"Rasittavat" kaksoset :(

Ei siitä mitään haittaakaan ole.



Ja kannattaa myös muistaa, että suurin osa lapsista on kotona ja omille vanhemmilleen huomattavasti villempiä ja tottelemattomampia kuin pk:ssa hoitajille. Eli älä masennu, vaikka samat keinot ei toimikaan töissä ja kotona, olet nyt eri roolissa. Ja äitiyteen valitettavasti tuppaa kuulumaan niitäkin hetkiä, kun itseltä menee sormi suuhun.

Neuvolaan ja siellä lääkäriin ja sitten lähete erikoissairaanhoitoon.



Lapset tarvitsevat seuraavia tukitoimia, neuropsykologisen kartoituksen, neurologin arvion, lastenlääkärin arvion kenties neuropsykologista kuntoutusta.



On selvää että lapsillasi on joku häikkä aivoissa.





Ymmärrän että sinun on vaikea myöntää lapsesi ongelmia mutta tiennet työsi kautta ja tiedätkin etteivät he ole normaaleja ja miehesi pitää myös tämä tajuta.



Kaksoset kun on kyseessä oliko synnytys normaali, ovatko keskosina syntyneet, hapensaanti synnytyksen ja kohdussa kasvamisen aikaan on voinut olla puutteellista ja siksi aivot ovat vaurioituneet. On toki mahdollista muutkin syyt mutta nämä tuli lähinnä mieleen joten toimi että lapsesi saaat apua etenkin kun olet jo todennut etteivät ole henkisestikään 4-vuotiaan tasolla.



Olet ammattilainen mitä lapsiin tulee ja tiedät asian oikean laidan - toimi ja pian. Kuntoutuksella saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Ongelmat pahenee ellei niihin puututa varhain.

Menkää johonkin leikkipuistoon tai mihin tahansa sellaiseen paikkaan, jossa saavat purkaa ylimääräisen energian pois. Pojat osaavat varmaan jo pyöräillä, joten tehkää pitkä pyörälenkki. Tai kävelylenkki.



Myös mulla menisi hermot ihan vaan kotona ollessa. Lapset 5- ja 6-vuotiaat ja aina toistensa kanssa tappelemassa. Sekin tosin auttaa, jos kummallakin on omia kavereita kylässä. Oma työmäärä ei ylimääräisistä lapsista lisäänny, kun ei tartte koko ajan komennella. Pääsee välillä jopa nettiin! :)

ajattelin vaan että onko sulla ketään tuttua tai sukulaista tai ystävää että saisit toisen pojista vaikka hoitoon. Olisiko mahdollista kokeilla siis laatuaikaa molempien poikien kanssa ihan vain kahden? Onko pojilla mitään asiaa mistä he olisivat todella kiinostuneita tai voisiko sellaista asiaa löytää. Vilkkaatkin lapset voivat olla kiinnostuneita jostain "rauhallisesta" asiasta?



niin ja todellakin enhän mä tiedä teidän tilannetta, mutta kysynpä vaan :)

Tutussa perheessä kaksospojat ovat kamalia yhdessä ollessaan, provosoivat toisiaan jatkuvasti, pelkkää tappelua ja vinkumisduettoa. Kun ovat erikseen esim. toinen isän ja toinen äidin kanssa, käyttäytyvät ihan tavallisen lapsen tapaan.

Meidän pojat ovat 5 ja 6 vuotiaat ja energiaa riittää. Itse olen ratkassut tämän uuvutustekniikalla. Eli ei muuta kun laitat pojat juoksemaan, otat pallon mukaan ja menette pelamaan jalkapalloa tai joskus ihan pelkästään juoksemaan kilpaa taloa ympäri (sillon kuin äitiä laiskotuttaa). Siellä saavat purkaa suurimman energiansa. Uimarantakin on hyvä paikka, sillä on aina jotakin tekemistä. Jos me ollaan päivä kotona, niin se tietää varmasti ongelmia illalla, koska energiaa riittää kuin pienessä kylässä.

Kaupassa lapset kyllästyvät tosi helposti, joten me käydään ruoka ostoksilla vain kerran viikossa ja muut ostokset teemme ilman lapsia erikseen (isä jää usein lasten kanssa kotiin).



Elä jää tuleen makamaan se ei ongelmaa ratkase :-)

Miten teillä on noin vähän lomaa?

Itselläni on jo koululaiset kaksostytöt sekä 4v ja 5v pojat ja täytyy sanoa että näiden poikien kanssa elämä on aika mahdotonta välillä. Energiaa riittää mutta keskustelu kykyä ei (siis tyypillisiä miehen alkuja...?) Tytötkin olivat erittäin vilkkaita pienenä mutta heidän kanssaan pystyi jo hyvin pienenä puhumaan "järkevästi". Pojat vain uhmaavat ja uhittelevat kun yrittää pitää kuria.



