-o-0-o-HELMInauha maanantaina-o-0-o-
Kommentit (16)
Mahdanko herätä kunnolla koko päivänä. Vieläkin on vatsassa vähän outo tunne, viikonlopun sairastelun jäljiltä, mutta onneks pikkuinen kuitenkin tuntuu liikuskelevan ihan normaalisti, joten ei tarvitse murehtia siltä osin. Kurkku on edelleen kipeä, niska jumissa, ja jotain kröhääkin tullut. Pysyis nyt muksut terveinä, etteivät sais tätä samaa (tai mitään muutakaan) pöpöä.
Uus viikko siis tässä taas pyörähtää käyntiin! Minä kyllä nautin kun aika kuluu nyt näköjään ihan siivillä. Tosin joulu kyllä yllättää, mut en ota siitä stressiä. En ole tähän mennessäkään jouluna leiponut/kokkaillut jouluruokia, joten siivoaminen ois sit se juttu, mitä pitäis jossain vaiheessa huolellisemmin tehdä. Mies kävi eilen reissussa, ja poikkes jossain Vaasan citymarketissa, ja löys sitte sieltä sattumalta sellasen leikkikeittiön, josta meillä on ollut puhetta, et ostetaan muksuille yhteiseks joululahjaks. Nyt on siis muksujen lahja - se tärkein lahja - jo hommattu. =)
Isovanhemmat saa varmaan taas jotain Oriflamea (olen siis mukana Oriflamessa).. ;)
Nyt alkaa vatsa taas kurnia, joten pitää lähteä aamupalalle. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Minni & [color=teal]Mulperi [/color]27 (tasan! eli nythän alkaa jo 28. rv..) =D
Täällä ei maanantai alkanut niin hyvin kuin olisi voinut. Join meinaan lasillisen vettä ja saman tien juoksin oksentamaan vatsan tyhjäksi. Kyllä hieman säikäytti tuommoinen, kun ei mitään ennakkovaroituksia tai huonovointisuutta ollut aiemmin.. Täytyy nyt toivoa, ettei tämä olisi mitään oksennustautia, vaikka kyllä samaan tyyliin laatta lensikin! :(
Minulla ei siis aamupahoinvointi ole ollenkaan tuollaista vaikka silloinkin saattoi oksu tulla..
No mutta, siirrytäänpä positiivisempiin aiheisiin.. ;) Viime viikko oli tosiaan sen verran parempi noiden suppareiden kannalta, että uskalsin eilen illalla lähteä perheen kanssa pienelle iltakävelylle!:) Oli kyllä mukava hieman reippailla, kun on joutunut niin pitkään olemaan kotona. Tosin loppumatkasta tuli sitten muutama oikeinkin kivulias suppari ja viime yönä liitoskivut vaivasivat ja muutenkin tuntui että koko kropan kaikki luut naksahtelivat paikoillaan. Mutta ei anneta niiden pilata sitä hyvää oloa mikä tuosta lenkistä tuli!;)
Jokos olette muuten alkaneet miettiä tuota synnytystä? Siis missä asennossa haluaisitte synnyttää ja meinaako joku yrittää ihan luomuna (siis ilman niitä ihania kivunlievityksiä)? Itse olen semmoinen ' perinteisen' synnytyksen kannattaja, eli siinä petillä vaan makuultaan ja kaikki mahdollinen kivunlievitys kiitos!;) En pahemmin perusta tuosta kivusta ja mukavempihan siinä on olla kun ei satu. :) Esikoisen synnytyksessä en tuntenut kuin kaksi oikein kivuliasta supparia epiduraalin ansiosta. Eli ainoa mikä sattui oli se ponnistusvaihe. (joka onneksi suht nopea ensisynnyttäjälle, oiskohan ollu joku puol tuntii?)
