Miksi minä en ansaitse lastenhoitoapua vanhemmiltani?
Tuli taas kerran surullinen ja ulkopuolinen olo. Kuulin sisareltani, että vanhempani olivat taas kerran hoitaneet siskoni lapsia kun sisko miehineen oli käynyt konsertissa. Minusta tuntuu tosi kurjalta, että silloin jos minä pyydän apua, saan tukun selityksiä miksi minun lapsiani ei voida ottaa hoitoon, mutta jos sisarellani on kampaaja, kosmetologi tai mikä tahansa meno, niin heti apua järjestyy.
Pyysin vanhempiani hoitamaan lapsiani siksi aikaa kun olisimme mieheni kanssa menneet ystäväni häihin. Olisin halunnut päästä näihin häihin ihan kaksin, koska emme ole taas kahteen vuoteen käyneet missään yhdessä ilman lapsia. Tulos oli odotettu: olemme mökillä emme ainakaan tänne ota lapsia ja pienimmäistä eivät hoitaisi kuulemma edes kaupungissa, koska eivät JAKSA hoitaa vauvaa, mitä jos se herää yöllä? yms. Kuitenkin siskoni lapsia hoidettiin taas kerran ihan siellä mökillä ja heidän vauvaansa, joka todellakin on vauva, 7kk vanha, joka herää öisinkin syömään, jaksettiin myös hoitaa. Meidän "vauvamme" on 1v4kk eikä tosiaankaan enää valvota. Minä en ymmärrä. Mitä vikaa minun lapsissani ja minussa on kun meitä ei voida auttaa yhtään? Sisartani avustetaan myös rahallisesti, meitä ei enkä sitä kyllä edes kaipaa. Tuntuu vaan siltä, että olen ihan ilmaa vanhemmilleni ja se surettaa.
Kommentit (11)
sisaruksillani ei ole vielä lapsia, mutta voisin kuvitella, että tuollainen voisi tulla eteen meilläkin. Jos joskus otan puheeksi puhelimessa, että olen työstä ja lasten kanssa aika poikki, niin äitini kommentoi heti, että jollakin sisaruksellani sitä vasta raskasta nyt on töissä ollutkin. Tottahan tuollainen herättää hirveää kateutta ja katkeruutta, minä olen ikuisesti katkera jo siitä,että olen opiskellut opintolainalla ja vanhempani maksoivat sisarusteni kaikki opinnot.
onko siitä todisteita? Nimittäin joissain tapauksissa se voidaan perinnönjaossa rinnastaa ennakkoperintöön, jota on annettu vain yhdelle sisaruksista.
että minusta tuntuu epäreilulta. He lupaavat muutosta, mutta mitään ei tapahdu. Tuo taloudellinen apu on tavaroiden ostamista (elintarvikkeita, vaatteita, lasten tarvikkeita), kampaajarahan antamista yms. Siitä en ole niinkään katkera/kateellinen, vaikka joskus kun itse kitkuttelee kotihoidontuella tuntuu aika v-mäiseltä kun sisko hehkuttaa miten pojalle ovat vanhempani ostaneet uuden pyörän yms. Tässä on kyllä sekin, että minä en koskaan pyydä rahaa, koska minusta etupäässä pitää pärjätä omin voimin ts. elää tulojen mukaan, mitä siskoni ei sitten taas ole koskaan osannut.
mutta minun temperamenttisella luonteellani tuo kyllä johtaisi melkoiseen 'jäähdyttelyyn', eli ilmottiaisin että jos te koette hänet läheisemmäksi, niin mikäs siinä sitten
ja pitäisin sen jälkeen varsin harvakseltaan ja pinnallisesti yhteyttä lapsuudenperheeseeni. Katsoisin, ymmärtävätkö yskän.
En rahan takia, vaan eriarvoisen kohtelun takia (eri asia jos esim. sisko olisi vakasti sairas tms, silloinhan se olisi perusteltua)
Hehän sen parhaiten tietävät ja osaavat kertoa. Vaikea täällä ulkopuolisten käydä arvailemaan syitä.
ei ole automaattista, vaikka sukulaisia oltaisiinkin. Esim. sisareni toinen lapsi on mielestäni vastenmielinen - otan häntä tosin hoitoon kuitenkin, koska hyvät välit siskoni kanssa ovat minulle tärkeät. Ja lapsi voi ajan myötä muuttua minulle mieluisemmaksi.
...toivottavasti saat muualta apua lastenhoitoon
ja/ tai
ota asia puheeksi suoraan
Varmaan minusta ei tykätä kovin paljoa ja ajatellaan, että kyllä se yksinäänkin pärjää, kaunis ja koulutettu ihiminen. Pitäisi olla oikea surkimus ihan jo ulkoisestikin, että apua saisi.
Entä siskosi kanssa?