Tuntuu että mun mies ei välitä...
Mä ajattelin et jos saisin vähän miesnäkökulmaa tähän meidän tilanteeseen, kun mua niin ahdistaa. Eli mun mies käy kyllä neuvoloissa ja ultrissa mun kanssa, mikä on tietysti kiva ettei tarvii pakottaa. Mutta viikolla sen käytös on muutenkin ihan ok yleensä. Mutta kun tulee viikonloppu, niin hän häviää VÄHINTÄÄN yhdeksi yöksi ryyppyreissullensa eikä soittele kuulumisiaan koko poissaoloaikanaan. Ja tämä ei riipu siitä onko minulla viikonloppuna töitä vai ei... Kyllä hän pyytää minua mukaansakin välillä, mutta tässä vaiheessa raskautta ei noi baarit oikeesti enää houkuta. Ja sitten vaikka pyytäisin ettei lähtisi, niin menee silti.
Ja sitten on tullut semmonenkin huolenaihe hänen kanssaan, että hän sanoo ettei uskalla harrastaa seksiä mun kanssa kun voi mukamas satuttaa lastaan(=bullshit). Ja sitten sanoo, että maha häiritsee muutenkin. Voiko hän todella ajatella noin vai keksiikö vain tekosyitä? Ajatellen siis, että hän pettäisi...
Hauan nyt siis rehellisiä miehisiä mielipiteitä tilanteestamme, kiitos.
h.h. rv 23+3
Kommentit (6)
Mä en kyllä ymmärrä miten mun pitäis muuttaa meidän elmää, eikä mulla oikein edes riitä energiaa enää. Hoidan nyt jo kaiken, kun mies ei ota vastuuta mistään. Kotityöt on tietenkin mun kontolla kaikki, miehelle hommasin uuden työpaikan kun sai potkut edellisestä, joudun jopa yksin hoitamaan kaiken autooni liittyvän huollon ja olen hankkinut yksin kaikki tavarat vauvalle etc.etc.... Tuntuu, että olisi valmiiksi jo yksi huollettava! Kaikki kaatuisi jos en hoitaisi asioita ja sitä ei tässä tilanteessa edes voi kokeilla, kun kaiken pitää olla mahd. hyvin kun vauva sitten tulee. Eikä noita seksiongelmia ole kyllä ennen ollut. Kai se on sitten vaan ero edessä näin mahdottomassa tilanteessa. Koska en mä millään jaksa kolmen ihmisen elämää hoitaa vauvan synnyttyä.
Tosi ikävää, luulin että mies oikeesti rakastaa. Ollaan oltu kuitenkin jo miltei neljä vuotta melko onnellisesti yhdessä...
h.h.
miehesi etsii itseään eikä se tiedä mitä se haluaa. kun harrastaa seksiä niin pitää miettiä muita asentoja.. kysy suoraan että meinasko se vaan ryypätä viikonloput vai olla sinun kanssa..
Ok, kirjoittelen muijan tunnarilla vaihteeksi...( hän on kyllä tuossa vieressä...)
Miehesi ei ole vielä mies, vaan vielä poika jolla on yhä etsintävaihde päällä. Sääli sinänsä, mutta joudut ehkä ( kaiken tuon muun tekemäsi lisäksi ) päättämään... tai ainakin ottamaan esille teidän kaikkien kolmen tulevaisuuden nostamalla kissan pöydälle. Tuntuu alkuun kaamealta ja aivan nurinkuriselta... mutta, jälkeenpäin hyvältä. Lopputuloshan ei ole kirkossa kuulutettu ja voi olla, että äijäs herää tajuamaan mitä olette tekemässä.
Kun lapsia tehdään, niin silloinhan pitäisi asenteen olla että " tässähän tämä setti nyt sitten on, tätä jatketaan 70 vuotta eteenpäin, tässä oin hyvä olla enkä vaihtaisi mihinkään. Ikinä." . Se on sitten iästä ja kokemuksesta kiinni, että kuinka hyvin tuo pitää ja kuinka paljon tuossa on realismia.
Kaikkein kamalampia on sellaiset täysin kokemattomien, hulluun rakkauteen perustuneet suhteet, jotka hajoavat kaikkein pahimmalla hetkellä... vain siihen, ettei alkuunsakaan tiedetty... hm, pikemminkin osattu tietää mitä halutaan.
Kaiken tuon vuoksi kannatan aina kokemuksia ja täysillä elämistä... sillä sitten kun on sen oikean aika, niin ei kaipaa muuta. Sillä ei tarvitse kaivata. On tyytyväinen oloonsa, ei tarvitse säntäillä vaikka osaisikin.
