Väsynyt kaikkeen....
Olen nin pirun väsynyt ettei kukaan uskokkaan......meillä on neljä lasta sekä löytyy lemmikkieläimiä.
Mieheni on sairastunut 4v. sitten masennukseen jotsta hän selvisi lääkkeiden avulla. Toukokuussa hän joutui sairaalaan vähäisten veriarvojen vuoksi. Johon lopetettiin nämä masennuslääkkeet ja hänestä tuli täysin " piru" . Ei lapsia kohtaan vain minua. Minulla on ollut hoidettavana niin lapset kuin eläimetkin ja samalla olen joutunut kuuntelemaan mitä minun pitäisi olla mitä pitäisi tehdä ja plaa plaa plaa.... Olen joutunut koko ajan luotsimaan kaiken tämän p...n välillä.
Yhtään hengähdys taukoa ei ole ollut sitten 4 vuoteen minulla ja nyt en enään jaksa .....Mieheni onneksi pystyy / kautta saa mennä työpaikkansa kalareissuille / mökkireissuille ihan silloin kuin niitä järjestetään. Jos itse yritän jotain henkireikää itselleni tehdä kuulen siitä kyllä niin pahasti ettei ilman huonoa omaatuntoa voi mihinkään mennnä ei edes muutamaksi tunniksi.
Mutta mitä teen kun eilen minulle tuli totaalinen tunne etten halua nähdä silmissäni miestä taikka lapsia en todellakaan jaksa enään hoitaa kaikkea. Ja kaiken tämän lisäksi vielä olen kotiäiti.....tämä ei enään voi olla totta !!!
Liekkö tästä on ulospääsyä ....pelkään vain että joku päivä todellakin sekoan ja teen jotain täysin peruuttamatonta :(
Kommentit (7)
itselläni melko samanlainen tapaus..mieheni sairastui pahaan masennukseen konkurssin vuoksi..mies ei itse myönnä sitä mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli vahvasti totta..tällä hetkellä hän voi hyvin mutta minä itse voin huonosti..meillä on kaksi pientä poikaa ja hirveitä rahahuolia..joskus tuntuu että en enää jaksa. aamuisin ei pääse sängystä ylös yms..Ehkä tämä jo pian helpottaa:) en oikein osaa hakea apuakaan ja lasten takia minulla on huono omatunto kun olen aina pahalla tuulella kotona:( mutta kyllä tämä varmaan vielä tästä:)
Lyhyesti kerrottuna.. Meillä 4 lasta 2 koiraa ja 2 heppaa. Mies selvästi masentunut. Käyttäytyy minua kohtaan töykeästi, syttää esim. omasta vapaa-ajan puutteestaan. Minä varmaan aiheutan sillä että olen nuorimmaisen kanssa kotona ja hoidan vanhemmat tarhaan ja tarhasta kotiin melkein päivittäin. Pesen pyykit, siivoon, teen ruoat yms. Mies huutaa pää punaisena, että minä se vain harrastan päivät pitkät hevosten kanssa ja hän käy töissä ja hoitaa lapsia (vie tarhaan ja hakee tarhasta pari kertaa viikossa). Minun hevosharrastukseni on tällähetkellä sitä, että ruokin aamuin, illoin ja that`s it.
Mutta pointti oli se että miten miehen saa lääkäriin??? Ja tunnustamaan masennuksensa??? Tässä alkaa olla omat voimat niin loppu että ei jaksaisi kannatella kulmakiviä yksinään enään kovinkaan kauvaa!!!
Voimia muille samassa tilanteessa oleville ja kaikille joilla elämä ei luista ihan tasasinta polkua myöden..
kait kaikilla tuo väsymys on jossain vaiheessa elämässä mukana kun lapset ovat pieniä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän mutta oikeesti se on tosi raskasta!
Jos miehen kanssa ei voi asiat selviytyä omin keinoin ois varmaan syytä turvautua ulkopuoliseen apuun, hanki sitä vaikka itsellesi jos et miestäsi mukaan saa ja eikö miehellesi voida aloittaa uutta lääkitystä? Niitähän on nIIIIn monenlaisia kuitenkin!
