Lue keskustelun säännöt.
En erityisemmin pida lapsista, siis yleisesti, paitsi sopoista vauvoista. En myoskaan haluaisi tyoskennella pienten lasten parissa.
10.03.2006 |
Kuitenkin rakastan omia lapsiani ihan tikahtuakseni ja haikeilen, kun he väistämättä kasvavat isoiksi. Onko muita samoin tuntevia?
Kommentit (7)
Vierailija:
Omiani rakastan valtavasti, mutta edelleenkään en voi yleismaailmallisesti sanoa pitäväni lapsista, päinvastoin, usein puolitutut lapset tuntuvat lähinnä ärsyttäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä tosiaankaan ikimaailmassa menisi töihin esim. päiväkotiin. Mutta minäkin rakastan omia lapsiani enemmän kuin mitään ikinä!
Ps. Jostain kumman syystä vieraat lapset tuntuvat kovin pitävän minusta.. Sama asia koirien kanssa, en välitä yhtään koirista, mutta aina kaikkien koirat pyörii juuri minun kimpussani kerjäämässä rapsutuksia :)
Lapset on musta kivoja, mutta vauvat yleensä tylsiä ja rasittavia - paitsi omani oli vähemmän rasittava (silti odotin innolla sitä että pääsee lapsen kanssa leikkimään eikä vaan heiluttelemaan helistintä :)
Edes vauvoina ne ei ole kauhean söpöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvoisia, koska ovat jonakin päivänä omien lastesi ystäviä. Ja ystävät on tärkeitä lapsen kehitykselle tietenkin. Itse en myöskään erityisesti pidä ainakaan joistakin tuttavapiirin lapsista, varsinkin jos käyttäytyvät jotenkin ärsyttävästi. Yritän silti sietää ja olla ystävällinen, tosin komennankin jos tarvetta tulee. Mietinkin juuri sitä että tykkääkö muut lastensa kavereistä kun itsellä ainakin on kestämistä ja ihmettelemistä niissä. Inhimillistä vai ei ??
Omiani rakastan valtavasti, mutta edelleenkään en voi yleismaailmallisesti sanoa pitäväni lapsista, päinvastoin, usein puolitutut lapset tuntuvat lähinnä ärsyttäviltä.