Lue keskustelun säännöt.
Yrittänyt saada 10 vuotta miehen kiinni uskottomuudesta
26.06.2008 |
Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta. Lapsia on. Sellaiset 10 vuotta on ollut viitteitä miehen pettämisestä työmatkoilla, mutta koskaan en ole saanut häntä kiinni. Ne asiat jotka olen ottanut puheeksi ja kysynyt suoraan, on hän onnistunut aina selittämään hyvin uskottavasti. Ja elämä on jatkunut. Tosin rakastan häntä paljon, enkä halua erota, lastenkaan vuoksi. Mutta jos olisin kiinni saanut, niin ero olisi väistämätön. Olo on ollut aika ajoin hyvin tuskainenkin, mutta kun mitään näyttöä ei ole. Nyt kotiutui tänään työmatkalta ja häipyi samantein käväisemään kaupungilla yhtä perheen asiaa hoitamaan. No menin katsomaan hänen tietokonelaukun sivutaskua ja sieltä löytyi hotellilasku. Kertoi minulle yöpyvänsä tietyssä hotellissa, mutta lasku olikin aivan toisesta hotellista Suomessa, sama kaupunki kylläkin. Eli taas pieni valehteleminen, miksi? En taaskaan pysty tätä mitenkään yhdistämään mihinkään pettämiseen tms. ja kysyttäessä varmasti selittää jotain kummallista sekaannusta hotellivarauksissa tms. Miten tällainen epäluulon kanssa voi enää elää? Ja kun kuitenkaan mitään konkreettisia todisteita mistään pettämisestä näiden vuosien aikana ei ole, muuta kuin naisen vaisto. Miten sitä taas psyykkaa itsensä eteenpäin?
Kommentit (24)
mustasukkaiselta ja ongelma on sinussa, ei miehessäsi. Saat olla tyytyväinen, että hän on jaksanut kanssasi. Hae apua.
Miksi kannattaisi valehdella hotellista???? Kaikkea ei vaan ole tule kerrottua. Mullekin on käynyt pari kertaa niin, että olen sanonut miehelle jonkin muun hotellin kuin missä loppujen lopuksi olen ollut. Mitä väliä sillä on????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä välitä noista!
Tiedän tunteen jossa vaisto sanoo muuta ja pieniä viitteitä sekä "valkoisia valheita" löytyy jotka mies kuitenkin pystyy selittämään itselleen parhainpäin. Tosiasiassa itse tiedät että totuudessa piilee muutakin mutta et pysty todistamaan. Olen itse samassa tilanteessa. Ja kakkoselle, se on inhottava tilanne ja jossain vaiheessa on itse pakko ruveta keräämään niitä todisteitakin taikka sitten sulkea silmänsä. Meillä yhteisiä vuosia kymmenen ja mies on hyvä perheenisä. Rakastan miestäni mutta en valitettavasti voi kokemuksen perusteella luottaa 100%. Jos jonain päivänä jää kiinni salasuhteesta/pettämisestä tai edes siitä mitä vahvasti epäilen nettiseksistä niin todennäköisesti kuitenkin eroan miehestäni. Vielä ei ole "riittävää" syytä koska perhe-elämämme pääsääntöisesti sujuu hyvin ja välillämme on vähintään syvä kiintyvyys sekä seksi sujuu...
Minusta tuossa vaiheessa on oikeastaan aika marginaalinen asia se, pettääkö miehesi sinua tosiaan vai ei. Suhde ei selvästi ole kunnossa (johtui se sitten suhteen sisäisistä asioista, miehen käytöksestä tai sun pääkopasta). Jos et voi LUOTTAA mieheesi, jos jatkuvasti epäilet ja kyttäät, jos olet jo 10 vuotta (!) elänyt epäilyksen ja syynäämisen noidankehässä, niin onko sillä loppujen lopuksi väliä, pettääkö miehesi vai ei? Ilmeisesti ainakin voisi.
Siis sinä pidät miestäsi niin epäluotettavana, ja suhdettanne niin huterana, että sinun mielessäsi mies voisi vallan hyvin pettää sinua työmatkoillaan; ainoa on, ettei hän ole vielä jäänyt kiinni, joten et tiedä, tapahtuuko tätä konkreettisesti...No, kysynpä sitten, että miksi olet moisen, potentiaalisesti epäluotettavan, miehen kanssa ja niin huonossa suhteessa, että jatkuva pettäminen on siinä vaihtoehto? Miten jaksat tuota epäilyä vuodesta toiseen?
