Kerro milloin olet kokenut köyhyyttä oikein kunnolla?

Vuokra oli 1750, eli käteen jäi alle 700 (siitä sitten pois sähköt yms. pakolliset). Mieheni ei saanut mitään tuloja, kun ei enää ollut virallisesti opiskelija. Sinä vuonna ei ostettu oikeastaan mitään. Ruoka ja pakollinen hygienia ainoastaan (käytin lähinnä kestositeitsä, joten siitäkin sai " säästöön" ). Kaikkialle käveltiin, vanhempani ottivat meidät joskus mukaansa kauppaan ja saimme ostaa heidän piikkiinsä ruokaa. Valmistumisen jälkeen taloudellinen tilanne parani hetkeksi. Kunnes tuli ero.



Mies muutti pois ja minä jäin yksin asumaan asuntoomme. Helsingin kaupungilta vaadittiin, että minun oli oltava työtön saadakseni sieltä oppisopimuksen (koska sellainen työntekijä on heille " halvempi" ). Palkkauspäätöstäni lykättiin koko syksyn ja tukien kanssa oli todella hankalaa (niitä kun ei meinattu maksaa, kun en ollut koskaan valmistunut mihinkään ammattiin.) Ruoat hankin pääasiassa roskiksesta (en ole sen syksyn jälkeen ikinä syönyt niin paljon leivoksia ja juustoa, sillä niitä löytyi lähikaupan roskiksista aina. Kasvikset yms. tuoretuotteet olivat aina lähinnä pilaantuneita) ja vuokran yms. laskut sain jotenkuten maksettua (kyllä oli iso pino laskuja erääntynyt kun ensimmäinen liksa lopulta tuli ja silloin olen kokenut itseni rikkaaksi alle 6000 euron kk. liksalla). En ole koskaan oikeastaan tajunnut kuin köyhä silloin olin, kun en ole sitä asiaa niin paljon miettinyt.

Asunto oli ihan kylmä, kun en raaskinut pitää lämmitystä riittävän lämpimänä, kirjat lainasin kirjastosta, vaatteita ei ollut varaa ostaa jne....

en raaskinut yksinkertaisesti. Join kuitenkin piimää ja kahvia.

Ruokaa sai jos sai. Parina iltana jouduin laittamaan vähän vajaa vuoden ikäisen lapsen ravinnotta nukkumaan.

Solu-asunnossani ei ollut mitään muuta omaa kun vaatteet ja lakanat. Yhden maton sain kun oli menossa roskiin. Koulussa söin kerran päiväksi, aamulla ja illalla kotona erilaisia puuroja. Maitoakin säännöstelin vain puuroon, muuten join vettä. Kun opintotuki tuli, mietin pitkään, raaskisinko ostaa verhot. Ostin halpamarketista halvimmat mahdolliset, ja kotimatkalla tuhlasin vielä muutaman markan viherkasviin. Tuntui kauhealta ja ihanalta, selitin koko kotimatkan (tietenkin kävelin 5 km kotiin), että verhot ja yksi viherkasvi on ihan perusjuttua, että kyllä ne saatoin ostaa kun ne sentään enempää tuhlannut.