Lue keskustelun säännöt.
Olen loppu eikä apua saa mistään.
29.06.2008 |
Olen kahden murrosikäisen yksinhuoltaja. Nuoremman koulunkäynti on ollut kaaosta jo kaksi vuotta. Kaikki mahdolliset tahot tuntuvat olevan kimpussa koko ajan. Odotin kesälomaa kuin kuuta nousevaa, että saisin hetkeksi rauhan. Mutta ei, piti palaveerata kouluun ja lastensuojelustakin tuli yhteydenotto. Teinit ovat kotona ihan ok, fiksuja ja rauhallisia. Nuorempaa kiusattiin rankasti yhdessä vaiheessa ja siitä syntynyt koulu- ja ryhmäkammo ei hellitä.
Äitini sairastui syöpään ja kokeillut hoidot eivät ole purreet toivotulla tavalla, seuraavaksi aloitetaan iv. sytostaatit. Hän on jo iäkäs, asuu kaukana, olen ainoa lapsi.
Työpaikkani on katkolla aina kolmen vuoden välein, kiitos rahoituksen-
Olen lomani lomaillut ja tuntuu, että olen ihan yhtä väsynyt ja puhki kuin kuukausi sitten. Sain ajan psyk. sairaanhoitajalle vasta elokuulle. Exästä ei ole mitään apua. Töissä on heinäkuussa varmaankin hiljaista, mutta miten jaksan olla siellä. Enkä voi olla poiskaan.
Itkettää. Kaikki.
Kommentit (7)
Ei muuta, kun menet työterveyshuoltoon ja kerrot lääkärille kaiken saman kun täällä ja vielä itketkin, jos itkettää, niin eiköhän se siitä vähän ala helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sain loppuviikon eli kolme päivää sairista. Lekuri sanoi, ettei kannata jäädä kotiin murehtimaan.
Eipä kait sitten. Mä odotan kovasti sitä psyk.sairanhoitajaa. Hänellä on tunnin ajat, että siinä ajassa ehtii puhua. Ja kerrankin ihminen, joka on vain mua varten. Koulupalavereissa joku aina sivulauseessa kysyy, miten jaksat ja samaan hengenvetoon alkaa esttää seuraavia projekteja ja virtelmiä. Tuntuu, että minun pitäisi pystyä ihmeisiin, yksin. Ja jos joskus olen auktoriteettien kanssa eri mieltä (minä kait kuitenkin tunnen lapseni parhaiten?), niin sitten jossain paperissa lukee, että äiti yhteistyökyvytön.
Heti huomenna, jos menet töihinkin. Ei kannata kerrasta lannistua. Todennäköisesti tällä kertaa eri lääkäri ja nämä sairauslomapäätöksetkin ovat ihan henkilöstä kiinni. Sanot, ettet enää jaksa!
Saatko nukuttua?
Jaksamista sinulle!
Tämä kuulostaa varmaan pöljältä, mutta en voi jäädä sairaslomalle, kun meitä on muutenkin vain kaksi eikä sijaista saa mistään tähän aikaan vuodesta. Eri juttu tietty, jos olisi jalka poikki tai jotakin. Mutta nyt kuitenkin fysiikka pelaa.
sun lapsille parempi vaihtoehto, äiti joka romahtaa vai äiti joka pystyy tukemaan heidän kasvuaan aikuiseksi tässä aika kovassa ja kylmässä maailmassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tee omat ratkaisusi ja sinnittele heinäkuu, jollet muuta voi...
Tämä kuulostaa varmaan pöljältä, mutta en voi jäädä sairaslomalle, kun meitä on muutenkin vain kaksi eikä sijaista saa mistään tähän aikaan vuodesta. Eri juttu tietty, jos olisi jalka poikki tai jotakin. Mutta nyt kuitenkin fysiikka pelaa.
uupuneelle. Olisiko sairasloman paikka?