No, valintansa kullakin. Mä keksisin kyllä miljoona parempaa tapaa käyttää tämä ainutkertainen lahjana saatu mahdollisuus, elämä.
Teet vain omasta elämästäsi helvettiä tuolla kyttäämisellä. Olet tosiaan sairaalloisen mustasukkainen. Ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista kyttäämistä 10v. Ole onnellinen äläkä murehdi olemattomia asioita!!! Sinun naisen vaistosi on hakoteillä tai ainakaan sitä ei kannattaisi kuunnella. Jos et ole 10 vuoteen mitään konkreettista todistetta saanut, on kaikki vain sinun pääsi sisällä. Relaa ja rakasta miestäsi, älä epäile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnolla tekemään surutyötä, eikä sinulla myöskään ole mahdollisuutta korjata suhdettanne kun ei ole mitään konkreettista mihin tarttua. Mieshän voi kieltää kaiken ja kieltää kunnes toisin todistetaan.
Todella vaikeaa, tiedän. Jos asia ei kovin usein vaivaa eikä kovin raskaasti niin ehkä pystyt elämään sen kanssa. Jos taas vaivaa kovin niin eroa voisi jo harkita, kun ei mies tunnu muuttuvan.
käytöksestä ja näkee pieniä viitteitä. Usein niin pieniä, että ne rekisteröi alitajuisella tasolla, eli "vaistoaa" jonkin olevan pielessä), mutta usein voi olla kyse myös MUSTASUKKAISUUDEN, EPÄLUULOISUUDEN, PETETYKSI TULEMISEN PELON JA HUONON ITSETUNNON aiheuttamasta pelosta.
Jos aina epäilee kumppaniaan, on suhteessa jotain pielessä. Sellainen olo ei pitäisi olla vuodesta toiseen. Mutta kukaan meistä ulkopuoleisista ei pysty sanomaan, onko ap:n tapauksessa kyse terveestä vaistosta, joka perustuu miehen luonteeseen ja puuhiin, vai epäterveestä pelosta.
Itse tulin ensirakkauteni ja lapseni bioisän pettämnäksi, ja sen jälkeen tuhosin yhden arvokkaan ihmissuhteen epäilemällä koko ajan tätä miestä (nykyään hyvä ystäväni, ja tiedän, ettei hän kuuna päivänä pettänyt minua seurustellessamme, eikä edes kykenisi sellaiseen toimintaan parisuhteessa). Olin aiemmassa suhteessa saanut pahasti siipeeni, itseluottamukseni ja luottamukseni miehiin oli nollassa, ja olin sitten "vaistoavinani" vaikka mitä silloisen miesystäväni käytöksessä...Nyt vuosia ja useita terapiaistuntoja myöhemmin ymmärrän, että kaikki tämä intuitio oli vain omien pelkojeni sanelemaa. Onneksi sain pääni kuntoon, ja olen nyt ihanassa suhteessa, jossa PYSTYN LUOTTAMAAN mieheeni täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidatte olla itse sinisilmäisiä pikkuvaimoja, joiden miehet huitelevat reissuillaan ties missä, ja te sitten kehuskelette luottamuksella. Elämä on ihmeellistä - eikä aina positiivisessa mielessä...
Terv. nimim. Eräs, jolla on pitkä sinkkuaika takana (eli joka on nähnyt aika monta reissaavan ukkomiehen iskuyritystä)
!
Minusta tuossa vaiheessa on oikeastaan aika marginaalinen asia se, pettääkö miehesi sinua tosiaan vai ei. Suhde ei selvästi ole kunnossa (johtui se sitten suhteen sisäisistä asioista, miehen käytöksestä tai sun pääkopasta). Jos et voi LUOTTAA mieheesi, jos jatkuvasti epäilet ja kyttäät, jos olet jo 10 vuotta (!) elänyt epäilyksen ja syynäämisen noidankehässä, niin onko sillä loppujen lopuksi väliä, pettääkö miehesi vai ei? Ilmeisesti ainakin voisi.