Ennen kuin ihan itse väsyy niin kannattaa pyytää apua. Kannattaa puhua asiasta neuvolassa tai ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Avuksi voisi olla esim kodinhoitaja joka päästäisi sinut välillä vapaalle. Yksi hyvä keino saada iloa omista lapsista on erottaa heidät toisistaan eli jättää toinen isin kanssa ja tehdä itse toisen kanssa jotain mukavaa.



Kaksosten riitely jatkuu luultavasti aikuisikään tosi intensiivisenä joten sen loppumista ei kannata odottaa...

Itsellä 2 poikaa ei toki kaksosia, vaan lyhyellä ikäerolla ja samantapaista käytöstä oli meillä. Anna kuin arvaan asutte pienessä kerrostalossa tai rivarissa?

Me muutimme isoon okt:oon maalle. Pojat saavat vapaasti telmiä pihalla ja kun meno menee vallattomaksi lykkään ne trampoliiniin hyppimään, joten energia kuluu todella hyvin.



Meillä pojat toista viikkoa lomalla ja nyt meno on muutenkin rauhottunut, sekin ottaa aikansa että tottuvat olemaan taas kotona koko päivän. Itse välttelen näitä kauppareissuja yksin todella paljon ja käynkin kaupassa vasta kun mies tulee töistä tai sitten mies käy kaupassa. Lähikaupassakin käyminen on välillä tuskaa vaikka hakisi pelkän maitopullon. Toinen pojista lähenetlee jo 5 ja toinen 4v, ja tuntuu että tuo 5v alkaa muutenkin jo rauhaantumaan, joten uskon että tuo on jokin ikäjuttukin.



Lisäksi olen huomannut kun toinen poika on välillä isänsä kanssa ja minä teen toisen kanssa jotáin, niin että ovat erossa ainakin puolipäivää, niin jopa leikkii rauhallisesti pitkän aikaa. Joten viikonloppuisin voisitte vaikka kokeilla sitä.



Mielestäni se että pojat ovat villejä, ei tarkoita heti sitä että on jokin ADHD, meillä se ei ainakaan pitänyt paikkansa, se vain on että luonto tekee tytöistä ja pojista erilaisia.

Ensiavuksi suosittelen minäkin:



1. Puistoa, lähimetsää tai jotain vastaavaa paikkaa, jossa on tilaa remuta, kotona oleminen vain pahentaa asiaa. Eikä se oikeasti ole niin kamalaa, vaikka jossain puistossa muut näkisivätkin, että teidän lapset tappelee. Tappelee ne muidenkin lapset ja mitä väliä sillä on, mitä jotkut vieraat ihmiset ehkä teistä ajattelee? Luultavasti eivät ajattele juuri mitään.



2. Jakautukaa aina kun voitte, mies toisen pojan kanssa ja sinä toisen. Ja jos teille on perheen sisälle syntynyt pareja, että sinä olet enemmän toisen lapsen kanssa yleensä ja mies toisen, rikkokaa tämä asetelma. Pojat voi myös laittaa yksikseen kylään sukulaiselle/tutulle. Voisiko lapsia rasittaa se, että kaksosina tulevat koko ajan kohdelluiksi eräänlaisena yksikkönä?



3. Varaa aika perheneuvolaan tai jonnekin keskusteluavun saamiseksi. Tiedät ammattilaisena varmastikin, mihin tahoon ottaa yhteyttä. Tämä ei kuitenkaan varmasti toteudu kesken lomien, joten ota kohtien 1 & 2 keinot käyttöön muuta apua odotellessa.

Meillä kaksoset nyt 7 v (tyttö ja poika) sekä pari muutakin lasta (15 v ja 4 v). Kaksoset yhdessä ovat välillä tosi rasittava yhdistelmä, vaikka muut lapset eivät olisikaan kotona. Kaksosten välinen suhde on erikoislaatuinen niin hyvässä kuin pahassakin. Meillä ainakin tuo villiys on selvä asia, sillä kun kaksoset erotetaan toisistaan niin että esim. toinen on mummolassa yökylässä ja toinen kotona meidän kaikkien muiden kanssa, niin talossa on huomattavasti rauhallisempaa, vaikka vain yksi lapsi puuttuu.

