Lue keskustelun säännöt.
Miettikää tarkkaan millä ikäerolla lapset " haluatte"
13.04.2006 |
Jokainen tietysti kokee asiat omalla tavallaan ja toiselle joku asia on rankempi kuin toiselle. Mutta itse sanon omasta kokemuksesta että 1v5 kk ikäerolla saadut lapset eivät ole mikään suunnaton nautinto äidin näkökulmasta!! ONhan se ihanaa kun on pieni ikäero, siis että kasvavat tuossa yhdessä mutta rankkaa on. Kaksi vaippaikäistä ja täysin autettavaa on aivan eri asia kuin lapsi joka osaa itse pukea (tietysti kaikki eivät uhman takia halua). Valvomista tulee todennäköisesti enemmän. ainakin itse olen todella väsynyt.
Meille vauva tuli yllätyksenä joten olisin itse isomman ikäeron halunnut. Riippuu tietysti lapsista millaisia ovat että kuinka rankaksi elämä käy, mutta en voi millään uskoa että kukaan tuollaisella ikäerolla lapsensa saanut voisi sanoa että " siinä se menee tuo toinenkin" . Kun ei todellakaan mene!!
Kommentit (11)
meidän lapset tällä hetkellä 2,5 ja 4 eli puolentoistavuoden ikäerolla, ja leikkivät hienosti keskenään, aina on kotonakin leikkiseuraa eikä vanhempia kaivata leikkeihin, mitä nyt säännöllisesti poliiseina kun tulee riita. Tottakai on ollut rankkoja kausia ja on yhä, mutta myös paljon hyvää pienessä ikäerossa.
Kaverini lapsilla ikäeroa on 4 vuotta eivätkä leiki yhdessä yhtään (nyt 6v ja 2v) ja tuskinpa koskaan tulevat leikkimäänkään. Että puolensa ja puolensa.
Itse en osaa kuvitella tilannetta, jossa lasten kanssa " pääsisi helpolla" , ja miksi pitäisikään. Vastuu on iso, joka tapauksessa ja kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. Kolmen lapsen (joista kahdella ikäero minuutti) äiti.
pelotella: nimenomaan äidillä saattaa olla jopa helpompaa, ainakin henkisesti: minä olin ihan hysteerinen huolehtija, ennen kuin sain toisen lapsen. Nyt ei ehdi pelätä joka asiaa, ja olen huomannut, ettei tarvitsekaan. Esikko on paljon rennompi ja itsevarmempi kuin ennen.
eli elämä voi olla ihan ok väsyneenäkin jos hyväksyy sen osana arkeaan. Tietenkin jos uhmis ja koliikki iskee yhtä aikaa, se voi käydä ylivoimaiseksi. Mutta meillä oli suht helppo vauva, söi öisin usein muttei kitissyt ja uhmis nukkui yönsä vaikka muuten riekkuikin. Ja isäkin antoi minun välillä nukkua univelkoja, joten kyllä sen ihan hyvin kesti.
ja tulee kolmanteenkin. molemmat ovat ollu vaipoista irti jo ennen uutta vauvaa. todella omatoimisia muutenkin. pitäähän niitä toki auttaa. mutta minusta tämä ihanteellinen ikä ero, nyt on raskaampaa. mutta jo nyt kun 2v ja 4v leikkivät todella kivasti keskenään, ja pitävät seuraa toisilleen. on paljon helpompaa kuin silloin kun oli vaan yksi alle 2v. (toki liikkuminen oli silloin helpompaa, kaupungilla käynti yms.) mutta kotona helpompaa.
vauva tulee taas viikon parin päästä, ja luulen että helpompaa edelleen, kun on kaveri jonka kanssa leikkiä, eikä tarvitse sitä aikaa joka äidin on pakko antaa vaan vauvalle, tehdä toisella kädellä välttämättä esikoisen kanssa jotain.
ja kun lapset " pienellä" ikäerolla, ne ovat yleensä selvästi omatoimisempia kun ne 4-5v jotka istuvat rattaissa, kun se on niin helppoa. ei ole joutunut jakamaan, oppimaan ajoissa asioita.. (jos olisi sisarus ei näihin kaikkiin luksuksiin olisi välttämättä mahdollisuutta) *tästä tulee kakkaa niskaan, tiedän*
toki on kiinni paljon aikuisesta ja lapsesta miten nämä asiat koetaan. meillä taas näinpäin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata yleistää. Kukin tehköön niinkun halua ja hyvältä tuntuu. Voimiensa mukaan.
Meillä on ikäero pari viikkoa päälle vuosi. Tietty teettää töitä enemmän pukemisten ym kanssa, mutta hyvin on jaksettu. Lapset leikkii keskenään ja ovat kuin paita ja peppu. Vanhempi on nyt 3 ja nuorempi siis 2. Nahistelevat välillä, mutta niinkai kaikki sisarukset. Kolmatta odotan ja haaveena olisi saada vielä tälle kolmannellekkin pikkusisar yhtä pienellä ikäerolla, toivottavasti onnistuu. tuo haave varmaan kuvaa kuinka rankkana minä tämän pinen kanssa touhuamisen koen =)
Lapsien luonteesta, äidin ja isän hermoista, perhetilanteesta, siitä miten kukin asiat kokee ja asenteesta. Jos on aina halunnut kaksi lasta pienellä ikäerolla, se varmaan on sen ihmisen mielestä se paras valinta. Muitakin vaihtoehtoja kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään vauvaihminen ja ajattelimme, että mitä pikemmin saadaan molemmat lapset, niin antaa tulla. Lapsilla on ikäeroa reilusti alle vuosi ja oikein mukavasti meni vauva- ja pikkulapsiaika. Nyt ovat jo reippaita koululaisia kumpikin.
Perheeseemme syntyi kuopus muutaman vuoden ikäerolla keskimmäiseen. Toivoimme toista heti perään, mutta kun ei alkanut kuulua, lopetimme yritykset. Kyllä " yksinäinen" lapsi on raskaampi äidille... meidän perheessä.
Aina ei vain saa mitä haluaa niin se vain menee!:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuaika kahden vaippaikäisen kanssa ollut kai melko vauhdikasta, sillä muistoja ajoilta lähinnä vain kuvien ja vauvakirjamerkintöjen pohjalta, mutta...
Myöhemmin lyhyt ikäero on kääntynyt voitoksi:Pitävät toistensa seurasta, samat harrastukset jne.
Ota iisisti, tulet palkintosi vielä saamaan. Sisaret on rikkautta
Eli turha säikytellä kaikkia näillä kauhutarinoilla.
Terveisin ikäero minuuteissa.