Siis sinä pidät miestäsi niin epäluotettavana, ja suhdettanne niin huterana, että sinun mielessäsi mies voisi vallan hyvin pettää sinua työmatkoillaan; ainoa on, ettei hän ole vielä jäänyt kiinni, joten et tiedä, tapahtuuko tätä konkreettisesti...No, kysynpä sitten, että miksi olet moisen, potentiaalisesti epäluotettavan, miehen kanssa ja niin huonossa suhteessa, että jatkuva pettäminen on siinä vaihtoehto? Miten jaksat tuota epäilyä vuodesta toiseen?
en ole kymmentä vuotta kytännyt mieheni tekemisiä, enkä vakoillut. Asia vaan on niin että vuosien saatossa hän on jäänyt kiinni "valkoisista valheista" eriasteisten asioiden yhteydessä ja näiden jälkeen olen miehelleni kertonut että luottamus hukassa. Mieheni ei kulje joka viikko minua pettämässä mutta minulla on vahvat syytä uskoa että on ainakin kerran pari erehtynyt. Todistaa en voi, enkä usko että mieheni on harkitsemassa tekevänsä sellaista uudelleen mutta enään en voi sanoa luottavani 100% kaikkeen.
Silti meillä ei pidetä toista vankina eikä olla kyselemässä todisteita joka asiaan jne. mutta en silti aio elää eteenpäin ruusunpunaiset lasit silmillä että ei meillä vaan voi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta komppaan tuota että vaikka tajuaa jonkin olevan pielessä (ehkä) mutta ei pysty todistamaan ei silti tarvi olla joki sairaalloisen mustasukkainen kyttääjä vaimo/puoliso vaikka niistäkin asioista joskus voi olla kyse.
Miksi ihmeessä ap tai yhtään kukaan suostuu olemaan 10v. suhteessa miehen kanssa, jota noin kovasti epäilee? Lapsiakin on vielä tarvinnut tehdä. EIhän tossa ole järjen häivääkään. Kyllä ap:lla on päässä jotain vikaa, se nyt on ihan selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan vain itseäni ja tätä elämää niin paljon, etten käyttäisi 10 vuotta elämästäni tuollaiseen kurjuuteen. Kuten joku jo kirjoittikin, tässä tilanteessahan ongelmana ei enää ole se, onko mies pettänyt vai ei, vaan se että epäluottamus on tuhonnut ap:n oman mielenterveyden ja myös hänen avioliittonsa. Eihän tuollainen ole minkään arvoista!
Ap, sun pitää vain päättää, luotatko mieheesi ja olet hänen kanssaan onnellinen, vai eroatko luottamuspulan takia. Minä olisin tehnyt tuon valinnan jo vuosia sitten. Ja jos en kerran miehen uskollisuudesta voisi olla varma (oli todisteita tai ei), niin valintani olisi ollut ero. Tuollaista elämääkö halusit, kun menit aikanaan naimisiin? Tuskin. Ota siis itseäsi niskasta kiinni ala elämään.
Annat miehen hoitaa lapsia iltaisin ja viikonloppuisin ja nautit elämästäsi!
Vieras #17 ehdotti nimettömänä mm.:
...Ota siis itseäsi niskasta kiinni ala elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäilevät naiset leimataan hulluiksi. Ja that's it!
epäilevät naiset leimataan hulluiksi. Ja that's it!
asialle mitään, siinä on! Miksi rakastaisin elämänkumppaniani, jos en kerran kuitenkaan voi häneen luottaa?
epäilevät naiset leimataan hulluiksi. Ja that's it!
koska tuo hotellilasku nyt ei kuulosta vielä kovin oudolta - ehkä muisti väärin tai jotain. Mitä se olisi hyötynyt että kertoo eri hotellin? Luuleeko että olisit tullut perässä samaan hotelliin?
Mutta en tiedä mitä ne muut jutut on olleet, jos niissä ois enemmän epäilemisen aihetta...
Kait teidän seksinne on sen verran kiihkeää ja uskottavaa, että ei muiden kanssa moiseen pystyisi?
Ainakin minun mies on aivan impotentti, kun joutuu olemaan minusta erossa ja eron kaipuu purkautuu sitten kun tulee kotiin. Joskus mies on valitellut tätä riippuvuuttaan minusta ja myöntää olevansa impotentti erossa ollessaan siis ja suhteessa muihin naisiin. Mikä rakkaudentunnustus eikö?
Mitähän lajia toi sun hulluus on?