Olen muuten alkanut nähdä hassuja unia viime aikoina. :) Oliskohan niihin jotain osaa tällä valtavalla ( . )? Siis näen unia, joissa minun pitäisi mennä johonkin paikkoihin, mutta en pääse niihin koska sisäänkäynnit ovat aina liian kapeita enkä voisi kuvitellakaan että tämä maha menisi niistä läpi! ;) Siis unissa jään aina ulkopuoliseksi kaikesta, koska on tämä iso vatsa. Taustalla voi tietysti alitajunnassa pyöriä ajatus siitäkin, että olen näin nuori (21v.) ja saan toisen lapseni, kun muut ikäiseni viettävät rankkaa opiskelijaelämää.. Eli jään siis siitäkin ikäänkuin ulkopuoliseksi.
Vaikka siis lapsien hankinta nuorella iällä on ihan oma valintani (esikoinenkin siis kauan odotettu), niin silti välistä pohtii että mitäs jos minulla ei vielä lapsia olisikaan? Millaista elämä olisi silloin?
No juu, olisikohan tässä nyt tarpeeksi turinoita maanantai aamulle? ;) Palaan myöhemmin jos vielä tulee jotain mieleen!
-frog2 ja rv29+2
Eli siis muistatteko te missä tilanteessa tämä raskaus on saanut alkunsa? Tai kuinka moni voi olla varma, että se oli juuri se kerta kun lasta tehtiin? ;)
Itse tiedän, että lapsi on saanut alkunsa 12. ja 13. päivän välisenä yönä kun olin aamulla varhain lähdössä tyttöjen kanssa lomalle turkkiin ja harrastimme sitten ' jäähyväisseksiä' kun mies jäi esikoisen kanssa kotiin kylvöhommiin!;)
Aluksi luulimme, että hedelmöitys on tapahtunut viikkoa ennemmin (menkkojen mukaan), mutta tuolla np-ultrassa la sitten siirtyi viikolla eteen päin, josta mies sitten totesi, että ' kai olet varma, ettei sieltä tule mustaa lasta?' ;) Ja aivan 120% varmuudella odotan mieheni lasta!;)
-frog2
Takana 5h yöunta ja nyt tosi " pirteänä" töissä. Ei vaan saanut unta ja sitten alkoi supistaa, pissattaa, nälättää ja sitä rataa tuonne puoli kahteen yöllä... No... tänään sitten aikaisin nukkumaan (yritetään...)
Tahti sen kun hidastuu. Hengästyttää ja huohotuttaa kaikki pienikin ponnistelu. Maha tuntuu olevan tiellä ja pukemisetkin (oma ja esikoisen) aamuisin on iso operaatio. Miten sitä selviää helmikuussa??? Niin joku kyseli nukkumisesta; kun vaan unen päästä saa kiinni niin sitten on ok - kyljen vaihdot sujuu vielä ja kyljellään tyyny jalkojen välissä ja toinen selän takana on ihan hyvä vielä nukkua. Ei ole vielä alkanut puutua jäsenet onneksi öisin. Eilen kävin kävelylenkillä, ja kuulostaa hienolta sanoa, että tunnin lenkillä, mutta matka ei kyllä ollut pitkä ;DDD Eli olo alkaa tosiaan olla kuin hidastetusta unesta välillä tai jotain sellasta :o
Frog oli miettinyt synnytystä. Kyllä sitä ajattelee paljonkin, mutta en niinkään ole suunnitelmia tehnyt. Katsoo sitten paikan päällä ja tilanteen mukaan. Viimeksi meni tosi hyvin, kätilö ehdotti asentoja ja minä tein perässä :) Mutta juu kyllä mulle kaikki puudutukset kelpaa jos vaan ehtii saada. Luulen että puoli-istuvaan asentoon päädytään lopulta tälläkin kertaa, jos jalat tärisee yhtä paljon ku viimeks!! Ekalla kerran olin kovasti suunnitellut kaikkea, että jakkaralla juu ja pystyasennossa joo. Mutta siinä sitä vaan makas ja tärisi sängyllä eikä olis tullut kuuloonkaan nousta siitä mihinkään. Mutta mielenkiinnolla odotetaan miten tällä kertaa!
