Entäs elämä perheessä toisen lapsen synnyttyä?

Kahden lapsen kanssa on kiinni lapsien rutiineisssa huomattavasti enemmän. Yhden lapsen kanssa on hirveän helppo liikkua ja hommailla omia hommiaan. Esim. esikon kanssa kävin vaatekaupoissa yms, nyt ei tulisi mieleenikään noiden kahden kanssa lähteä mihinkään kauppaan jos ei ole pakko.



Lisäksi kahden lapsen hoitoon oman mausteensa tuo sisarusten keskinäinen suhde eli torailu ja kinastelu sekä välillä hirveä riehunta (ja tietysti välillä hellyttävä keskinäinen rakkaus).

Itselleni suurin muutos oli se, että en enää pystynytkään tekemään kaikkea täydellisesti tai edes hyvin. Vauva ja uhmaava esikoinen olisivat molemmat tarvinneet hetkittäin täyden huomion. Kummankin olisin osannut hoitaa oikein hyvin - yksi kerrallaan, mutta en yhtä aikaa.



Vauva huutaa vaunuissa koliikkiaan ja lapsi makaa jalkakäytävällä ja yrittää riisua kenkiään, tätä rataa. Tai kun oli pakko irrottaa vauva tissiltä ja mennä pyyhkimään isomman peppua. Tai kun isompi sisarus ei pysy sängyssään päiväuniaikaan, vauva kiljuu jos ei sitä kanniskele ympäriinsä, ja jos kanniskelee, niin ei pysty vahtimaan, että sisarus pysyy sängyssä nin kauan, että uni tulee. Ja niin edelleen.



Meidän perhe sitten vain oppi elämään tätä epätäydellistä elämää, koliikki- ja allergiaitkut loppuivat, uhma laantui ja muutenkin elämä on nyt onneksi aika paljon seesteisempää :) Mulle jäi huolettomampi ote moneen asiaan, enkä stressaa enää, jos kaikki ei aina mene ihan pilkuntarkasti " ohjeen mukaan" .