Miten auttaisin isääni, joka ei millään meinaa tottua avanteeseen? :(

Isälleni tehtiin taannoin suolistosyöpäleikkauksen yhteydessä avanne, joka on toivon mukaan vain väliaikainen - takeita pysyvyydestä ei kuitenkaan ole.



Ennen niin liikkuvainen isä on nyt auttamatta mökkiytynyt, minnekään hän ei enää lähde ohivuotojen yms. haittojen pelossa.



Miten rohkaista häntä kulkemaan edelleen pää pystyssä ja ELÄMÄÄN jälleen? Nykyään hän ei enää nuku kunnolla (herää tyhjentämään pussia monta kertaa yössä) ja elinpiiri tuntuu rajoittuvan kauppaan.



Kellään kokemuksia vastaavasta? Kuinka tottua avanteeseen nykyistä paremmin?

jos ei kovin paljon, niin anna sinäkin isällesi aikaa totutella - älä vaadi heti ihmeitä! Luulisin, että hän tottuisi siihen ajan myötä ihan itsekseenkin, niin ihmisillä on tapana.



Puhu avanteesta ujostelematta: kysele miltä se tuntuu, laske siitä leikkiä (tietysti isääsi kunnioittaen ja hänen ehdoillaan), yritä tehdä aiheesta hauska ja arkinen, ei sellainen mörkö, jota pitää hävetä.



Kannusta lähtemään ja tekemään - mutta älä tosiaan pidä kiirettä! Ihmisen pitää saada rauhassa tottua.

avannehoitajan kanssa. Varmasti löytyy myös vertaistukiryhmiä. Yhteystietoja löytynee Colitis&crohn -yhdistyksen sivuilta. Iso asiahan se avanne on, vaikkei jäisi pysyväksikään. Pieni hinta kuitenkin elämästä.

Hanki oma elämä äläkä käytä sitä toisten puolesta.

tekeminen ei ole enää mahdollista normaalia kautta. Avanteen toimintaa ei pysty säätelemään kuten normaalia suolen toimintaa, vaan tarpeet tulevat avanteen ympärillä tiiviisti olevaan pussiin silloin kun suolen peristaltiikka (suolen liikkeet) toimii. Sympatiani ap sinulle ja isällesi. Varmasti vie aikaa tottua avanteen kanssa elämiseen ja valitettavasti minulla ei ole neuvoa antaa, miten prosessia voisi nopeuttaa. Isäsi varmasti tuntee häpeää siitä, että joutuu elämään avanteen kanssa ja tavallaan omat eritteet ovat näkyvillä (vaikka puseron allahan se pussi on piilossa), eikä suolen toimintaa enää itse pysty säätelemään. Auttaisikohan se, jos ehdottaisit hänelle, että menette yhdessä paikkoihin ja näin altistat isääsi positiivisille kokemuksille? Entä mahdollinen vertaistukiryhmä?

Sinä ehkä voit jättää läheisesi oman onnensa nojaan; minä en niin tee.



3, avannehoitajalle isä ei ole ihmeemmin näistä puhunut, kunhan mainitsi että ongelmia on. Kummempia neuvoja ei kuitenkaan herunut, pärjättävä on näin.



Isällä ei ole tietokonetta eikä hän pääse sitä kautta tutkimaan netin vertaisverkkoja ym. tietoja.



Siksi etsin konsteja hänen puolestaan.



Ap

Ap

kun sytostaattihoidot on lopetettu, eli aikaisintaan puolen vuoden kuluttua.



Sehän tässä onkin, kun totutella on jo ehtinyt, mutta vaikeammaksi menee :(



Ap

ja muistelen, että uusille avannepotilaille on tosiaan vertaistukiryhmiä jne. Kumma avannehoitaja, kun kuitenkin se psyykkinen tuki on ihan ensiarvoisen tärkeätä. Antaisin sinuna palautetta sairaalaan! Suosittelen ottamaan yhtettä sinne crohn ja colitis yhdistyksen paikalliseen toimipisteeseen. Sitä kautta varmasti isäsi saa tukea.

mutta omjalla isälläni oli myös jonkin aikaa avanne. Hän kyllä halusi liikkua senkin kanssa, pyyhkeitä vain oli paljon mukana aina, jos vahinko käy. Äitini sen sijaan arasteli isän kanssa liikkumista, pelkäsi, että irtoaa.

täällä on ainakin avanneoppaita