Viherrys 26+3
Olipas mukavaa kun täältä löytyikin yks samalla asenteella odottava kuin minä, tais olla Viherrys. Siis tästä asiasta keskusteltiin jo muutamia päiviä sitten, mut unohin kommentoida koko asiaa... Mäkin nimittäin välillä ajattelen että höh, vaan 14 viikkoo enää odotusta jäljellä. Musta tää vaan on niin ihanaa ja ainutlaatuista aikaa ja iloitsen joka päivä kasvavasta masusta! Esikoisen odotusajalla osallistuin neuvolassa yhteen kyselytutkimukseen (kartotettiin odottajan tunteita ja tunnelmia ja sit sama homma synnytyksen jälkeen) ja mulle sanottiin jo sillon että tällanen asenne raskauteen on nykyään tosi harvinainen. kai mulle vaan sopii raskaus hyvin tai jotain! =)
Synnytyksestä oli kyselyä, juu minä olen ajatellut että toivottavasti kaikki sujuis mahollisimman luomuna. Mutta en tee liian tarkkoja suunnitelmia, sen näkee sitten. Asennoista olen ajatellut konttausasentoo tai sitten synnytysjakkaraa, esikon synnytin makuulta, muuta mahollisuutta ei annettu vaikka olisin halunnu. Onko kellään muute kokemusta noista vaihtoehtosista asennoista? kiinnostais kyllä kuulla!
nyt hommiin!
loviisa rv 26
Joo, minä se olin :) Meillä on videolla muuten, kun viime loppuraskaudessa murehdin raskauden päättyvän pian.. ;) Ja kyllä taas tänäki aamuna laskeskelin että jaahas, paljonko enää. Eli nautitaan nyt täysin siemauksin :))
No eipä oo tullu pitkään aikaan kirjoiteltua. Mulla on ollu vähän ongelmia viime aikoina, suppareita on lähes päivittäin ja mua korkeasta verenpaineesta (135/80) huolimatta aina huimaa. Kohdunsuu on tiukasti kiinni (eipä tuo esikoisellakaan edes synnytyksessä auennu), joten suppareista ei tartte hirveesti huolehtia.
Vastailempa nyt Galluppeihin:
Meidän vauva sai alkunsa tarkalla suunnitelmalla, ovulaatiotesteillä jne. Eli 4.6. illalla, jolloin ovis oli jo ollut päivällä. En olis itse uskonu, että tärppäis, koska liian myöhään hommailtiin, mutta sieltä se plussa vaan tuli. Oltiinhan me jo kaksi vuotta (ja yksi keskenmeno) harjoiteltu.
Synnytyksestä sen verran, että haluaisin kyllä synnyttää alateitse, mutta esikoinenkin jouduttiin hakemaan, koska lantio on liian kapea. Mulla oli esikoista odottaessa jo 3 viikkoa tosi vahvoja suppareita, ja lapsi ei vaan laskeutunut. Sieltä se sitten oli haettava keisarinleikkauksella, jossa lekuri sitten vaan totesi: " Ei tämä lapsi täältä olisi alateitse ikinä päässy tulemaan" .
Tästä syystä nyt tämä toinenkin haetaan leikkauksella, mulla on tammikuun alussa johtajalääkärillä tutkimus ja " palaveri" , jossa sitten aikataulu suunnitellaan. Luulisin, että vauva sitten näillä näkymin ennen helmikuun puoltaväliä (eli noin 10 päivää laskettua aikaa aiemmin) haetaan.
Tulipa nyt omanapaista tekstiä!
terkuin,
karoli ja masuasukki 26+4
Kokonaisena ollaan täälläkin, edelleen...
