Mitä tämä herran jestas oikein on???

tosi tyttö jo 8v... ja tuota on jatkunut vuoden...

Itse ottaisin oman riehujani tiukasti sylkkyyn ja halisin ja kysyisin, että mikä mieltä painaa. Kyllä se riehuminen loppuu sitten aika pian ja saat selityksen käytökselle. Jos lapsella on jo valmiiksi paha mieli, niin ei kannata lukita huoneeseen, vaan yrittää ymmärtää ja lohduttaa.

Minusta tuo aiempi arvaus: epäsopua kaverin kanssa, on oikeaan suuntaan menevä. Sinun tyttö ei nyt vaan oikein osaa käsitellä kokemaansa mielipahaa, tarvii siihen selvästi apua, rohkaisua, tukea. Ja ennen kaikkea kannattaa ottaa huomioon, että asiaa kannattaa ratkoa, kun mieli on siihen sopiva, eikä sillä hetkellä, kun se teidän kannalta on pahimman sodan keskipiste ja molemmilta energia menee sotaan ja sen voittamiseen eikä itse asian ratkaisemiseen.

mitään saarnaa. Lähinnä kysyin siksi et jos ois paikalla joku toinen kenellä tää " esimurrosikäinen" saa näitä hepuleita harva se päivä.



Eikä ulkona sattunut mitään eikä lasta muutoinkaan mikään harmittanut vaan hän nyt yksinkertaisesti on väsynyt ja purkaa sen tollasella raivarilla. Ja juu tiedän ettei auta et sanotaan et pysy kopissas mut tiedän myös sen ettei auta sekään et otan syliin, paijaan ja kyselen et mikäs nyt on? Jälkimmäinen aiheuttaa vielä kovemman hepulin.

Ja voin kertoa et meillä tilanne on nyt täysin rauhoittunut. Lapsi pysyi huoneessaan siihen asti et rauhoittui ja tekipä siinä samassa vielä läksytkin joten kyllä oman lapseni tuntien tiedän mikä hänelle milloinkin on se oikea tapa saada tilanne raukeamaan, mutta lähinnä siis meinasin et jos vertaistukea ois saanut muilta vastaavien ekojen vanhemmilta =)

ap

Ihan kuin olisit omasta ekalauokkalaisesta tytöstäni kirjoittanut! Samanlaisia äkillisiä selittämättömiä raivareita silloin tällöin jotka menevät yhtä nopeasti kuin tulevat (kunhan en kummemmin asiaan puutu). Ihan sama juttu meilläkin että jos alan oikein halitella ja kysellä niin sitten esissä on paljon pitkä kestoisempi hepuli. Tottakai siis huomioin lapsen ja tunnustelen miten vakavasta jutusta on kyse. Toisaalta meillä yhdellekään lapselle ei ikinä ole sopinut tämä holding-menetelmä vaan aiheuttaa kauhean kohtauksen. Olen samaa mieltä että meidänkin tyttömme on väsynyt ja purkaa sen noin, voi jo muutaman minuutin päästä olla hymyilevänä vieressä. Itse olen pienenä ollut samanlainen. Toivottavasti tulee tyttö tässä asiassa muutenkin äitiinsä, minulla on ollut tosi helppo murrosikä, johtuisiko siitä kun se on alkanut ajoissa... Muutoinkin olen nykyään itse rauhallisuus, olettaisin että tyttömme vain opettelevat hallitsemaan tuntemuksiaan ja niin kauan kun eivät vahingoita itseään tai muita niin opetelkoot, ainakin meillä.



Väsymyksestä vielä, muutama vuosi sitten sama lapsi kävi harrastuksessa viikolla, kerhopäivän jälkeen. Syyspuoli meni hyvin, mutta samoilla vaiheilla keväällä kotimatkat alkoivat olla yhtä itkua ja hammasten kiristelyä. Lapsi itki kotimatkat milloin mistäkin syystä (tyyliin x sanoi kerhossa että...) Sitten muutaman kerran huomasin ihan selviä epäloogisuuksia (=valheita). Kerrankin itkun aiheutti tytön takki, jota kaveri kuulemma oli haukkunut. Takki vain oli ekaa kertaa päällä eikä kyseinen kaveri ollut edes nähnyt sitä! Minusta tyttö keksi " hyväksyttäviä" aiheita kiukutella väsymystään. Sen jälkeen olen yrittänyt enemmän hyväksyä kiukuttelua ilman syytä, onhan aikuisellakin joskus paha olo ilman että osaa syytä sen kummemmin eritellä.