Pakko avautua täällä, kun ei tästä oikein voi puhua kellekkään suoraankaan...
Olen rehellisesti sitä mieltä, että jos nainen ei voi lopettaa tupakointia raskausajaksi, niin se ei voi lopettaa sitä koskaan!!!
Ajatelkaapa tilanne missä äiti vetelee raskausajan ja lapsi saa siitä johtuen pahan astman tms. Sitten esim. kun lapsi on 10-15. v äiti sairastuu syöpään, lääkäri käskee lopettaa tupakoinnin ja äiti yrittää ja onnistuu.
Mitä ajattelee lapsi?
Kyselee varmaan itseltään että näin paljonko äiti hänestä välittää? Lopettaa tupakoinnin oman terveytensä takia, mutta ei lapsensa terveyden tähden...
Ajattelun aihetta teille kaikille raskausajan tupakoijille.
Kommentit (17)
äitien tupakoinnista koska tämä äiti itse joutuu sitten siitä mahdollisesti sairaasta lapsesta huolehtimaan, en minä, joten jos on valmis sen riskin ottamaan niin ei se mulle kuulu. sinänsä olen samaa mieltä että onhan se odotusajan tupakointi todella typerää mutta ei mua sinänsä muiden penskojen astmat hetkauta sinne tai tänne.
Selittelee sitten itselleen että ei tää vaikuta lapseen mitenkään jun aiemmin muutkin ovat polttaneet ja ihan terveitä lapsia on tullu... jne paskaa
Vierailija:
Selittelee sitten itselleen että ei tää vaikuta lapseen mitenkään jun aiemmin muutkin ovat polttaneet ja ihan terveitä lapsia on tullu... jne paskaa
Raskausaikana ja vauva- ja pikkulapsiaikana lapsi ei mahda altistumiselle mitään. Lisäksi hänen tupakoinninaloittamiskynnyksensä on muita matalampi.
mutta mitä hyötyä, äkkiäpä sitä uuden sytyttää ja saa vain haukut niskaansa. Veljen tyttöystävä poltellut koko raskausajan, inhottaa lapsen puolesta. Mutta kuten ap toetesi, mitempä menet suoraankaan sanomaan...
Muutenkin tupakointi on ällöttävä ja haiseva tapa...
Itselläni on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Olen polttanut viimeiset 15. vuotta, mutta jokaisen raskaus- ja imetysajan olen ollut polttamatta, nytkin testasin sinä päivänä kun kuukautiset olisi pitänyt alkaa ja lopetin samantien kun plussan näin.
Edellisen raskauden jaoin ystäväni kanssa joka siis poltti koko raskausajan, mutta ei uskaltanu sitä myöntää edes neuvolassa, jottei saisi huutoja asiasta. Yritin useaan otteeseen puhua häntä ympäri ja ehdotin että lopettaa kanssani yhdessä, että niin se olis helpompaa hänelle, mutta hän oli kuulemma liian heikko lopettaakseen. Mielestäni hän ei välittänyt vaan lapsensa terveydestä tarpeeksi...
Vierailija:
Edellisen raskauden jaoin ystäväni kanssa joka siis poltti koko raskausajan, mutta ei uskaltanu sitä myöntää edes neuvolassa, jottei saisi huutoja asiasta.
Ja kyllä olen katkera! Minulla on atopiaa, allergiaa, astmaa ja hormonaalisia ongelmia, joihin ei ole mihinkään sukurasitetta. Eli väkisinkin sitä ajattelee, johtuvatko siitä tupakoinnista.
Ajattelen oikeasti, että olisi äitini edes sen verran voinut välittää, ettei olisi raskaana ollessa polttanut.
Itselleni oli aika yllätys kuulla, että todellisuudessa tupakoivan henkilön kroppaan varastoituu tupakasta irtoavia myrkkyjä. Joten tauko tupakoinnissa raskauden aikana ei poista ongelmaa, kun myrkyt edelleen ovat kehossa ja liukenevat esimerkiksi maitoon.
Lopetin tupakoinnin enkä ole katunut päivääkään.
tuttavani oli pienikokoinen syntyessään, kun äiti tupakoi raskausaikana. Hänen siskonsa oli vielä pienempi syntyessään ja hänellä on myös oppimisvaikeuksia ja kasvonpiirteet eivät ole ihan normaalit. Tämä äiti poltti myös tämä toisen raskauden aikana.
tuttavani on täysin tietoinen näistä asioista ja sai joku aika sitten lapsen ja POLTTI koko raskauden ajan! Mä en oikesti tajua, kun raskausajan tupakoinnin jälkiseuraamukset on nähtävillä omassa perheessä, niin kuinka ehdoin tahdoin altistaa omankin lapsensa?!?
tosin oma äitini tupakoi odottaessaan minua. Terve olen ollut, ei allergioita, ei astmaa ei sairauksia. Että valitettavasti kaikki sairaudet ja vaivat ei ole poissuljettavissa pelkästään tupakoimattomuudella.