Eilen kyllä meinas mennä taas jo hermot, kun siitä huolimatta, että on maannut koko viikonlopun, niin silti tuli useamman tunnin taas teräviä suppareita. Ei tahdo mulla pälli kestää, kun koko ajan kiusataan...
Niiden sairaalan ohjeiden mukaan mun olisi pitänyt lähteä tarkistettavaksi, mutta EN HEM¤ETTI VIEKÖÖN ENÄÄ sinne mee makaan. Mulla on kuitenkin huomenna taas polikontrolli, niin ehtiihän tuonne... Turhauttavaa, kun parhaansa tekee, ja silti tulee shittiä niskaan kaiken aikaa. *kiukuttelee*
Niinpä niin... huomenna tosiaan olis kontrollia, ja saas nyt nähdä kuinka käydään. Pahimmassa tapauksessa sitä joutuu taas osastolle makaan, ja se ei tietenkään kovin toivottavaa olisi, kun sitä makaamista on edessä sinne 34 viikolle asti. Ei hirveemmin houkuttele ajatus sairaalan pedistä seuraavaksi 8 viikoksi.
Onneksi pikkuinen ei tunnu jakavan mun murheita, vaan venyttelee mun vatsanahkaa.
Tuota vääjäämättä edessä olevaa koetusta (synnytys siis) en vielä ole kummemmin ajatellut... Esikoisen kanssa sain epiduraalin, ja se oli kuin lahja taivaasta silloin, mutta saas nyt nähdä. Minä en toisaalta luomusta haaveile, joten eiköhän se ole perinteinen " lyökää multa taju kankaalle" - toivomus höystettynä kiroilulla. =)
Olipas pahantuulista tekstiä tänään... enpä taitaisi tosin parempaankaan nyt pystyä, kun kiukuttaa niin vietävästi kaikki mahdollinen! (hormonit....)
Toivottavasti en pilannu muiden hyvää tuulta, jota oikeasti karehdin kovasti!
T: Helmiina
Tervehdys, uusi viikko taas alussa :)
Keskiviikkona olisi neuvola, vähän jännittää painon nousun takia, kävin eilen vaa´alla ja painoa oli tulllut jo huimat 10 kg lisää, pituuttakin kun on vaan vaivaiset 163 cm :( saas nähdä mitä neuvolan täti sanoo.
Teillä oli puhetta synnytyksestä. Mulla ei hirveemmin vielä ole mitään suunnitelmia, esikoistani kun odotan, mutta kivun lievitykseen olisin halukas kokeilemaa epidulaariapuudutusta, tosin omista hurjan piikki kammon, joten en sitte vielä tiedä.. Aika noloa mutta oon nähny viimeaikoina painajaisia siitä tipasta mikä törkkästään käteen.. Tyhmä kysymys mutta onko se ihan pakko ottaa siihen käteen heilumaan :( älytöntä mut tälle peloille en voi mitään, eli siis synnytys ei sinällään pelota vaan ne neulat;) joo on mullakin ongelmat..
Helmiinalle hyviä vointeja ja paljon voimia, toivotaan että saisit jäädä huomisenkin jälkee lepäilemään kotiin.. Onko sulla kahden viikon välein kontrollit ä.polilla?
Mukavaa alkavaa viikkoa
t.oona+pömppis 29+4
Aika kypsää olla kotona, kun en ole tottunut olemaan tekemättä mitään ja tosi harvoin edes olen kotona ilman lapsia. Tänään tuntuu, että supistukset olisi rauhoittumaan päin. Ei ole tullut vielä yhtään kunnon supistusta tänään, vaikka puin lapsetkin ja kävin kaupassa! Se on kahden viikon ennätys. Heti tulee ajatus, että nythän mun pitäis mennä heti töihin, vaikka sairasloman tarkoitushan on juuri se, että supistelu vähenisi. Viime viikolla luulin monena iltana, että näinköhän alkaa jo syntyä kun oli sellaiset supparisarjat. Tosin eihän tuo kohdunsuu itsestään sulkeudu, joten kovin mittavia kokeita ei uskalla tehdä sen suhteen, mistä tulee kipeitä supistuksia ja mistä ei.
