mitä mieltä tästä anopista?

Ei tule kylään katsomaan lapsia kuin silloin kun olen itse poissa iltavuorossa ja tulen myöhään. Ei tule nykyään muulloin..

Eli välttelee näköjään näkemistäni. Meillä ollut miehen kanssa riitoja ja erosta ollaan puhuttu,mutta eikö ole outoa? Yrittääkö hän jotenkin saattaa minua huonoon valoon, mietin että jos eroamme niin yrittääkö hän saada huoltajuuden vätys miehelleni joka ei nyt osallistu ollenkaan?

Kävi monesti silloin kun olin kotona, niin lapsia katsomassa. Nyt en ole nähnyt kyseistä varmaan 4kk:teen ja käy ainakin kerran kuussa. Nyt olisi vielä hällä loma joten pääsee milloin vaan, mutta on tulossa tänään kun taas ei tarvitse minua nähdä.

Miehesi on varmaan sanonut, että te eroatte pian, joten anoppi ei enää halua olla sinun kanssasi tekemisissä, ettei tarvitsisi teeskennellä.

Tietää että eroatte kohta joten siitä tämä johtuu.

Pelkään että menetän lapset? Jotenkin tuntuu että juonii jotain minua vastaan. Mitäs sitten jos ei erota.....aikooko aina käyttäytyä näin? Entä jos erotaankin, niin eikö olisi fiksua lastenkin kannalta että on puheväleissä ja näkisi minuakin, itselläni ei ole mitään häntä vastaan.

Mies uhannut jo että ei aio puhua minulle ikinä. Miten tässä voi fiksusti edes erota?

Että olette miehesi kanssa vihollisia, ja hänen on valittava kumman puolella seisoo. Luonnollinen valinta on tietenkin oma poika.



Ei kai se nyt mahdollista ole että anoppi saisi jotenkin juonittua sulta lapset pois.

Miten niin aikooko HÄN (siis anoppisi) yrittää huoltajuutta vätyspojalleen? Eihän anopilla ole mitään tekemistä huoltajuudesta sopimisen/kiistelyn kanssa! Siis voihan hänellä olla mielipide, mutta mihinkään osaan virallista prosessia hänellä ei ole mitään asiaa. Hän EI tule lastenvalvojan tapaamisiin, tai mihinkään muihinkaan tilaisuuksiin, joissa huoltajuudesta päätetään, eikä nyt ainakaan HAE mitään huoltajuuksia yhtään kenellekään.



Minua ihmetyttää, että ihmiset harkitsevat eroa, ja sitten eivät tiedä alkeellisimpiakaan asioita prosessista. Ensinnäkin, yleensä eron yhteydessä huoltajuudesta, lasten asumisesta ja luonapidosta, elatusmaksuista ym. sovitaan yhdessä lastenvalvojan puheilla...Yleensä eronneiden vanhempien huoltajuusmuoto on yhteishuoltajuus niin, että lapset asuvat ensisijaisesti toisen vanhemman luona ja toinen saa tapaamisoikeudet. Hyvin harvoin lähdetään tai kannattaa lähteä käräjille lasten asumisesta ja tapaamisista, saati sitten huoltajuusmuodosta käräjöimään. Yksinhuoltajuuden saa toinen osapuoli VAIN jos molemmat sitä haluavat tai vaihtoehtoisesti toinen vanhempi on jollain tavalla selkeästi osoittautunut epäkelvoksi huoltajaksi, joten yhteishuoltajuushan teillä tulisi eron jälkeen olemaan. Sitten taas se, kumman luona lapset ensisijaisesti asuvat, on toinen asia. Yleensä, etenkin pienten lasten kohdalla tämä on äiti, yli 12-vuotiaiden lasten kohdalla lasten omaa mielipidettä kuunnellaan. Jos tästä asiasta tulee riitaa, miehellä saa olla todella päteviä syitä, miksi hän on selkeästi parempi lähivanhempi, jotta lapset määrätään oikeusteitse isän luo asumaan. Niin se vaan on. Toisaalta etävanhempi saa myös automaattisesti aika runsaat luonapito-oikeudet; jokatoisen viikonlopun, yhden arki-illan viikossa ja lomilla pidempiä aikoja. Anopillasi ei tähän asiaan ole mitään sanomista, ja mitäpä hän voisi sanoakaan? Ellei sinulla ole todella vakavia ongelmia (päihteiden väärinkäyttöä, lasten pahoinpitelyä tms.), joista anopillasi on selkeitä todisteita, on virallisille tahoille ihan se ja sama, mikä anoppisi mielipide asioista on, mitä hän sanoo ja mitä hän "juonii". Luuletko, etteivät lastenvalvojat ym. ole kohdanneet erotilanteessa riiteleviä, toisiaan mustamaalaavia ja valehtelevia sukulaisia harvase päivä?



Minusta on selkeä asia, että anoppisi välttelee seuraasi siksi, että miehellä ja sinulla menee huonosti. Ainahan erotilanteissa on ikään kuin valittava puoli, ja luonnollisesti hän valitsee poikansa puolen. Hänen saattaa olla myös vaikea olla seurassasi tietäessään ongelmistanne. Ja tietysti täydellisessä maailmassa pysyisitte ystävinä lasten parhaaksi, mutta ikävä kyllä erotilanteissa välit usein tulehtuvat ja vähintäänkin vaativat aikaa parantuakseen.



Sinuna minä keskittyisin nyt vaan itseeni ja lapsiini. Miettisin miehen kanssa, onko suhde vielä pelastettavissa ja jos ei ole, alkaisin valmistautua uuteen elämänvaiheeseen henkisesti ja käytännössä; keskittäisin energiani lasten tukemiseen ja viettäisin aikaa ihmisten kanssa, joilta saan voimaa ja ystävyyttä. Anna anopin olla omassa arvossaan. Ja tosiaan, miten anoppi muka VOISI vaikuttaa sinun huoltajuuteesi tai vanhemmuuteesi tulevaisuudessa?