Lue keskustelun säännöt.
G: MILTÄ TUNTUI kun palasit äippälomalta TYÖELÄMÄÄN?
11.11.2006 |
Olin tykännyt tosi paljon kotona olemisesta ja vauvan kanssa puuhailusta. Palasin töihin kun lapsi oli 2 v. Pakko sanoa: muutuin vielä " paremmaksi" äidiksi kun palasin töihin, oli ihanaa hoitaa työasioita, käydä kahvilla ja vessassa ja palavereissa rauhassa jne.
Kommentit (15)
Olin neljä vuotta kotona, joista 2 oli liikaa. Kotona olo oli ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekat kaksi kuukautta oli tosi ihanaa aikaa, lähdin töihin hymyillen, jaksoin hyvin herätä ja nautin joka hetkestä... Kyllä se arki sitten iski, mutta kaikenkaikkiaan oli mukavaa!
Paluu on jälleen edessä tammikuussa kun kuopus on 1,5v.
Mutta nyt... Kaaos on kamala, hoidamme lapsen kotona töiden lomassa joten miehen kanssa emme ikinä nää :(
En jaksa panostaa kunnolla kumpaakaan, en töihin enkä lapseen.
Nyt jos voisi jäädä kotiin niin jäisin. Olisi elämä helpompaa.
Miten esikoisen jälkeen työelämään palaamisen kokemus vaikuttaa siihen, miten aiotte toimia toisen lapsenne synnyttyä??
Vikat viikot hoitovapaata oli ihan hirveitä kun kauhistutti koko elämänmuutos niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeiset viikot ennen töihinpaluuta ja päiväkodin alkamista vain itkin ja olin kauhean ahdistuksen vallassa ja ajattelin että KAIKKI ON PILALLA.
Ja miten kävikään - päiväkoti on mennyt loistavasti, ja itsestäni on töissä tuntunut, että voin taas hengittää :)
ja olin työpäivän jälkeen paljon leppoisampi äityli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vaadin itseltäni liikoja pitkän poissaolon jälkeen, mutta sitten puolen vuoden kuluessa muuttui ihan mukavaksi.
Itseäni jännittää, että miten osaan hoitaa työni ja miten työkaverit suhtautuvat kun olen ollut niin kauan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on ihanaa. Siisteissä vaatteissa, aikuisten kesken saa tehdä asioita, jotka vaatii lähinnä aivokapasiteettiä. Kotona tuntui, että aivot surkastuu. Töistä on ihana tulla kotiin ja olla lapsen kanssa.
ja jaksoin olla esikoisellemme paljon läsnäolevampi äiti kuin hoitovapaan loppuaikoina. Ilokseni huomasin myös, että lapsen saaminen oli lisännyt itseluottamusta eli mielestäni pärjäsin töissä paremmin kuin ennen äitiyslomaa! Koskaan en kuitenkaan unohda niitä ensimmäisiä hoitoaamuja, kun lapsemme hoitajan sylistä huusi kyynelet poskillaan perääni: " Äiti, äiti, äiti" ja minun oli vaan pakko näytellä urheaa, sanoa hei-heit ja kävellä pois. Vieläkin tulee itku silmään kun muistelee, miten pahalta se tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten osaa tehdä enää " aikusiten juttuja" enkä pyörittää työasioita.
Muutama viikko ja asiat loksahti paikalleen.
sainpahan eka kerran kolmeen vuoteen syödä rauhassa ja juoda kahvikupin loppuun asti samantien...(ei ole vitsi- valitettavasti...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heti sain ylennyksen ja sen seurauksena paljon työmatkoja jne. Mutta hyvin on lähtenyt käyntiin ja tosiaan on saanut aivojaan käyttää kun pikkuhiljaa on päässyt takaisin kuvioihin mukaan
Aika hyvin on tuo perheen ja vaativan työn yhteensovittaminen onnistunut, miehen kanssa kalentereita synkronisoidaan ja varahakijat päiväkodista on järjestetty
Lapsi oli 1v3kk.
Toisena työpäivänä Latviaan palaveriin, ilman tulkkia. Siitä se alkoi.