Mitä tapahtuu jos neuvolassa puhuu väsymyksestä/kenties masennuksesta?

MInä sain kodinhoitajan silloin tällöin elämääni helpottamaan. Ei joudu silmätikuksi, sitä on turha pelätä.

Kerro ihmeessä olostasi neuvolassa, sitä vartenhan neuvolat ovat!!! Heillä voi olla sinulle ratkaisu ja pitäisikin olla.

Ihan tämän silmätikuksi joutumisen takia jouduimme lopulta vaihtamaan paikkakuntaa kokonaan:( Ja itse en edes neuvolassa masennuksesta puhunut, vaan pelkästään väsymyksestä. Ja meidän neuvolan terveydenhoitajan mielestä äidin tehtävä oli jaksaa olla lastensa kanssa.

jaksanut hieman näytelläkin iloisempaa mitä olenkaan. Tuntuu vaikealta ruveta puhumaan, että masentaa ym ym.

ap

Esikoisen aikaan neuvolassa kerrottiin kodinhoitoavusta jo ensimmäisellä käynnillä. Ja aina siitä muistutettiin vaikka en väsymyksestä/masennuksesta puhunutkaan (enkä ollut).



Nyt kun toinen syntyi ja en ollut puoleen vuoteen nukkunut yli 3h putkeen ja muutenkin olin tosi väsynyt, itkuinen, masentunut niin th vaan voivotteli. Eri paikkakunta nyt siis. Onneksi nyt alkaa jo helpottaa eikä ole tarvetta " valittaa" kenellekään...

on tapauksia joissa lapset on otettu huostaan kun äiti on käynyt valittelemassa väsymystä ja masennusta. Teistä tulee lastensuojelutapaus... ja sitten käy tädit kyttäämässä joka asiaa... ja saa selitellä milloin mitäkin...

Apua sai. Tutkittiin että johtuuko sairaudesta tai allergiasta lapsen huonot unet.

Olisi saanut kotiin kahdesti viikossa apua kahdeksi tunniksi.

Tuota apua en ottanut vastaan koska minulla on sukulaisia joilta pyysin apua kun piti nukkua. Jätin tuon avun niille joilla ei tukiverkkoa ole.

Tärkeintä oli kuintekin se että kuunneltiin ja koko ajan oli sama terkka ettei tarvinut uudelleen taustoja selvitellä. Ja sekin merkitsi paljon että oli tuo mahdollisuus saada hoitoapua. Ei tullut paniikkia kun tiesi että sinne voi kyllä soittaa ja pyytää apua.

Neuvoja sain myös neuvolasta paljon. Meillä oli ikuisuuksia talossa ollut terkka joten sai muutakin kuin " kirjaneuvoja" .

Saat asianmukaisen avun ilman voivotteluja. Eihän sitä kipeää jalkaansakaan mene neuvolaan näyttämään vaan lääkärille.

kodinhoitajan eli perhetyöntekijän saa kotiinsa ilman neuvolaakin. katso puhelinluettelosta numero. mene terveyskeskukseen. saat sieltäkin masennuslääkkeet.

multa neuvolassa kysytään aina tusta jaksamista. kerran soitti kotiinki.

nyt asiat paremmalla mallilla, mutta aina jaksaa tivata meijän asioita. kaduttaa, kun puhuin neuvolan tädille.

meillä yksi kehitysvammanen lapsi ja kuopus vilkas jolla hidas puheenkehitys.

Minä rutkutan neuvolassa, ja ainakin esikoisen aikana neuvolatäti kysyi, että iloitsenko vauvasta eli yritti selvittää, onko kyse univajeesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En koe joutuneeni silmätikuksi. Soitin itse kotipalveluun ja sain perhetyöntekijän (ent. kotinhoitajan) avuksi. Ei mikään ihme, jos väsyttää, kun ei ole vuoteen nukkunut yhtäkään kokonaista yötä.

Vierailija:

perhetyöntekijän (ent. kotinhoitajan)

Vierailija:

on tapauksia joissa lapset on otettu huostaan kun äiti on käynyt valittelemassa väsymystä ja masennusta. Teistä tulee lastensuojelutapaus... ja sitten käy tädit kyttäämässä joka asiaa... ja saa selitellä milloin mitäkin...

Pelottaa juuri toi silmätikuksi joutuminen!

eli puhuako vai eikö ja jos niin mille taholle. Asutaan pienellä paikkakunnalla ja pelottaa juuri tuo leimautuminen. Aina oon esittänyt pirteää ja kukaan muu kuin mies tuskin aavistaa mitään.



Nukahtamisessa on vaikeuksia ollut jo pitkään, olen useimmiten tosi väsynyt, mutta vain harvoin nukuttaa. Vauvalle en juuri juttele vaan suoritan ainoastaan pakolliset hoitotoimet. Koitan hymyillä ja jutellakin sille, mutta tuntuu tosi väkinäiseltä. Ja tästä tietenkin ihan kamalan huono omatunto. Olen muuttunut ihan kamalaksi nalkuttavaksi akaksi ja välillä tuntuu, että oikein yritämällä yritän saada miehenkin suuttumaan. Ärsyyntymiskynnykseni on äärimmäisen matala ja reaktiot ärsykkeisiin verrattuna totaalisen yliampuvia.





Pariin otteeseen olen kautta rantain koittanut neuvolassa puhua näistä ongelmista ja sitä kautta epäilemästäni masennuksesta puhua mutta olen tullut täysin ohitetuksi:(



Lasten ja miehen takia kuitenkin avun hakeminen taitaisi olla oikea ratkaisu. En kuitenkaan haluaisi että kukaan tuttu saisi tietää tästä mitään ja pelkään että juttu kuitenkin pääsisi leviämään:/