Voisitko ajatella käyttäväsi esim Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajaa silloin tällöin? Tai jotain nuorta opiskelija tyttöä jolle voisit vähän maksaa, kävisit vain jossain jumpassa, kampaajalla, lenkillä mitä vain kunhan saisit vain ja ainoastaan itsellesi aikaa tai vain nukkuisit sen hetken kun lasten kanssa puuhastelisi joku muu! Joissain kunnissakin on kotiapu palvelua tarjolla ja niistä saa tietoa kyllä neuvolasta mutta niitä harvemmin isosti mainostetaan, mikä taas on jokseenkin outoa.. Esim. meidän kunnassa sellainen on ja siitä ei puhuttu mitään, kuulin vain tuttavalta ja tokihan sitä sai käyttää sitä kunnanhoitajaa tarpeen vaatiessa kun kysyin neuvolasta.
Puhu, puhu, puhu jollekin! Sinun täytyisi saada nyt itsellesi tuki jostain..
Itse oltiin hetki sitten aika samassa, minä olin väsynyt, olen edelleenkin mutta helpottaa jo ja kun miehen kanssa päästiin samalle aaltopituudelle taas pitkästä pitkästä aikaa.. Minä olen meidän perheessä se joka masentuu, stressaa, naputtaa ja olen varmasti ollut viime vuodet äärimmäisen raskas miehelleni! Mutta minun piti itse tämä tajuta, olisin varmasti tarvinnut ammatti-ihmistäkin tässä mutta katsotaan, nyt tuntuu oma olo helpommalta :) En ole varmaan viikkoon hermoillut, enkä huutanut turhista :) Kuullostaa hassulta varmaan mutta taivahan tosi ettei itsekään siedä itseään kun tarpeeksi alkaa vastustamaan ja sekin lisää sitä hermoilua ja masennusta! Minulla nyt ei ole mitään masennuslääkitystä ollut mutta ehkä olisi voinut ollakin..
Hetkittäin eteenpäin, mutta valoa täytyy olla näkyvissä muuten ei jaksa!
Onko kunnassasi perhetyöntekijöitä? Ei ole yhtään häpeä kysyä kodinhoitoapua kunnalta. Teillä on kuitenkin 4 lasta ja raskas elämäntilanne jo senkin takia, saati sitten kun miehellä masennusta. Itsekin olen käyttänyt kaikenlaisia kunnankin palveluja ym. jaksaakseni, vaikka emme mikään " ongelma/kriisiperhe" olekaan. Olet ansainnut apua ja tukea!! Sen takia sinäkin olet verorahoja maksanut, että voit saada ko. palveluja! Soita heti kunnanvirastoon ja kysy kodinhoitajaa/perhetyöntekijää, ennen kuin heinäkuun lomat alkavat!!
Oletko koskaan hakenut tuetulle esim. lomaliiton lomille? Täysihoitoa useampi päivä jossakin tekisi varmasti hyvää koko perheelle! Luulisi jostain hoitajakin eläimille löytyvän. Ja joku täällä neuvoikin, että puhu! Jos et kenelläkään tutulle pysty, niin kirjoita vaikka tänne tuntemuksistasi.
Voimia!
Toivottavasti olosi ja tilanteesi on helpottunut. Otan osaa. Sinun kannattaisi käydä juttelemassa ammatti auttajan kanssa. Se helpottaa kun saa puhua jonkun kanssa ja varmaan saisit muutakin apua.
voimia!!!!
Olen myös kotona ja tunnen etten jaksaisi enää lasten asioita ja suhde mieleeni on rempallaan joskus kun saisi olla vaan aina on menossa joku kriisi lasten kanssa kaksi psyykkisesti sairastunutta poikaa ja vanhin lapsi odottaa vauvaa ja jne
Tilanteeni on jollakin tapaa hieman helpottunut. Miehelle olen tehnyt hyvin selväksi asian ettei tällaista jaksa todellakaan.
Ensin tuntui ettei puhe mene mitenkään päin hänelle jakeluun mutta elämäntilanteeseemme tuli muutos kun oma äitini sai yht äkkiä infarktin ja minun kontolle jäi kaikki juoksevien asioiden hoitaminen hänen ollessa sairaalassa.
Tämä sai mieheni varmaankin ymmärtämään koska hänen käytöksensä on muuttunut.
Sain myöskin hyvin paljon tukea ja lastenhoitoapua mieheni veljiltä sekä siskoilta joka tuli todellakin iloisena yllätyksenä minulle.
Myöskin asiaan on vaikuttanut sekin että hänen oma sairautensa on saatu pysymään nyt kurissa eikä vielä ainakaan masennuksen merkkejä ole ilmassa.
Mutta vaikka nyt tuntuu siltä että ehkäpä tässä kaikki kääntyy hyväksi aion ottaa neuvosta vaarin ja syksyllä käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa.
Mutta kiitoksia teille kaikille tuestanne.