Lue keskustelun säännöt.
Suhde pelkkää alamäkeä raskaaksi tulon jälkeen..
08.03.2006 |
Kovasti toivottiin ja yritettiin esikoista sitten kun raskaaksi tulin niin siitä raskauden puolestavälistä asti olin erittäin herkkä ja ärtyisä eikä mies uskonut sen johtuvan hormooneista. Nyt lapsi on syntynyt 8kk sitten ja alamäki sen kuin jatkuu. Tapellaan miehen kanssa joka päivä, hän tulee töistä kotiin jo valmiiksi äkäisenä miltein joka päivä ja ottaa nokkiinsa joka asiastamitä sanon varsinkin lasta koskevista asioista. Eilenkin sain aikaan ison riidan josta johtuen mies on vieläkin vihainen: lapsi itki vaan joten hän lähti viemään tätä sänkyyn, tulin heti perässä ja nostin hänet syliin sillä vaippa oli litimärkä eikä hän ollut syönyt kunnolla joten nälkäkin oli. Vaihdoin vaipan, annoin vellin ja laitoin nukkumaan ja tyttö oli tyytyväinen ja nukahti heti. Tästä mies sai raivarin kun tulin hakemaan lapsen samantien kun hän hänet vei sänkyyn...en ymmärrä, onko miehellä väsymys työstä vai mikä häntä vaivaa kun asiasta yritän keskustella saan vain isomman riidan aikaan. Kaiken syynä on kuulemma minun käytökseni, ja kiukutteluni. huoh. Neuvoja??
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoitko miehellesi ystävällisesti ennenkuin hait lapsen, että hänen vaippa taitaa olla märkä ja hän on nälkäinen, joten keitetään tytölle velliä?
Vierailija:
lapsi itki vaan joten...
mutta tuntuu vaan ettei voida puhua edes säästä tappelematta. Tulee vahingossakin korotettua ääntä kun yritän hänelle puhua lapsen huudon läpi, jotta hän kuulisi mutta heti kun otan syliin jä tyttö rauhoittuu sanon samat asiat rauhallisesti ja ystävällisesti. Luulen että mies on väsynyt työstä ja huonosti nukutuista öistä sen päälle vielä se kun kumoan aina hänen tavan hoitaa lapsi. Tai näin hän ajattelee etten anna hänen hoitaa tyttöä omaan tyyliinsä. Mutta en kai voi lasta jättää sänkyyn huutamaan jos tiedän vaipan olevan märkä ja tyttö vähän nälkäinen...Muutaman kerran olen antanut miehen viedä tytön sänkyyn ja " kehunut" eli osoittanut olevani samaa mieltä mutta sitten " muistanut yhtä-äkkiä että hänellähän saattaa olla nälkä" ja teen ruuan/vellin valmiiksi ja haen tytön jolloin rauha säilyy. Pitäisiköhän jatkaa samaan malliin? Vai toimiiko se pidemmän päälle? Tälläistäkö tämä perhe-elämä onkin...
Annoitko lapsen vaan huutaa jossain vaipat märkänä ja nälkäisenä? Miehillä ei kuule ole sellaisia äidinvaistoja, jotka raskaan työpäivän päätteeksi kehoittaisivat ottamaan huutavan nälkäisen lapsen syliin ja alkaamaan vaihtaa vaippoja ja syöttää lasta...