Paatunut ateisti haluaa näyttää lapselleen kirkon. Sisältää kysymyksen.

Miksei lapsi voi mennä muun ryhmän mukana?



Mä en usko pätkääkään jumaliin tms. mut lapsi menköön kavereidensa kanssa yhteisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin mukaan. Ihan sen vuoksi ettei jää ulkopuoliseksi ja itsehän loppujen lopuksi päättää kumpaan uskoo, jumalaan tai ei mihinkään.

ryhmässä on paljon muslimeja ja ilmeisesti ortodoksejakin. Ei siis jää yksin muiden lähtiessä kirkkoon.

Ja totta kai lapsi viime kädessä päättää itse, mutta jos 4-vuotias alkaa kysellä syntyjä syviä en halua joutua tilanteeseen, jossa joudun selittämään, että se mitä kirkossa on kerrottu on pelkkää satua (kun on ihmisiä, joille se on totista totta).

Vierailija:

Miksei lapsi voi mennä muun ryhmän mukana?

Mä en usko pätkääkään jumaliin tms. mut lapsi menköön kavereidensa kanssa yhteisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin mukaan. Ihan sen vuoksi ettei jää ulkopuoliseksi ja itsehän loppujen lopuksi päättää kumpaan uskoo, jumalaan tai ei mihinkään.

Kerrot vain että toiset uskopo noin ja itse uskot näin. Kerrot myös että lapsellasi on oikeus kysyä kaikkea mikä kiinnostaa häntä, mutta älä vastaa hänelle haukkumalla toista näkökulmaa kuin mikä itselläsi on. Yritä vastata mahdollisimman fiksusti ja kertoa että hän saa valita itse mihin hän uskoo tulevaisuudessa.

Nämä on varmasti vaikeita kysymyksiä, mutta lapsellle voi etsiä tietoa yhdessä, eikä vain mustamaalata sitä toista näkökulmaa, olipa se mikä tahansa.

On ihmisiä jotka uskovat noihin asioihin ja sä et usko.

Vierailija:

ryhmässä on paljon muslimeja ja ilmeisesti ortodoksejakin. Ei siis jää yksin muiden lähtiessä kirkkoon.

Ja totta kai lapsi viime kädessä päättää itse, mutta jos 4-vuotias alkaa kysellä syntyjä syviä en halua joutua tilanteeseen, jossa joudun selittämään, että se mitä kirkossa on kerrottu on pelkkää satua (kun on ihmisiä, joille se on totista totta).

Vierailija:

Miksei lapsi voi mennä muun ryhmän mukana?

Mä en usko pätkääkään jumaliin tms. mut lapsi menköön kavereidensa kanssa yhteisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin mukaan. Ihan sen vuoksi ettei jää ulkopuoliseksi ja itsehän loppujen lopuksi päättää kumpaan uskoo, jumalaan tai ei mihinkään.

Enkä tietenkään halua haukkua uskovaisia ja uskontoja. En halua kuitenkaan valehdellakaan.

Minusta 4-vuotiaalle ei sanota, että ¿itse päätät sitten isompana, uskotko vai etkö¿. Sen ikäiselle kerrotaan vähän konkreettisemmin.

Sillähän se onkin niin vaikea asia: miten voin selittää lapselleni oman näkökantani loukkaamatta muita näkökantoja? En ole vielä oikein keksinyt, kuinka voisin kertoa... Ehkä löydän jonkun lastenkirjan, jossa kerrotaan yleisellä tasolla maailman kulttuureista, uskonnoista jne. Mihinkään tunnustukselliseen uskonnonopetukseen hän ei mene. Ei mitään Taivaan Isä -juttuja, tai Jeesus-lapsi tuli pelastamaan ihmiset synnistä. Uskonnollisista asioista hän ei ole kysellyt. Kunhan kysyy, vastaan... jotenkin, pakkohan se on vastata.

