Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon pientä lasta voi vihata?
11.11.2006 |
Uskomatonta kuinka paljon olen löytänyt itsestäni vihaa mieheni lasta kohtaan. En siedä häntä silmissäni ja jos tulee jotain riitaa mieheni kanssa kun lapsi on meillä vieraisilla, räjähdän välittömästi...
Kommentit (19)
Hanki apua tai lopeta suhde!
Jos jatkat tuohon malliin, lapsi tulee kärsimään siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja arjessa sitten on kaikenlaisia odotuksia ja pettymyksiä. Mun mielestä useimmiten tilanne on hankala ihan vain siksi, ettei tunteista oikein saisi puhua. Kun jokainen biologinen vanhempi haluaa nähdä sen oman lapsen vain rakkaana eivätkä muut tunteet ole sallittuja. Ja moni äitipuoli toivoo niin paljon rakastavansa sitä puolison lasta, että tilanne on peräti kestämätön. Liian suuria odotuksia myönteisistä tunteista.
Tuskin ap lasta vihaa, tilanne on vain hemmetin paska. Sanoo tuleva äitipuoli, joka ei vihaa miehen lapsia, mutta pitää kuitenkin tilannetta enemmän ahdistavana kuin " kivana haasteena, jossa on herttaiset lapset kaupan päälle" .
Näkisin ap:n tunteet suht normaalina. Hänen miehensä on maannut jonkun toisen naisen kanssa ja todisteet asiasta pörrää ap:n silmien alla. Kyllä sitä vähemmästäkin alkaa sapettaa. Olkoonkin niin, ettei ap ja miehensä ole olleetkaan yhdessä lapsen syntymän aikoihin. ( tai mistäs minä tiedän, kunhan oletan. )
Ap:n kannattaisi mielestäni yrittää hyväksyä miehen edellinen suhde. Se on ollutta ja mennyttä jo.
miehelläsi on ollut suhde ennen sinua ja siitä on myös lapsi.
Ymmärrän että sinulla ei ole eikä tule biologisaia tunteita miehesi lasta kohtaan mutta toivon että ymmärrät että poika on lapsi ja täysin syytön tilanteeseen!
Koita edes jotenkin hyväksyä hänet osana teidän perheeseen.
Ehkä poikakin kokeilee sinua ja sinun hyväksyntääsi.
Tsemppiä teille kaikille ap=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahdo mitenkään haukkua sinua tai mitään muutakaan ikävää sinulle. Mutta vaikuttaa aivan objektiivisesti siltä, että sinä olet vahingoksi miehesi lapsen tasapainoiselle kehitykselle. Pahinta on, jos et tunnusta em. asiaa itsellesi.
Miehesi ja sinun suhteesi ei ole niin arvokas, että sen tähden kannattaa uhrata syyttömän lapsen mielenterveys. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin parasta olisi, että eroisitte niin pitkäksi aikaa, että voit rakastaa miehesi lasta. Tämä vaatii varmasti esim. uskoon tulon, tai pitkään jatkuvaa terapiaa. Itse luottaisin uskoon tuloon, koska sen vaikutukset ovat nopeammat ja pysyvämmät.
Kuitenkin on aivan selvää, että sinun tulee pysyä poissa miehesi luota, kun lapsi on paikalla. Aivan ehdottomasti sinun tulee välttää kahden keskistä yhdessäoloa miehesi lapsen kanssa.
Rakkaudellisin terveisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on taas niitä aiheita ettei ymmärrystä voi odottaakaan kuin a) samassa tilanteessa olleilta tai b) fiksuilta, sympaattisilta ja avarakatseisilta ihmisiltä.
Selvääkin selvempää on että viesti alunperin oli kirjoitettu valtavassa raivonpuuskassa joten sana viha tuli silloin ensimmäisenä mieleen... Otan takaisin, mutta kuten sanottu, tilanne ei juuri kenellekään ko tilanteeseen ajautuvalle ole helppo mutta osan kritiikistänne voin sivuuttaa suoraan sillä että mieheni on äärimmäisen fiksu ja ymmärtää tilanteen ja mun fiilikset kohtalaisen hyvin- kesällä menimme naimisiin ja elämme todellakin täyttä rakastavaa elämää keskenämme. Ero ei tule kyseeseen kummankaan puolelta- teemme töitä tilanteen eteen ja joku päivä ko lapsi ei aiheuta enää näin voimakkaita tunteita minussa. Näin uskomme ja luotamme. Kiitos vielä teille muutamille fiksuista vastauksista! T.ap
eli jos kuolen kun lapset on pieniä. mitä jos saavat " hirviö" äitipuolen joka ei kykene aikuiseen käytökeen ja ottamaan lasta lapsena. vaan näkee siinä vaan miehensä edellisen liiton. kamala sentään.
