Tilitystä raskaudesta, elämäntilanteesta jne.
Luin aikaisemmin ollutta ketjua toisen kirjoittajan elämäntilanteesta ja rohkenen kertoa omastanikin.Kaipaisin kovasti kommentteja mutta koska emme ole kertoneet raskaudestani ulkopuolisille ei ongelmia voi oikein kenellekään jakaa.Tilanteemme on siis seuraavanlainen:
Meillä on kaksi lasta mieheni kanssa 5v ja 2v.Olemme kärsineet pitkään lapsettomuudesta ja nämä aarteemme saimme hoidoilla.Paljon siis vaadittiin että tähän tilanteeseen päästiin.Siksi olen halunnut olla kotona esikoisen syntymän jälkeen sillä kaikki lääkärit sanoivat meille ettemme voi saada enää lisää lapsia.Hyväksyimme tämän ja päätimme että syksyllä menen töihin.
Kotona ollessa opiskelin korkeakoulututkinnon vaihdettuani alaa.Valmistuin alalla, joka on todella lapsikielteinen ja täynnä ns. uraihmisiä.No, ei se mitään olen aina ajatellut että hyvä työntekijä saa kyllä töitä.Mutta eipäs olekaan niin.Haastatteluissa olen törmännyt poikkeuksetta siihen, että minulla on jo kaksi lasta (=poissaoloja, sairasteluja ,hoito-ongelmia jne.)En näin ollen ole löytänyt töitä, ainakaan vielä.
No, sitten huomasinkin olevani raskaana!Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä olen siis raskaana viikolla 8.Mutta tästähän se ahdistus vasta alkoikin!Olen äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta mutta myös todella stressaantunut.Taloudellisesti minun on pakko mennä töihin jotta tulisimme toimeen kolmen lapsen kanssa.Töitä ei vain ole ja kello tikittää koko ajan.Sitten tuskin saan töitä kun raskaus näkyy!Lapsilla alkaa hoito kolmen viikon päästä eikä sitä voi perua.Tappelimme keväällä kovasti että saimme lapset juuri tähän hoitopaikkaan joten haluan pitää siitä kiinni.En voi siis tehdä niin että päätänkin jäädä lasten kanssa vielä kotiin.Jos taas lapset ovat hoidossa ja minä kotona niin se maksaa meille 380e joka kuukausi...
Jos saisin työn niin ehtisin olla töissä ehkä juuri sen 6kk.Ongelmana onvain se, että aikaisemmat raskaudet ovat olleet hyvin vaikeita ja supistuksia paljon joten tuskin tässäkään pystyn työskentelemään täysipäiväisesti.Voitte varmaan arvata mitkä ovat tuntemukset kun nyt pitäisi etsiä täysillä töitä vaikka raskauspahoinvointi on pahimmillaan!
Lisäksi tätä raskautta varjostaa jatkuva keskenmenoriski taustamme vuoksi ja nytkin kärsin jatkuvasta tiputteluvuodosta.Edes siis tämä raskaus ei ole varmaa.
Töihin haluaisin senkin vuoksi, että minulle ei ole tältä uudelta alalta työkokemusta vaikka ikää on jo yli 30v.Tuntuu hurjalta ajatella että olen kotona taas seuraavat 2 vuotta.Olen myös tällä hetkellä aika väsynyt tähän pohtimiseen ja jahkaamiseen.Olin niin kovasti odottanut mahdollisuutta mennä uuteen työhön ja aloittaa uusi elämänvaihe.
Nyt tekstini näyttää todella kielteiseltä tätä raskautta kohtaan mutta älkää ymmärtäkö väärin.Haluamme ehdottomasti tämän lapsen ja iltaisin miehenikin silittelee vatsaani kiitollisena tästä pienestä alusta.Raskaus oli vain niin täysin odottamaton taustastamme johtuen ja se pisti suunnitelmat ja ajatuksemme aika sekaisin.
Kommentit (6)
että olet vielä suhteellisen nuori ja ehdit kyllä luoda uraa, vaikka olisitkin vielä sen pari vuotta kotona. Sitten jos pystyt vielä sen jälkeen sanomaan työnantajalle että nyt on lapsiluku täynnä, niin uskon että se on positiivinen asia urakehityksesi kannalta.
