Onko tämä masennusta?

Jo pari vuotta on elämä ollut " mautonta puuroa" . Mikään ei tunnu miltään. Tunteet kulkee samaa rataa koko ajan . En koe suurta iloa mistään, en myöskään surua vaikka aihetta olisikin. Asiat jotka ennen nauratti saa korkeintaan pienen hymyn suupieliin. Asiat jotka saivat minut ennen herkistymään ja itkemään ohitan nopeasti ehkäpä olankohautuksella.



En uskalla elää, koska pelkään kaikkea mitä huominen voi tuoda tullessaan. Pelkään turhaan asioita joita EHKÄ joskus vois sattua. Ennen vilkas sosiaalinen elämä on muuttunut ihan täysin. En jaksa enkä halua nähdä juuri ketään. Jos jonnekin menen, vältän syvällisiä keskusteluja. En halua tietää toisten iloista ja suruista. Säästä puhuminen riittää...



En todellakaan ole normaali! Apua varmaan pitäis hakea ja pikaisesti.