Ystävän kahviseura aamulla pelasti päiväni. Olin tosi kypsällä tuulella koska mies oli taas jättänyt roskikset viemättä ja tiskit laittamatta (vaikka mulla on edelleen päällä täyskielto ettei saisi tehdä mitään tai on mentävä sairaalaan makaamaan). Siinä kun toista tuntia juoruttiin, alkoi kaikki näyttää valoisammalta, jopa ne roskikset. Supistusten takia sairaslomalla olevien miehet saisi kyllä tehdä edes tällaisella hetkellä kotityöt. Tiskikoneen täyttö kyyryssä lattialla on varma supistushomma, jonka vuoksi joudun sitten katselemaan tuota likaista tiskikasaa koko päivän ja odottamaan, josko hän tänä iltana laittaisi ne. On tullut opetettua mies liian hyvään palveluun. Ruokaa saan nytkin tehtyä, kunhan valitsee suht simppelit sortit. Jos jäisi odottamaan miehen paluuta töistä 6-7 aikaan, ei sitä jaksais odottaa ite eikä nälkäiset lapset.
Jee, 30. viikko alkanut, kuulostaa ihan eri asialta kuin esim. 29. viikko!
on tosiaan suht huonosti tullut nukuttua. Ei vaan löydy hyvää asentoa, pitää hypätä vessassa jne. Nyt on sitten työmotivaatio aivan hukassa, kun niin väsyttää...:-0
Tuosta synnytyksestä sen verran, etten odottele ihmeitä kivunlievityksiä tämän kakkosenkaan kanssa.
Esikoisen kanssa olin varautunut ensisynnyttäjän pitkään maratooniin ja puudutuksiin ja kaikkiin mahdollisiin keinoihin kivunlievittämiseksi. Mutta niinhän siinä kävi, ettei mitään puudutuksia ehditty antaa. Supistukset alkoivat kahdeksan jälkeen illalla ja kättäriltä käskivät vain ottamaan rauhallisesti ja odottelemaan 3-4 tuntia, koska pystyin vielä aivan hyvin puhumaan! Lapsiveden mentyä lähdettiin ja kun puoli yhdentoista aikaan päästiin kätilön juttusille, olikin synnytys jo hyvässä vauhdissa. Puudutuksia pyysin, mutta kätilö sanoi melkein heti, että pärjäät hyvin ilman ja etteivät ne ehdi välttämättä vaikuttaa ollenkaan. Kylpyammeessa pääsin piipahtamaan ja sitten oli pärjättävä ilokaasulla, mikä auttoikin yllättävän hyvin. Poika syntyi 01.50 jakkaralla, joka oli muuten tosi hyvä, kun mies oli selän takana tukena. Ponnistusvaihe ei sattunut juuri ollenkaan supisteluihin verrattuna. Jakkaraa voin suositella! Näillä samoilla keinoilla pärjätään toivottavasti tämän kakkosenkin kanssa; tosin nyt aion lähteä sairaalaan heti, kun kunnon supistelu alkaa, ettei ainakaan tarvitsisi taksissa synnyttää.
Jaksamisia kaikille...ensi viikolla alkaa jo joulukuu:-)
Nyytti07 26+0
on ilmassa ja ollu koko viikonlopun... Nytkin ajatukset lähentelevät itsetuhoisia ajatuksia!! Tämä on kauheeta!! Pelottaa ja vaikka mitä.
Oon onnistunu pilaamaan jo monta hyvää hetkeä miehen kanssa ja tuntuu nyt ettei tuu yhtään mitään!
Koko ajan vain itkettää.
Onko kenelläkään masennusta?
Masennuksen syy löytyy kyllä, mutta se taitaa olla meidän välinen asia... Vielä.