Vierailija:

Kerrot vain että toiset uskopo noin ja itse uskot näin. Kerrot myös että lapsellasi on oikeus kysyä kaikkea mikä kiinnostaa häntä, mutta älä vastaa hänelle haukkumalla toista näkökulmaa kuin mikä itselläsi on. Yritä vastata mahdollisimman fiksusti ja kertoa että hän saa valita itse mihin hän uskoo tulevaisuudessa.

Nämä on varmasti vaikeita kysymyksiä, mutta lapsellle voi etsiä tietoa yhdessä, eikä vain mustamaalata sitä toista näkökulmaa, olipa se mikä tahansa.

Espooseen on hankala mennä meiltä.



t. ap.

noihin tarinoihin. Mä olen sanonut lapsille etten mä usko jumalaa olevan olemassa, mutta jotkut ihmiset uskovat ja he saavat uskoa.



Ei minua loukkaa se että joku uskova kertoo lapselleen että on olemassa eri asioihin uskovia tai ei-uskovia ihmisiä.

Tottahan tuo on. Jotenkin tuntuu siltä, ettei pienelle lapselle pitäisi jättää asioita avoimeksi tyyliin ¿ehkä on, ehkä ei, minusta tuntuu että ei¿, mutta onhan se siinäkin, kuinka sen esittää. Kerkesin jo nähdä mielessäni päiväkotitappelun, jossa lapset tappelevat siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei...

(No, ehkä tämä nyt ei niin iso ongelma ole. Minulla on tapana nähdä asiat vaikeampina kuin ne ovatkaan.)

t. ap

Vierailija:

Mutta ethän sä valehtele jos kerrot lapselle ettet usko

noihin tarinoihin. Mä olen sanonut lapsille etten mä usko jumalaa olevan olemassa, mutta jotkut ihmiset uskovat ja he saavat uskoa.

Ei minua loukkaa se että joku uskova kertoo lapselleen että on olemassa eri asioihin uskovia tai ei-uskovia ihmisiä.

ja mä itse olen joutunut lasteni kanssa tilanteeseen, jossa he ovat kertoneet uskovansa että jumala on olemassa, tekee sitä ja tekee tätä. 5 ja 6-vuotiaat ovat.

Olen heille sanonut että he saavat olla tuota mieltä, mutta pitää hyväksyä myös se etten ole samoilla linjoilla. Tämä lyhyesti sanottuna, se oli pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu. Varsinkin kun kyseessä ovat kuitenkin aika pienet lapset.

Mutta mielestäni tämä oli hyvä keskustelu siinäkin mielessä, että lapset tietävät että omia mielipiteitä saa ja pitääkin olla, eikä siitä kukaan suutu!!!! (tai ei ainakaan pitäisi)

Mä olen pohtinut näitä asioita paljonkin, itse olen ollut uskonnontunneilla koulussa ja käynyt seurakunnan kerhoissa. Koskaan näistä asioista ei puhuttu kotona, enkä ole koskaan uskonut jumalaan.

Vierailija:

Tottahan tuo on. Jotenkin tuntuu siltä, ettei pienelle lapselle pitäisi jättää asioita avoimeksi tyyliin ¿ehkä on, ehkä ei, minusta tuntuu että ei¿, mutta onhan se siinäkin, kuinka sen esittää. Kerkesin jo nähdä mielessäni päiväkotitappelun, jossa lapset tappelevat siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei...

(No, ehkä tämä nyt ei niin iso ongelma ole. Minulla on tapana nähdä asiat vaikeampina kuin ne ovatkaan.)

t. ap

Vierailija:

Mutta ethän sä valehtele jos kerrot lapselle ettet usko

noihin tarinoihin. Mä olen sanonut lapsille etten mä usko jumalaa olevan olemassa, mutta jotkut ihmiset uskovat ja he saavat uskoa.

Ei minua loukkaa se että joku uskova kertoo lapselleen että on olemassa eri asioihin uskovia tai ei-uskovia ihmisiä.