Niin vielä... ensimmäistä kertaa raskaana olevan naisen kanssa seksin ajattelu on kyllä oma juttunsa sekin... vaikkei tuo näköjään ole teidän varsinainen ongelmanne.... niin silti, itsellä on kyllä hieman pallo sekaisin tuon oman pullistuvan kaunottareni kanssa.. eli mitähän tuon kanssa oikein voi tehdä??? Varmaankin vaikka mitä, mutta jotenkin tämän kaiken ihmeellisyys ja lapsen odottelu vie niin musertavasti voiton seksin ajattelusta, että väliin oikein itsekkin hämmästyy.
Toivottavasti tällainen avoin miesnäkökulma saa sinulle oikeita ajatuksia ja hyvän mielen...
Vai etsintävaihe... Toivottavasti näin ei ole, ainakin sen kaverit (joiden kanssa ravaa baareissa) aina hehkuttaa kuinka se rakastaa mua. Mutta sen pitäisi kyllä näkyä teoissakin(arvostuksena yms.)! Kun olen naisilta kysellyt tätä käytöstä, niin he sanovat että mies menee vielä kun voi. Jaa-a... sen näkee sitten.
Ei tämä meidän yhteiselo kyllä koskaan ole mitään ruusuilla tanssimista ollut, ikinä en ole voinut kavereilleni sanoa: " Meillä menee niin hyvin." Mutta en ole halunnut luovuttaa, kun rakastan PALJON ja uskoin, että niin miehenikin. Erimielisyyksiä on suhteessamme ollut hirveesti, kun ollaan niin erilaisia ihmisiä muutenkin.
Ollaan nyt harrastettu seksiä noin kerran viikossa ja viimeksi mies tuli tosi nopeesti(en ehtinyt itse edes kunnolla " heräämään" ), että ei kai se sitten petäkään. Tosta seksihommasta vielä pointti, et kai sen on jotenkin vaikea mieltää mua naiseksi enää, kun on toi koripallo keskivartalossa ja tavallaan kun muutenkin olen suhteen " mies" .
Mut mun pitää vaan yrittää olla tosi avoin kaikesta, niin kai se mieskin uskaltaa pikkuhiljaa olla, nyt se ei juurikaan puhu tuntemuksistaan mitään.
h.h. rv 26+
Odottaessani esikoista mies teki juuri samalla tavalla kuin sun, eli viikonloput (ja joskus illatkin) meni jossakin kavereitten kanssa ja alkomahoolia otettiin reilummin kuin ikinä ennen.
Välillä mustakin tuntui ettei se arvosta mua pätkääkään, mutta samalla mä olin niin " pilvessä" odotuksessa, luin vauvakirjoja ja haaveillin vauvasta, ehkä musta ei sitten yksinkertaisesti ollut sille hyvää seuraa juuri silloin. Vauva ei ollut meillä suunniteltu, joten me ei oikein osattu " jakaa" odotusta kun oli niin paljon muutakin hässäkkää.
Seksi kyllä sujui, vaikka se vähenikin loppuraskautta kohden.
Jälkeenpäin mieheni kumminkin kertoi minulle että oli jossakin vaiheessa ajatellut, että hänestä ei ole tähän, ei jaksa jatkaa minun kanssa. Hän oli sitten jutellut asiasta yhden läheisen henkilön kanssa joka oli muistuttanut häntä tulevasta ja kaikesta mitä hän menettäisi.
Kun vauva syntyi, syntyi meidän iskäkin. Kaikki muuttui. Hän oli illat kotona, hoiti vauvaa minkä osasi ja minuakin. Siitä hetkestä lähtien kaikki meni vaan parempaan suuntaan. Nyt meillä on jo kaksi tyttöä ja mieheni on niille paras iskä, hoitaa niitä yhtä lailla kuin minäkin jne. Ja minulle paras mies, vaikka meilläkään ei aina mitään ruusuilla tanssimista ole! :)
Ja jos miehesi ei ilmoita kuulumisia ryyppyreissuilta, etkö soita perään? Mun mielestä se on ihan oikeutettua, että vaimo/tyttöystävä soittaa miehelleen ja kysyy esim. että missä menee ja onko koska tulos kotiin. Ei mun mies ainakaan paa pahakseen.
Toivon teille kaikkea hyvää ja onnea odotukseen!
Empiirinen tutkimus omasta kaveripiiristä on kyllä aika tyly. Jos raskausaikana ollaan öitä pois, ja kotona ei seksi maistu, niin yleensä se on ollut juuri sitä miltä näyttääkin, eli vieraissa pelehditään.
Toista ihmistä ei voi omistaa, eikä kukaan pakottamalla kotona pysy. Eli onko tuossa muuta tehtävissä kuin puhua asiasta, ja sitten koittaa muuttaa sitä tylsäksi käynyttä kotielämää jotenkin kiinnostavammaksi.
Toivottavasti saatte ongelmanne selvitetyksi ja pääset nauttimaan onnellisesta odotuksesta.