Lue keskustelun säännöt.
Anna anteeksi, tyttäreni...
29.10.2005 |
olet minulle todella rakas!
Siitä huolimatta en ole sinulle paras mahdollinen äiti.
Anteeksi kun tiuskin sinulle ihan pienistä mitättömistä asioista.
Anteeksi kun hermostun kun et opi heti kaikkea mitä yritän sinulle opettaa.
Anteeksi kun puhun sinulle t_y_p_e_r_ä_n k_o_r_o_s_t_e_t_u_s_t_i, jos et joskus kuule mitä sanon.
Anteeksi huutoni kun olen väsynyt, vaikket siihen syyllinen olekaan.
Anteeksi halveksuntani kun olet sellainen kun sinun pitääkin olla -lapsi joka leikkii ja käyttää mielikuvitustaan, välillä hermostuen kun ei aina ymmärrä miksi kielletään tai käskytetään. Rakastan sinua, ja tahtoisin ollaparempi äiti sinulle, sillä sinä ansaitset parasta.
Kunpa minä osaisin sen sinulle antaa...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi me vanhemmat vaadimme lapsiltamme niin paljon enemmän kuin itseltämme? Jos meihin osoitetaan yhtä paljon odotuksia ja vaatimuksia niin heti ollaan valittamassa stressistä ja työuupumuksesta.. Ainakin itsestä tuntuu siltä, voi olla että muut ovat parempia vanhempia tai sitten ei vaan huomaa omaa käyttäytymistään..