Pitääkö sinun mielestäsi lahjasta kiittää?

ja tämän tavan opetan myös lapsilleni

Itse joskus ihan oikeasti unohdan ilmoittaa, että paketti on tullut perille. Ja sitten nolottaa, kun kummit joutuvat perään kyselemään.

mutta pankkitilille suoraan laitetusta rahasta ei tarvitse. Eihän sellaista edes huomaa.



Ja kiitoksen voi eisttää ihan hyvin myöshenkilökohtaisesti sitten kun seuraavan kerran näkee, ei sitä varten tarvi mitään tekstiviestejä lähetellä. Kummilapsi olisi syytä nähdä sen verran usein, että tämä kävisi päinsä.

Ensin siivoan koko talon, sitten leivon kakut ja muut tarjoilut, hoidan lapset siinä sivussa ja siivoilen miehen ja lapsien jälkiä. Pesen, silitän ja etsin kaikki juhlavaatteet koko perheelle. Sitten otamme vieraat vastaan ja tarjoilen ja seurustelen vieraiden kanssa. Yritän muistaa kiitellä jokaista vierasta joka tulee käymään lapsen puolesta, mutta postista tulevat paketit saattavat joskus unohtua. Sitten siivoilen juhlan jäljet ja rauhoittelen miestä, kun sitä rasittaa niin pirusti tällainen hälinäpäivä. Jos se mies voisi edes näpytellä tekstiviestejä siinä sohvalla löhötessään, mutta kun sillä ei tule edes mieleen. Miestä vielä ärsyttää, kun pitää tällaisia juhlia järjestää, eikä saa olla rauhassa kotonaan.



Minähän se aina olen syyllinen kaikkeen.



Ikävä äiti

ja lapsiakin on vielä mokoman kanssa siunaantunut, ja vielä on joitakin ystäviäkin jäljellä.

Minulla on sama tilanne yhden kummilapsen kanssa. Tosin minua tympi asia niin paljon että kun lapsi täytti 15 eikä kolmena vuonna ollut tullut minkäänlaista kiitosta synttäri- ja joululahjasta, lopetin muistamisen kokonaan, enää en edes korttia lähetä. Kun ko kummilapsi sai lapsen 18 vuotiaana tänä keväänä lähetin hänelle/lapselle melko arvokkaan lahjapaketin, vaatteita ym tarvikkeita, koska tiesin että heillä on taloudellisesti tiukkaa, edes silloin ei mitään kiitosta tullut, edes tekstiviestinä.

Meille tulee paljon lahjoja postitise, siis synttäreinä ja jouluna. Juhlien jälkeen soitan aina kummeille ja isovanhemmille, ja pyydän lapset kiittämään synttärilahjoista. Lapset sen verran pieniä, etteivät itse vielä joululahjoista kiitä.



Oman kummilapseni joululahja katosi postissa ja palautui mulle vasta helmikuussa, joten täysin en postiin enää luota.

Tottakai ne lapset ovat kiitollisia lahjoista ja jos ei jostain lahjasta tykkäisikään niin mitä sitten. Nolonpaa olisi jos joku soittaisi perään, että "ei tää sun lahjas ollu oikeen hyvä". Eikä se minun mielestä ole vanhempien tehtävä ryhtyä kiittelemään jos lapsi saa lahjan.

miten lapsi ei huomaa, jos pankkitilille tulee rahaa? Kyllä meidän lapset ainakin huomaa, jos tyhjälle tlille on ilmestynyt vaikka 20 euroa rahaa. Ja että ei ole vanhempien tehtävä kiittää lahjasta. Miten pieni lapsi, joka ei osaa käyttää puhelintakaan, kiittää kummeja lahjasta, jos vanhemmat ei siitä huolehdi? Ja miksi kummi ei mene juhliin? Minulla ainakin on kummilapsi 300km päässä, hän on jo lukiolainen, mutta kertaakaan ei hänen synttärijuhliinsa ole kutsuttu.

joten en todellakaan odota, että kummit tulevat juhlimaan lapsen synttäreitä.

Siksi kiitän lahjasta aina joko puhelulla tai tekstiviestillä.

Miksi ette mene juhliin jos kiitosta haluatte?

eikä mulla ole edes autoa.

miten lapsi ei huomaa, jos pankkitilille tulee rahaa? Kyllä meidän lapset ainakin huomaa, jos tyhjälle tlille on ilmestynyt vaikka 20 euroa rahaa.

ja vahtimassa että kukaon antanut rahaa?

Outoa mun mielestä jos käyvät.

Sinänsä on minusta niin, että jos sinua ei ole kutsuttu juhliin, eisiltä lahjaakaan odoteta. Jos kuitenkin annat lahjan, annat sen ihan omasta halustasi. Lisäksi minusta kummin olisi tärkeämpää olla ja viettää sen lapsen kanssa aikaa ihan oma-aloitteisesti, eikä pelkästään pyydettäessä) ja lahjat on yhtä huono ajan korvike niin kummilta kuin vanhemmiltakin.

ja näen omien lasteni pankkitilien saldot samalla ihan automaattisesti.

lahjan synttäreiksi, ei tarvitse kiittää?

mutta kiitos on luontevinta esittää naamatusten kun seuraavan kerrran tavataan. Toivottavasti tekin sentään joskus tapaatte.



t 16

millaisia tapoja mielestäsi on osallistua kummilapsen elämään antaen aikaa 300km päästä?

asun itse 300 kilometrin päässä parista ystävästäni ja näemme ainakin kerran kuussa. Puhumme puhelimessa viikoittain ja vaihdamme sähköpostia useammin.

jos ei omista autoa, ja pitäisi lähteä vaikka junalla viiden lapsen kanssa yhden päivän reissulle edestakaisin. Kyllä varmaan aikuinen voi tavata ystäviään useinkin, jos vaikka yksin voi autolla tuon matkan tehdä. Riippuu kai vähän tilanteesta ja ennenkaikkea rahatilanteesta.