He sanovat että se on OMA ASIA.
Eiköhän se ole mitä suurimmassa määrin myös syntyvän lapsen asia. Vuosia lapsettomuudesta kärsineenä en paljon sympatiaa tunne sellaisia kohtaan, jotka eivät arvosta niin suurta lahjaa kuin pieni oma sikiö. Itse olen todellakin luopunut riskitekijöistä odotusaikana. Onhan oma pikkuiseni minulle tärkeintä maailmassa, eikä oma napa.
Miettikää miltä tuntuu pienestä sikiöstä, joka ei saa tarpeeksi happea verenkiertoonsa! Tiedetään hyvin, että sikiö voi tuntea kipua ja aistia...voitteko kuvitella, että siellä turvallisessa maailmassa tulee paha olo, kun happi ei riitä?? Musta se on aivan järkyttävää. Mietin, että kun vauva syntyy, niin kuka kehtaisi pihdata siltä raitista ilmaa?? Miten paha olo sitä itsellekin tulee, kun vaikka sukeltaa liian pitkälle, eikä saa happea. Sen nämä tupakoitsijat tekevät lapselleen joka kerta, kun polttavat raskaana ollessaan. Happipitoisuus laskee muistaakseeni puoleksi tunniksi. Ei siis mikään ihme, jos oppimisvaikeuksia tulee...
Niin surullista! Monet ajattele, että se on vaan ne myrkyt ja syövät, mutta jokainen rööki on kidutusta sikiölle. En voi hyväksyä, en mitenkään. Aikuinen ihminen voi tehdä valintoja, uskon ihan täysin, että tupakasta on vaikea vierottautua, mutta aikuinen on velvollinen hakemaan apua. Vaikeintahan on se päätös, sillä oireisiin voi saada lievitystä. Nykäänhän suositellaan, että raskaana oleva käyttäisi mieluummin vaikka nikotiinikorvaushoitoa, koska silloin lapsi ei ainakaan kärsi hapenpuutteesta eikä häkämyrkyistä. Eli suositelkaa kaikille polttaville odottajille ainakin nikotiinihoitoa, sitä saa käyttää! Ja apua on saatavilla erityistahoilta, jotka eivät syyllistä.
Lapsi painoi syntyessään vain tasan 2 kg. Syntyi normaaliin aikaan. Silti kun tämä samainen kaveri odotti toista lasta, niin sama tahti jatkui. Kyllä mun mielestä pitäisi pystyä edes vähän rajoittamaan polttamistaan odotusaikana.
Poltin kaksi tupakkaa päivässä, ja olihan siinä tasan kaksi liikaa. Häpeän ja kadun. Poikani oli aika pieni, 3.100 g, mutta terve. Yritin vuosikausia lopettaa, kun mielestäni tupakoivat äidit ovat luuserin oloisia, enkä halunnut olla sellainen, kukapa haluaisi.... Vuosia olin aina pari-kolme kuukautta polttamatta, mutta heti kun menin baariin poltin taas. Ajattelin, etteihän se haittaa, jos silloin tällöin polttaa, mutta ainahan se siitä sitten lipesi.
Kaksi vuotta sitten, kun poika oli 8-vuotias, ja inhosi tupakalla käyntejäni - tottakai myös hajua, yök, päätin, että sen on loputtava. Ja nyt olen kaksi vuotta ollut polttamatta. Olen siitä ylpeä, mutta se ylpeys ei poista sitä häpeää, että poltin raskauden aikana :(
Olen muuten aika avarakatseinen ihminen. Monenlaiset kasvatusmenetelmät (paitsi fyysinen väkivalta) ovat ok, mutta tätä tupakointia raskaus- ja imetysaikana en voi kertakaikkiaan sulattaa. Se raivostuttaa minut äärimmilleen.
Kun näen kaupungilla äidin, joka työntää vauvanvaunuja rööki suupielessä, tekisi mieleni mennä karjumaan, että nyt se typerä tupakki pois huulesta senkin idiootti. En tietenkään tee niin, mutta katson murhaavasti, niin että kyseinen äiti sen huomaa.
Lapsella ei ole mahdollista valita tupakoimatonta äitiä. Siksi jokaisen tulisi tykönänsä miettiä, mikä on oikeasti tärkeää. Tupakointi vai oman lapsen terveys.
Työkaverin pojalla (aikuisella) todettiin kivessyöpä, ja se nainen oli tupakoinut koko raskausajan silloin. Toisen poikansa odotusaikana sai lopetettua vaikka sitten aloittikin uudestaan.