alitaju sen varmaan sanelee, että arvokasta ruokaa ei haaskata. Perunaa tms. voi jättää, mutta ei lihaa... Oisko lapsuudesta opittua. Kuulosti kyllä tutulta tuo sanominen lapsille, että syö nuo lihat...

Ei ole niin pennin päälle, mutta roskiin ei heitetä kuitenkaan.

Onhan se koirastakin kiva saada välillä sisäfilettä.

Sanon että koittaisit jaksaa vielä edes nuo paprikat tai kurkut.