Lue keskustelun säännöt.
Musta on kamalaa, etten pysty auttamaan parasta ystävääni
10.11.2005 |
Ollaan oltu vuosikauden parhaita ystäviä, ihan siis lapsesta asti. Hänen äitinsä kuoli yllättäin kaksi vuotta sitten ja isä meni uusiin naimisiin. Tämä uusi vaimo ja isä ovat täysin hylänneet ystäväni. Hän ei kuulu enää heidän perheeseensä. On todella surullista huomata, miten paljon ystäväni vielä tarvitsisi isäänsä. Jo pelkästään äidin poismeno on riittävän rankka kokemus nuorelle, mutta että samaan syssyyn pitää vielä menettää isäkin.
Olen vain ollut kuuntelevana korvana ja jutellut ystäväni kanssa asiasta aina kun hän on halunnut. Se on ainoa mitä voin tehdä, vaikka mieli tekisi käydä sanomassa hänen isälleen suorat sanat.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainakin se vaatisi hänen isältään hyvin paljon ponnisteluja suhteen parantamiseksi. En voi uskoa, että joku on oikeasti valmis hylkäämään oman lapsensa uuden vaimon ja tämän lasten vuoksi =(
Ystäväni äiti oli minullekin läheinen ja joskus silmät kostuu vieläkin,kun ajattelen miten hyvin asiat vielä pari vuotta sitten olivat. Toivottavasti tilanne tästä edes vähän paranisi, vaikka minä en voi sille mitään tehdäkään... muuta kuin kuunnella ja olla tukena.
T:ap