Suosittelen terapiaa ja keskusteluja miehesi kanssa. ja kanattaa myös miettiä itsekseen, miksi tunet näin, mikä siinä on syynä. oletko kenties mustasukainen lapselle hänen isästään? vai mikä. ole aikuinen ja opettele käsittelemään tunteesi ja hyväksymään lapsi lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat katsella maailmaa lapsen silmin ja ymmärrät sisimmässäsi, että miehesi lapsi on täysin syytön tunteisiisi.
Olisi hyvä, jos pystyisit käsittelemään asiaa ammattiauttajan kanssa. Löytäisit se syyt miksi projisoit vihaa lasta kohtaan. Osaisit sitten irrottaa tunteet lapsesta. Lapsi kyllä vaistoaa tunteesi ja kärsii niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin jos ja kun se oma lapsi osaa ottaa huolehtimisen vastaan tyytyväisenä. Kumppanin lapsi edellisestä avioliitosta sen sijaan saattaa protestoida vuosia, ja suunnata kaiken vihansa uuteen kumppaniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etköhän ennemminkin ole tulisen mustasukkainen sekä lapselle että hänen äidilleen.
Olet varsin keskenkasvuinen henkiseltä kehitykseltäsi. Sinun kannattaisi hakea apua jos aiot jatkaa suhteessa. Muussa tapauksessa voi väistämättä olla ero edessä, ennemmin tai myöhemmin, tai jos ei, niin te kaikki kärsitte eikä kenelläkään ole hyvä.
On hyvin lapsellista olla noin mustasukkainen siitä, että miehellä on menneisyys ja todiste siitä. Sinun tulisi kehittää itsellesi itsetunto ja varmuus omasta kelpaavustasi. Omaa pahaa oloasi purat viattomaan sivulliseen joka ei ole vastuussa olemassa oloonsa. Ikävä kyllä näitä naisia on pilvin pimein. Mistä johtuneekin suomalaisnaisten olematon itsetunto?
Vierailija kirjoitti:
miehelläsi on ollut suhde ennen sinua ja siitä on myös lapsi.
Ymmärrän että sinulla ei ole eikä tule biologisaia tunteita miehesi lasta kohtaan mutta toivon että ymmärrät että poika on lapsi ja täysin syytön tilanteeseen!
Koita edes jotenkin hyväksyä hänet osana teidän perheeseen.
Ehkä poikakin kokeilee sinua ja sinun hyväksyntääsi.
Tsemppiä teille kaikille ap=)
Mistä tiedät että lapsi on poika, epäilen vahvasti että tyttö, poikaa ei vihaisi niin paljoa. Omaa kokemusta asiasta on kanssa.
Tän on varmaan kirjoittanut mun lapsen isän nykyinen exä vuonna 2006, aikana kun hän oli vielä yhdessä lapseni isän kanssa. Voin siis vastata että aika paljon voi vihata lasta. Minulle olisi käynyt ettei lapsi olisi ollut isällä ollenkaan, mutta minulta salassa tuo akka aiheutti lapselleni sellaiset traumat, että lapsi on putoamasta yhteiskunnasta nyt kun on 18-vuotias. Että kiitos sinulle ex-akka, joutaisit poistua mahdolisimman kipeästi.
Vierailija kirjoitti:
Tän on varmaan kirjoittanut mun lapsen isän nykyinen exä vuonna 2006, aikana kun hän oli vielä yhdessä lapseni isän kanssa. Voin siis vastata että aika paljon voi vihata lasta. Minulle olisi käynyt ettei lapsi olisi ollut isällä ollenkaan, mutta minulta salassa tuo akka aiheutti lapselleni sellaiset traumat, että lapsi on putoamasta yhteiskunnasta nyt kun on 18-vuotias. Että kiitos sinulle ex-akka, joutaisit poistua mahdolisimman kipeästi.
Voih =(.
T: itsekin pahan äitipuolen aikoinaan saanut, onneksi saimme myös kostomme.
LApsella oikeus isään! Sun on kestettävä tai lähdettävä!