Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kolmikymppisyys on yksinäistä

Vierailija
21.06.2008 |

.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
21.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin tympii tämä tilanne, kun parhaimmat ystävät saaneet lapsensa ja sen takia jättävät yhteydenpidon. Itse sain lapset aikaisemmin kuin ystävät. Silti vauva-aikoinakin soittelin paljon ja kävin vauvan kanssa kylässä ja selitin vauva-arjesta, vaikka eivät mitään siitä tajunneetkaan ja ihmettelivät valvomisia yms. Nyt kun heillä vauvat, eivät ole käyneet esim. kertaakaan meillä ja soitto heiltä on ihme. En voi täysin ymmärtää tuollaista nyhjöttämistä vaikka empaattinen mielestäni olen. Nyt tuntuuu muutenkin joskus yksinäiseltä. Joku yhteisöllisyys puuttuu tästä elämästä, sitä kaipaan. Miksei asioita voitais tehdä enemmän yhdessä esim. äidit yhdessä jotain. Kaipaan jotain ystävää jonka kanssa vois esim. harrastaa ja käydä vaikka kaupungilla. Mulla mahtava mies, mutta ei se vain riitä. En tiedä... mikähän ahdistuskohtaus tämä on. =)

Vierailija
2/5 |
21.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun se että saa lapset vähän vanhempana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
21.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin onnistuimme tekemään lapset 'eri aikaan' kuin kaverit. Nyt on kavereiden lapset joko vanhempia tai nuorempia kuin omamme. Perheenä ei paljoa viitsi tapailla, kun lapsilla ei ole mitään yhteistä. Tai jos on samanikäisiä lapsia, niin ovat vähintäänkin eri sukupuolta eivätkä ymmärrä villiä poikaamme. Tai sitten ne on vaan nämä 'elämän ruuhkavuodet' kun lapset on pieniä ja pitää omaa uraa tehdä samaan aikaan ja sitten vielä taloakin rakentaa/remontoida.



Hyvä ystäväni, joka sai juuri vauvan, on pahin. Toisaalta annan hänen nyt nauttia vauvastaan, jota on kauan odottanut. Ehkäpä hän vielä joskus ymmärtää taas ystävienkin arvon. Minulla on aikaa odottaa. Odotellessa rakennan hoidan lapseni ja teen uraa ja remontoin taloa...

Vierailija
4/5 |
21.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ei lapsia, niin sitten rakennus, muutto, ero, työt, uudelleen opiskelu, ja mitä kaikkea.

Ja kaikki valittaa kamalaa kiirettä ja elämän vaativuutta. Niin varmaan minäkin.



Mut koitetaan silti muistaa niitä ystäviä, jos ei muuta, niin edes tekstarilla tai postikortilla, jos ei käymään päästä.

Vierailija
5/5 |
21.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minusta on tyhmä pitää yhteyttä, kun aina se jää lupauksen tasolle "tavataan joskus". Sitten vuoden päästä sitten ehditään tavata.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme yksi