Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin?
03.11.2005 |
Taas tapeltiin mieheni kanssa. Ihana lapsemme on puoli vuotias ja mies kyllä leikkii ja hoitaa lasta, mutta siihen se sitten jääkin. Teen kotona kaiken, mies vie roskat välillä. Mies ei halua halia, tai antaa mulle oikeen muutakaan huomioo. Kun pyydän, niin sanoo ettei jaksa, tai saattaa suostua ottaan mut kainaloon tosi vastahakosesti.
Tänään tapeltiin kun kinasteltiin kumman pitäs laittaa ruokaa. Sanoin, että vois ite tehä ittelleen kun olin vasta ite syöny, ja siihen mies, että jos hän laittaa ruokaa, niin mä en sit saa syödä sitä. Ja totes viä, että ruuanlaitto on mun homma! Hän käy töissä ja tuo rahaa kotiin (mä aina lainaan sille rahaa ja maksan enemmän kun puolet meidän asumisesta ja ruuista, ostan meidän kaikkien vaatteet, pesuaineet ym)
Siitä tuli sit kauhee sota ja mies sano, ettei sitä kiinnosta oonko mä onnellinen. Olen ihan maassa. Rakastan miestäni ja oon omasta mielestäni tehny kaiken sen ja meijän perheen eteen (yhessä vaiheessa mies oli työtön ja mä kävin koulussa ja töissä ja elätin meidät) Oon aina maksanu ainakin oman osani kaikesta (mun kaikki säästötkin on menny yhteiseen asumiseen). Yritän antaa miehelle omaa aikaa, se harrastaa vaikka mitä ja ottaa joka päivä päiväunet (pidän kodin hiljasena) ja mä en voi ymmärtää miks se ei halua mun olla onnellinen! Rupeen yleensä itkeen onnesta kun se ihan oma-alotteisesti joskus mua halaa,että se kyllä tietää kuinka onnelliseks tuun pienestä kosketuksesta.
Mitä mun pitäs tehä? Mitä voin vielä tehdä mieheni hyväks? Haluisin niin kauheesti olla onnellinen sen kanssa. Haluun, että lapsen perhe on lämmin ja rakastava.
Kommentit (12)
Mistä mun kannattas hakee apua? ja minkälaista?
En todellakaan haluais rikkoo lapsen kotia. Olis ihanaa kun lapsella olis rakastava isä ja äiti saman katon alla. Ja tiedän mieheni rakastavan mua ja lasta rakastaa enemmän ku mitään muuta. Pitäskö pakottaa se tekeen kotona jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tuli viä pahempi mieli. Onko mulla asiat tosiaan noin huonosti, ja ikää vasta alle 25. Nyt tarvii kyllä ottaa itteni niskasta kiinni ja kovistella miestä. Mut en millään halua erota enkä halua meidän avioliiton kariutuvan. Antakaa jotain vinkkejä, kiitos
ap
että ALISTUT moiseen. Miehet eivät lopulta arvosta alistuvia vaimoja.
Miehesi ei voi kunnioittaa sinua koska olet uhrautuja ja annat aina periksi sekä kerjäät huomiota. Voisko vaikka aloittaa siitä, että teette laskelman paljonko teiän yhteiset menot on maksatte ne tasan puoliksi. Sitten jatte kotityöt ja jos ei mies tee osaansa, et tee sinäkään. Miehesi alkaa tod.näk. kunnioittaa sinua kun huomaa, että olet ihminen etkä kynnysmatto.
Sori jos on rankkaa tekstiä mutta näin se vaan on. On olemassa ihania ihmisiä, jotka ottaa toiset ihmiset huomioon ja sit on niitä, jotka käyttävät hyväkseen jos toinen suostuu hyväksikäytettäväksi. Näytä, että sussa on munaa!
Että sun mieskin voisi saada vähän enemmän huomiota, ja että sillä olis vaikka päivällinen odottamassa, kun se tulee kotiin, ja sitä ennen ei keskusteltais mistään ikävistä asioista? Kannattais konsultoida kavereita, miten niiden perheissä on. Mene itte duuniin ja raahaudu himaan ja kuuntele sen jälkeen miten raskasta sun miehellä on ollu himassa, ni alat ymmärtää mistä kenkä puristaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei rakasta sinua, koska rakkaus tuottaa juuri ihmiseen sen tunteen että on kiinnostunut toisen onnellisuudesta ja onnelliseksi tekemisestä. Oikein hakee tilanteita missät toista voisi ilahduttaa. Sinä rakastat - sinä huolehdit jopa että mies saa nukuttua, sinä olet elättänyt häntä jne. Mies tuntuu aikas kylmältä verrattuna sinuun.
