minkä ikäisenä lapsenne ovat oppineet ajamaan pyörää ilman apupyöriä?

ja haluaa kuulema nyt apparit irti. mut ei uskalla sit kuitenkaan edes yrittää. eilen keksin pihalla et annan sen vanhan 12" pyörän ilman appareita. jalat yltää maahan täysin, kun istuu satulassa. sit mentiin loivaan alamäkeen ja laski pyörällä niin ettei jalat ole polkimilla, että otti heti vastaan jos pyörä kallistui. pari mäkeä pääsi alas asti niin että pyyörä pysyi pystyssä. ajattelin että näin saa tuntumaa tasapainosta.. tiedä sitten kuinka käy.. ei kuitenkaan kaatunut kertaakaan, kun jalat sentin päässä maasta, vähä niinkuin jalka-apparit.

hieman ylemmäs, niin etteivät enää koko aikaa koskeneet maahan. Siinä sitten yhtäkkiä huomasi, ettei enää niitä tarvinnutkaan.



Kuulemma toinen hyvä konsti on ottaa polkimien jalkaosat (vai mikä niiden nimi nyt onkaan?) pois, jolloin lapsi voi harjoitella tasapainoa potkuttelemalla jaloilla maasta vauhtia. Sitten kun tasapaino kehittynyt, niin osat takaisin paikoilleen.

taa kokonaan pois.

läheisellä urheilukentällä harjoittelemassa, hiekalla. Kuitenkin niin kova että pysyi pystyssä. Siinä 4-5 ovat oppineet MUTTA juuri katselin naapurin pojan vauhdikasta pyöräilyä. Eskari on loppusuoralla, eli n.7-vuotias. Oli tuollakin pojallla kovat treenit viime kesänä itki ja harjoitteli muutaman päivän. Ja sitten alkoi sujumaan, nyt menee jo liiankin kovaa.

Molempien kohdalla myös vanhempien laiskuudesta opettaa. Toisaalta molemmat ovat oppineet parissa päivässä, kun ovat sille päälle osuneet - tai on ollut se kausi kyseessä.



Vanhimman kanssa:

ensimmäisenä päivänä minä pidin häntä pystyssä - kulma oli lähinnä 45astetta - minusta aivan toivotonta.

toisena päivänä isänsä piti pystyssä, mutta päästi aina välillä irti - minä en pysynyt edes rattaiden kanssa perässä.

kolmantena päivänä ajettiin pyörälenkki 2km ja sen jälkeen aika pian kummitädin luo 2*6km.



Nuorimman kanssa oli yritetty kotikadulla samoin harvakseltaan ilman sen suurempaa tulosta. Sitten yhtenä päivänä sanoi minulle, että päästä irti - ja siitä se sitten lähti. Lähtö ja jarrutus oli vielä harjoiteltava, ensin oppi jarruttamaan ja pysähtymään, ja aikanaan sitten itse lähtemäänkin.

meillä kolme lasta jotka kaikki ovat oppineet neljävuotiaina, joku oli lähempänä viittä.

Ei kummempia harjoituksia. Fillari jolla ajaa kandee olla pieni aluksi. Ja jalkojen yletettävä maahan.

Tottakai aluksi eivät ihan hallinneet tilannetta, mutta nopsaan se kävi sitten kuitenkin.

Ota ne apupyörät vaan rohkeasti pois, ei se lapsi muuten opi. Veikkaisin, että tuon ikäisen perässä ei tarvitse juosta kuin muutama metri, niin lähtee pyöräilemään itse. Laittakaa vaikka rullaluistelusuojat tai paksut housut ja hanskat, niin kaatuminen ei silloin pelota. Oletan myös, että pyörä on sopivan kokoinen, eikä liian pieni(?). Liian pienellä pyörällä on todella vaikea ajaa.



Voisitte mennä esim. aluksi niin, että lapsi istuu satulassa jalat suorina sivuilla, ja vanhempi työntää. Sitten kun lapsi uskaltaa luottaa siihen, että äiti tai isä ei anna pyörän kaatua, hän voi alkaa polkemaan ja otetta voi vähitellen lapsen rohkeuden mukaan keventää.