Jos alkaa näyttää hankalalta saada vakituinen työpaikka omalta alaltasi, niin mä kyllä ottaisin ihan minkä vain siistin sisähomman tuoksi puoleksi vuodeksi. Varsinkin jos pääsääntöisenä tavoitteena on tienata rahaa.
Hae siis vakiduunia nyt kiivaasti omalta uudelta alaltasi, mutta ilmoittaudu vaikka saman tien myös toimistopalveluita tarjoaviin firmoihin. Jos vakihomma tärppää, niin väliaikaisesta duunista pääset eroon nopsaan. Ja toimistopalvelufirmojenkin kautta voit löytää hyödyllisiä kontakteja mahdollisista työnantajista.
Oma tilanteeni on myös samansuuntainen. Meillä on yksi 3v lapsi ja olen huhtikuusta asti hakenut töitä. Nyt kun sitten ajateltiin et kerta töitä ei kuulu ja olen jo 35v niin parempi alkaa yritellä sitä kakkosta kun kerta sellaista vielä toivomme. NO heti kun aloimme yrittää ja epäilys nousi et jopa saatto tärpätä niin heti tuli kutsu haastatteluun, ensimmäiseen sitten huhtikuun aloituksen. Maanantaina selviää saanko työn ja siitä viikon päästä oonko raskaana... Et elämä on täynnä yllätyksiä.
Itellä on kans aika " skitsofreeninen" olo! Olen menos innolla töihin, mut lapsikin on oikein toivottu. Ja se et jos saan työn, niin kiva ilmoittaa viikon päästä aloituksesta et ops, olinki raskaana... Toki voin yrittää pimittää asiaa yli 2kk koeajan, mut en koe sitä reiluksi meiningiksi ja mullakin oli eka raskaus niin vaikee , etten pystynyt työntekoon koko 9kk aikana joten jos menee edes yhtään siihen suuntaan sitä on varmaan aika mahdoton edes yrittää salata. Että meillä naisilla tää elämä on kyl toisinaan täynnä aika monimutkaisia yhtälöitä.
Ei auta muu kuin odottaa ja katsoa kuin käy. Saanko työn ja lapsen, vain työn tai lapsen vai en kumpaakaan...
Tsemppiä kaikille arjen sankareille, eli meille äideille!!
Olen nimittäin hakenut töitä tosi väljällä seulalla ja myös sellaisia jotka ovat selkeästi alle koulutuksen.Ongelmana on vain juuri se ylikoulutus eli on todella vaikea saada vakuutettua että kahdella yliopistotutkinnolla viihtyisi tosi " perustyössä" .Lisäksi aikaisempi työkokemukseni ajalta ennen esikoista on selkeästi esimiestasoa eli usein työnantajasta halukkuus tehdä " mitä vain" on ehkä epäilyttävää.Tiedä sitten....hormoonit heittävät ja minä vollotan että " miksi kukaan ei halua minua töihin ja raskaanakin vielä" :)
Et koskaan ei oo näköjään hyvä. Joko oot yli tai ali koulutettu tai liikaa tai liian vähän kokemusta tai liikaa tai liian vähän lapsia... Huokaus!
vaikka oma elamantilanteeni onkin talla hetkella eri, ymmarran hyvin korkean koulutuksen, ammattitoiveiden ja perheen yhdistamiseen liittyvat ongelmat. Lisaksi olen myos itse miesvaltaisella ja perhekielteisella alalla. Eli ymmarran erittain hyvin tuntemuksesi. Ei ole helppoa olla nainen, aiti ja hyva tyontekija samaan aikaan edes " edistyneessa Euroopassa" saati sitten muualla maailmassa.
Itse olen aloittanut kaksi kertaa uudessa tyopaikassa juuri kuultuani olevani raskaana, eika helppoa ollut kummallakaan kertaa. Toisaalta nyt kun kaikki on jo mennytta aikaa (lapset 4 ja 1,5 v) niin eipa sita juuri enaa muistella nain jalkikateen toissakaan. Eli siina mielessa ottaisin kylla sinuna rohkeasti tyota vastaan jos vain sinulle sita tarjotaan.
Toivon etta kerkeat viela saamaan toita taman raskauden aikana, toisaalta jos et niin tavalla tai toisella asiat tuppavat jarjestymaan outoja teita. Vauva on ihana ja iloinen asia, niinkuin itse jo hyvin tiedatkin.
Tsemppia!