Miten eteenpäin? Jos jaksat olla noilla armonpaloilla - halaa sinua silloin tällöin - ok. Mutta ansaitset oikean rakkauden tai sitten edes kohtuullisemma yhtiökumppanin. Miehesi ei voi jakaa tehtäviä haluamallaan tavalla, muutenhan hän pitää sinua vain piikana. Ja sinä - ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja laita elämäsi haluaamaasi malliin, miehesi ei sitä sinulle tule tekemään.
Ja anna miehesi kantaa oma osansa vastuusta.
Et ole miehesi äiti! (tuntuu kohtelevan sinua sellaisena!)
Omia menoja myös sinulle, miehen vuoro hoitaa lapset sillä välin.
Selkeä työnjako, jollei muuten osallistu. Esim sinä huolehtdit ruuanlaiton (ja sovitte yhteiset ruoka-ajat, jolloin koko perhe syö), miehesi tiskit ja roskat. Kuka pesee pyykit? Kuka imuroi, kuka moppaa? Ikäviin hommiin voi sopia vuorot.
Nyt niskasta itseäsi kiinni. Ole nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen yleensä aina ruuan siks kun mies tulee kotiin. Tänään en kerinny kun se tuli kesken päivän kotiin. Ja yritän olla sille mieliks etten sitä ärsyttäs, mut tuntuu, että tosiaan oon ruvennu nalkuttaan sille enemmän kun rupee oleen mitta täys. Kyllä mies hoitaa lasta aina kun pyydän, rakastaa lastaan niin paljon. Tuntuu vaan, että äitin pitäs olla aina lapsensa kanssa (ei johdu miehestä, vaan yleisesti), niin mulla on aina niin huono omatunto jos meen johonkin harrastukseen.
Kyllä se välillä tiskaa jos pyydän, mut yleensä vastaus on, että tiskaa huomenna ja mä haluisin, että kaikki olis siistiä ja sit nolottaa kun meille tulee vieraita ja meil on tiskit tiskaamatta (vieraathan ihmettelee miks en oo tiskannu).
Joo, täytyy myöntää, että kyllä mullakin on aika vanhanaikaset arvot ja mielipiteet. Mä kyl voin tehdä kotona kaiken ja maksaa oman osuuteni kaikesta, mut tarvisin vaan sitä huomioo ja rakkautta mun mieheltä.
voisko sun mies olla masentunu? Vai miksi tarvitsee päiväunet? Kuulostaa siltä että miehelläsi on joku ongelma mistä nyt pahiten kärsit sinä. Jutelkaa ja sano miehelle miltä susta tuntuu ja miksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja yritän olla sille mieliks etten sitä ärsyttäs,
Itse sorruin alkuaikoina mieheni poikien " mielistelyyn" mutta huomasin, että he kunnioittavat minua enemmän kun uskallan olla aikuinen ja sanoa miten asiat on. Sun kohdalla on varmaan jotakuinkin samanlainen juttu, kun sä yrität mielistellä ei miehellesi tule mieleenkään halailla moista mielistelijää.
Ja so what, jos on tiskit tiskaamatta kun tulee vieraita. Voithan sä sanoo, että on miehen tiskivuoro jos se sua helpottaa.
Menee jo kuuteen töihin ja tarvii kuulemma päikkärit. En kyl ihan aina sitä ymmärrä, kun saa nukkua yönsä, mut on sillä kyllä rankka työ.
Juteltiin ja kyl se sano mua rakastavansa ja haluaa olla mun kaa aina, mut jotenkin sen sanominen on vaan niin tyhjää kun oon sille aina sanonu, että ei ne sanat vaan ne teot.
ja ala elää itsekkäämmin, ota jo vihdoin myös itsesi huomioon ja lopeta nöyristely. Olet täysin alistetussa roolissa ja pahasti tossun alla. Miehesi ei kunnioita sitä roolia sinussa pätkääkään vaan käyttäytyy röyhkeästi ja käyttää sitä hyväkseen. Hae apua.