Useammat eivät mieti kummiutta ja
sen tuomaa vastuuta tarpeeksi,ennenkun suostuvat vuosikausiksi sitoutumaan siihenkin tehtävään.Monelta on myös hukassa kummin oikea tehtävä,eli mitä jää jäljelle?No lahjojen osto!
Kommentit (15)
on oikeasti olla ilmainen lapsenvahti joka on käytössä 24/7.
tehtävä on,ja olette lupautuneet siihen?
sehän on kaunis ystävyyden osoitus haluta toinen kummiksi, eikä siitä tule mieleenkään kieltäytyä. Onhan se jo lapsen vanhemmilla tiedossa, jos välimatkaa on monta sataa kilometriä, ettei lapsen elämässä voi olla kovinkaan mukana. Meillä on kummeja kyllä lapsilla samastakin kaupungista kuin asumme, eikä heitä näy kuin korkeintaan kerran vuodessa, synttäreillä.
sitä ei sitten tee?Kaunis ele?Hmmm..js nää kauniin eleen tekijät on niitä,jotka valittaa;kun kummiperhe ei muista - ja kummilapsi ei kiitä - ja kummi ja kummi... Kyllä kauniimpaa on miettiä onko siihen ja kieltäytyä jos ei pysty
niin voi käytännössä sitä toteuttaa. Meidän ystäväpiirissä kaikilla on aikalailla tällainen tilanne.
eikö kummin pidä sitä TUKEA, ei järjestää ainoastaan. Eikös vanhemmilla ole sitten päävastuu tässä kuitenkin, kummi on siinä lisänä.
tehty,tarkemmin edes miettimättä että mitä tehdään.Ja totta että kaikki tapakristitytki lapsensa kastavat,edes tietämättä miksi - se on vaan tapa
isompana sitten on muitakin tapoja pitää yhteyttä
koskaan ei ole kukaan osallistunut lapsen elämään millään muulla tavalla kuin tulemalla kutsuttuna synttäreille ja tuomalla lahjan. Joten ei sillä välimatkalla taida olla merkitystä.
ja kerroin että lapsen uskonnolliseen kasvatukseen en halua osallistua. Hän sanoikin ettei missään nimessä kuvittele mun huolehtivan hänen lapsensa uskonnollisesta kasvatuksesta vaan vain toivoo minusta "aikuista kaveria" lapselleen. Siksi suostuin.
lasta jonnekin viemässä tai hakemassa, vaan kaikki muistaminen otetaan positiivisena yllätyksenä vastaan. Itse olisin utelias kuulemaan, millä tavoin monet uskonnollista kasvatusta tukevat.
lasta jonnekin viemässä tai hakemassa, vaan kaikki muistaminen otetaan positiivisena yllätyksenä vastaan. Itse olisin utelias kuulemaan, millä tavoin monet uskonnollista kasvatusta tukevat.
omien lasteni kummit ovat kiireisiä työssäkäyviä ja perheellisiä ja satojen kilometrien päässä kummilapsestaan, aivan kuten minäkin omastani. Miten sitten voisimme kummilasta juurikaan muistaa, kuin vaikka merkkipäivinä? Tosin meidän lasten kummeista ei juuri kukaan muista edes silloinkaan.