Vaikuttaako masennuksesta toipumiseen, siis aikaan,

Joillekuille riittää itsehoito, joka voi tehota nopeastikin, mutta toisille ei muu kuin vuosien terapia. Olin itse varma, että joudun vuosien terapiaan masennuksen ja kamalien irrationaalisten pelkojeni vuoksi, mutta oli shokki, että kaikki kokeilemani itsehoitomuodot yhdessä lievittivät tilaa niin, että jäljellä on enää muutama pelkoihin liittyvä pakkoneuroosi. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä hallitsisi elämää.

ihan ensin haluan sanoa että jaksuja. meidän perheessä on tuo takanapäin.



toipuminen on yksilöllistä. onko miehellä lääkitystä/terapiaa vai arvelevatko että selviää ihan levolla?



ehdottomat asiat mitkä pitää tehdä:

1. kalaöljyt ruokavalioon vaikka purkista. ne auttavat masennukseen ja aivotoimintaan. toimivat ihan todella lievänä normalisoijana.



2. miehen pitää miettiä että mitä tekee toisin. mitkä työtavat vetivät hänet överiin; esim viikonlopputyöt, liian kova vastuu jne... hänen pitää luvata itselleen katkaista se mitä teki mikä tähän johti. muuten pieni lepo ei auta vaan tilanne iskee uudelleen herkästi pahempana päälle. kun masennus kroonistuu siitä on aina vaan vaikeampi päästä eroon.



3. miehen pitää tehdä hauskaa. löytää elänilonsa, tehdä asioita mistä nauttii. antaa aivoille jotain positiivista ärsykettä ja tehdä siitä tapa. urheilu nostaa tietysti luontaisesti endorfiineja.





puolisolla on rankkaa, tiedän sen. ensin toinen on poissa työkiireissä ja sitten kun se on paikalla sen pitäisi vaan antaa levätä ja akka raataa ... mutta usko pois, kyllä se entinen mies sieltä takasin tulee ja kun nyt annat sen levätä ja olla vaan ja tuntea rakkautesi niin palautuminen tapahtuu nopeammin.



jos itsellä alkaa tulla seinät niskaan niin suosittelen omaiset mielenterveystyön tukena ry:n juttuja. ja koita sinäkin päästä liikkumaan ja lepäämään. jos mies ei jaksa hoitaa lapsia niin hanki hoitaja. sinun tehtäväsi on nyt hoitaa ensisijaisesti itseäsi niin että jaksat jos tämä kestää pitkäänkin.





voimia!

että masennus kestää vuoden + niin monta kuukautta kuin takana on stressin tms. masennukselle altistaneen asian täyteisiä vuosia. Juuri näin meni minulla, vuosi ja seitsemän kuukautta niin alkoi käännös parempaan. En parantunut vielä silloin, mutta selkeästi vointi koheni.

Voimia teille. Aikaa se vie ja raskasta on, mutta toipua voi!

pari vuotta sitten masennus huipentui lapsen syntymään. sitten oli pakko alkaa jaksamaan. kävin terapiassa ja söin masennuslääkkeitä. paranin, kun päätin ottaa käyttööni oman voimani, ja kun päätin alkaa itse huolehtimaan itsestäni... liiallinen kiltteys ja uhrautuvaisuus ym. roskikseen... taistelen tosin edelleen, mutta nykyään olen huomattavasti tasapainoisempi!

Tiedän myös kokemuksesta tilanteen, miehellä onneksi pahin jo ohi vaikka lääkityksellä vielä. Pitkä prosessi joka tapauksessa on, mutta useimmiten aika auttaa (tai näin ainakin meillä). Miehelläni masennus puhkesi monen tekijän summana, työstressi yksi suurimmista, viimeiset 6-12 kk töissä olivat pahat, nyt kaikesta mennyt 1,5 vuotta ja hyviä jaksoja on jo huomattavasti enemmän kuin huonoja. Ainakin yksi hyvä opus on Neil Hardwickin kirjoittama kirja, siitä oli ainakin meille hyötyä asian hahmottamisessa.

muista pitää tarkasti myös omasta jaksamisestasi huolta! Se on oikeasti tarpeen jatkossa, tästäkin omakohtaista kokemusta, valitettavasti.

Jos niin on, niin voimia sinullekin! Olen iloinen, kun kerroitte asiasta noin konkreettisesti. ap

Sit luovutin.En jaksanut hoitaa lapsia,kotia,miestä,itseäni jne...yhtä aikaa.Erosin kun huomasin ettei mieheni ehkä halunnutkaan tosissaan parantua.

Kuulostaa tutulta tuokin... luulen hiukan ymmärtäväni, miltä sinusta on tuntunut. Nyt onneksi kuitenkin olen saanut mieheni käymään lääkärissä - toivottavasti tämä alku jatkuu.

Myös niitä pudotuksia valitettavasti tulee. Pitkään jatkunut masennus saattaa kroonistua niin, ettei sairastunut tule koskaan olemaan " terve" . Tietysti terveyskin on suhteellinen asia. Joka tapauksessa masennus on peikko, joka saattaa seurata kintereillä loppuelämän.



Aina on kuitenkin toivoa paremmasta! Kun on käynyt pohjalla, osaa nauttia pienistäkin hyvistä asioista. kannattaa ottaa avoin linja asiassa, keskustella siitä lähimpien ihmisten kanssa ja osallistua puolison hoitoon (esim. olla lääkärikäynneillä mukana) mahdollisuuksien mukaan.



t. vaimo, jonka miehellä diagnoosina vakava masennut+psykoottisia piirteitä (alkanut jo 13 vuotta sitten, diagnosoitu 2003)

vaikka pääasiassa ylöspäin mennään. Voimia sinulle, ei varmasti ole sinullakaan helppoa. Uskon ja toivon, ettei meillä kuitenkaan ole vielä ihan noin hankalaan tilanteeseen menty. No ajan kanssa sen sitten näkee paremmin.