Voimia! Onko sulla ketään " ulkopuolista" , kenelle voisit avautua, asiasta keskustella? Tekis varmasti hyvää. Ja jos ei muuta, ni me kyllä täällä helmiksissä mielellämme kuunnellaan ja jaetaan kokemuksiamme jne mielellään. Älä kerää kaikkea vaan sisääsi, pitää välillä vähän päästää höyryjä uloskin. Toivottavasti pian helpottaa!! *halaus*
Hirveiden vierotusoireiden saattelemana pääsen vihdoin pinoutumaan viikon nettipimennon jälkeen! Oli teitä oikein ikävä, siskot!!
Täälläkin on taas supistellut päivittäin :( Huomenna menen kuulemaan tuomion neuvolalääkäriin. Äsken yritin siivoilla ja imuroida, mutta eihän siitä mitään tullut! Vatsa veti ihan kivikovaksi ja alaselkää vihloi. Onneksi mies tajusi ihan pyytämättä hoitaa siivouksen loppuun.
Mikäköhän meitä helmiksiä piinaa, kun tuntuu, että kaikkia supistelee ennenaikaisesti ja porukkaa määrätään sairaslomalle ja vuodelepoon?! Toivottavasti kaikki pääsisivät yhdessä koossa ensivuoden puolelle!
Oonako se kyseli siitä tippakanyylista? Mulle ei ainakaan sellaista laitettu, eikä mulla oo edes mitään hajua, mitä varten sellainen laitettaisiin? Kaverillani oli tippa käynnistyksen takia. Mulla on kans piikkikammo ja olen kerran sellaisen kanyylin kanssa sairaalassa vaikeroinut, enkä halua sellaista enää! Käsi oli kipeä pariviikkoa sen kidutuksen jälkeen!!!
Synnytykselle en ole suonut vielä ajatustakaan paitsi sen verran, että valitsin sairaalan, jossa se toivonmukaan tapahtuu. Esikoinen syntyi keskosena TYKS:ssa ja nyt olen menossa Loimaalle aluesairaalaan, Ainoa mikä mua hirvittää tai mietityttää onkin se, et jos kaikki ei menekään hyvin tai tulee myöhemmin jotain komplikaatioita, ei LAS:ssa ole valmiuksia hoitaa vauvaa... Onneksi tyksiin ei aja siitä kauaa!
Esikoisesta sain paraservikaalipuudutuksen ja sitä vois kokeilla nytkin, jos kivut käy sietämättömiksi. Tosin mulle ei missään vaiheessa tullut tarvetta ponnistaa ja ponnistelinkin sitten aina käyrän mukana 2tuntia poikaa maailmaan! Eikös se epiduraali ns. vahvista ponnistamisen tarvetta? Pitänee miettiä sitäkin vaihtoehtoa...katsotaan sitä sitten siellä synnytyssalissa :)
Huomiseen!
Halein, Pessi80 rv26+2
Minäkin olen molemmissa aiemmissa synnytyksissä valinnut paraservikaalipuutuksen (kohdunkaulanpuudutus), ja on toiminut tosi hyvin. Kivut häipyi kokonaan, ponnistamisen tarve tuli " kakkahätänä" . Olen kyllä kuullut, että epiduraali vie usein juuri ponnistamisen tarpeen ihan kokonaan, ja siten pitkittää synnytystä.. Ite en ole halunut/enkä varmaan nytkään halua epiduraalia, vaan valitsen taas tuon saman kuin ed. kerroilla (jos se ehditään antaa..).
Kyllä väsyttää! No, oma moka kun eilen illalla ei väsyttänytkään, ja oli klo yli 24 ku menin nukkuun. Voi ei! Nyt heräs jo kuopuskin! Tämäkin pienoinen " oma aikani" on siis riistetty.. Ei auta itku markkinoilla, pitää hakea neitikin alakertaan. Palaan siis paremmalla ajalla!