Olen itse lainannut kaksosista kertovaa kirjallisuutta (valitettavasti sitä on hyvin vähän saatavilla ainakaan suomeksi, englanniksi joitakin ja saksaksi yksi tosi hyvä, jossa käsiteltiin juuri näitäkin seikkoja, mutta josta en valitettavasti ihan kaikkea ymmärtänyt) ja olen helpottunut siinä mielessä, että tuo "villiys" on hyvin tavanomainen piirre juuri kaksosten kohdalla. Kaksosten pääasiallinen ja tärkein kiintymyssuhde on toiseen kaksoseen, vanhemmat tulee vasta paljon sen jälkeen. Yhdessä he muodostavat sellaisen parivaljakon, tyyliin me vastaan muu maailma, johon on välillä hyvin vaikea puuttua kasvatuksellisin keinon - silloin kun he ovat yhdessä. ERikseen lapset ovat hyvinkin mukavia, rauhallisia, fiksuja, kivoja, suloisia, rakastettavia ja hauskoja, mutta yhdessä täysin päinvastaisia - tosin onneksi eivät aina.

Yrittäkää järjestää lapsille kahdenkeskistä aikaa ja kannattaa pyytää neuvolasta lähete vaikka psykologille, joka testaa lasten iänmukaisen kehitystason.

Tsemppiä vaan teille ja onnea matkaan, kaksosten kanssa on elo välillä tosi haastavaa, mutta se voi myös olla kaksinverroin palkitsevaakin, vaikkei aina jaksa siihen uskoa...

Meillä hilkkua nuorempi tyttö ja isompi poika ja meno on ihan samaa luokaa.



Meillä isi on ollut lomalla lasten kanssa ja äiti töissä. Enpä ole nähnyt isiä yhtä väsyneenä kuin oli viikon lasten kanssa kotioloissa lomailun jälkeen. Tosin lapsetkin olivat aika sippi iltaisin kun isi oli heitä juoksuttanut, pyöräilyttänyt ja pallotellut koko päivän.



Meillä lapset yksinään ollessa ovat aika rauhallisia mutta joukossa tyhmyys tiivistyy ja energia kerääntyy helposti.



Ymmärrän tunteesi oikein hyvin. Tarvitsette breikin arkisesta lomailusta. TehkäÄ pikkuretkiä jonnkein missä ette normaalisti käy.

Meillä saman ikäiset kaksospojat ja pahimmat päivät menee juurikin noin. En mä niitä kyllä ole mitenkään erityisiksi luokitellut..

niin joku kiirehtii heti sanomaan että niillä täytyy olla aivovaurio, adhd, kehitysvamma ym. kaikkea. Joo, useinhan kaksoset syntyy keskosina, mutta ei se keskosuus läheskään aina jätä lapseen mitään jälkiä.



Ja ihan samalla lailla täysaikaisille lapsille voi tulla vammoja, aivovaurioita, oppimisvaikeuksia. Elämästä ei koskaan tiedä. Siksi pitäisi tuollaisten huutelijoidenkin vain olla ihan hiljaa. Saattaa muuten pilkka osua omaan nilkkaan.

Kiitos kovasti asiallisista ja voimaakin antavista viesteistä! Olen miettinyt ottaa yhteyttä neuvolaan jo pitemmän aikaa. Ehkä se tosiaan olisi ihan hyvä idea. Pojat ovat i erikseen ihan erilaisia. Meillä vaan on siihen aika vähän mahdollisuuksia, mutta pitää alkaa niitä kehittelemään. Puistossa olen poikien kanssa käynyt ja lähimetsässä. Pyöräily heiltä onnistuu ja meillä on pihakin sellanen missä se onnistuu. Sitä he harrastavatkin joka päivä. Toinen kaksosista on myös taitava tekemään palapelejä ja jaksaa siihen keskittyä. Toista taasen ei kiinnosta. Raskausaikana minulla oli raskausmyrkytys. Olen joskus miettinyt onko sillä kenties mitään vaikutusta myöhempään kehitykseen nimenomaan henkiseen. Koskaan en ole asiaa kysynyt mistään.

Joku ihmetteli lomiemme vähyyttä. Miehellä oma yritys ja pitää vain lyhyen loman heinäkuun lopulla. Itselläni on mielestäni normaali 5 vkoa.

Mutta kiitos, koitan saada apua ja arjen rullaamaan. Palaan vatvomaan asiaa tänne, jos siltä alkaa tuntumaan. Aurinkoista kesää kaikille!

Ja ap:lle kovasti sympatiaa ja jaksamista. Minä vietän täällä hikipäässä päiviä vauva kainalossa kahden uhmaikäisen tytön ja pojan kanssa, tekstisi kuulosti niin tutulta ;). Aurikoista kesää ap:lle, toivottavasti saat tilanteeseen helpotusta!