Millaisia kokemuksia TYKS:tä

Moi!

Synnytin poikani tyksissä -98 loppuvuodesta.

Mennessäni paikalle, jouduin odottelemaan eteisessä tuskissani vartin. Supistukset tuli aika tiuhaan tahtiin ja olin jo 3 vrk valvonut niiden kanssa. Kätilö joka otti sitten vastaan oli aivan ihana tyyppi,sellainen keski-ikäinen peroksidiblondi. Mahtava ja rento rouva. Sanoi, että juu, ei mitään hätiä, pikkuinen tulee kyllä hänen vuorollaan (menin sairaalaan klo 7 aamulla). No, synnytys hidastui ja vuoro valitettavasti vaihtui klo 15 aikaan. Vuoroon tuli kätilö, joka ei puhua pukahtanu yhtään enempää kuin pakko ja sekin komentelevalla ja varsin vähättelevällä äänensävyllä. Synnytys oli tosi rankka ja raskas, ponnistusvaihe kesti 1 h 50 min ja kolmen päivän suppareiden jälkeen alkoi voimat olemaan aika vähissä. Siinä vaiheessa taisin jo lopussa huudella aika lujaa...Kätilö vain tokaisi, että älä huuda siinä! :-o No, kun lapsi oli saatu ulos ja oli aika pukata ulos istukka, niin kätilö paineli tosi rajusti kohdun päältä ja mulla meinas lähteä taju!!! Se SATTUI!!! Ja kätilö vaan sanoo, että ei se noin kovasti satu... Nappasin sitä siinä vaiheessa ranteesta kiinni ja sanoin (tais olla jonkin verran adrenaliinia veressä...), että jos vielä kerran satutat mua noin, niin mä lyön! Okei, ei ollu kovin rakentavaa, mutta kipu oli oikeasti ihan helvetillinen. No, saatiin istukka ulos. Sitten piti tikata mut, koska oli kunnon toisen asteen pitkä repeämä. Laitettiinpa siihen sitten joku lääketieteen opiskelija ompelemaan ja herrajestas sentään! Sanoin heti eka neulanpistosta, että hei, tuo sattuu! Kätilö taas viisaudessaan ilmoitti, että ei voi sattua, olet saanu puudutuksen. Sanoin sille, että kuule, jos tunnen tasan tarkkaan että se sattuu joka pistolla, niin saatte kyllä tunkea puudutukset... no, en ehkä ihan noin, mutta sinne päin.

Seuraavana päivänä osastolla kätilö tarkasteli paikkoja ja kauhisteli ääneen, että kuka sut ompeli???!!! Sanoinkin hänelle, että ihmettelinki, että pitääkö ne solmutki tuntua vielä jälkeenpäinki, sanoi, että ei pidä. Opiskelija oli vetäny about 10 solmua ompeleisiin...että sillai. Joten en kyllä antais ihan helpolla enää itseäni tuolla lailla kohdella.

No, sitten seuraava ongelma: lapseni ei alkanut kunnolla imemään, ja seurauksena oli, että tietty masu oli täynnä ilmaa ja nälkä koko ajan. Tätä sitten ihmettelin itsekseni kunnes yksi ihana kätilöopiskelija tuli toisena päivänä seuraamaan toimitusta ja sanoi, että pikkuinen oli vetäny alahuulen tisun väliiin, joten siihen ei syntyny sitä " imukuppia" , että pystyis imemään. Mutta yksikään osaston vakkareista eikä edes lääkäri tätäkään huomannut...

Että tämmöinen tapaus. Olin silloin nuori ja kokematon, mutta jos vielä ikinä synnytän, menen kyllä paikan päälle aika lailla eri asenteella... tiukasti täytyy pitää kiinni oikeuksistaan ja toivoa parempaa onnea, että mukava ja asiantunteva kätilö osuu paikalle.

ja kaikki sujui mallikkaasti vaikka he loppu vaiheessa joutuivat kiireessä ravaamaan kahden huoneen välillä. eihän siinä keneenkään kauheasti kerkiä enempiä tutustumaan mutta mukavilta ja ammattitaitoisilta näin päällisin puolin tuntuivat!

itse olen synnyttänyt esikoiseni ulkomailla ja nyt saan valita Salon ja TYKS:n välillä ja TYKS olisi lähellä. Itselläni ei ole mitään TYKS:ä vastaan, mutta niin monesti on kuullut huonoa palautetta, ei mukavasta henkilökunnasta ja vuodeosastolta. kiitos vastauksista

voi olla et sitä sillon ensimmäisestä oli vaan niin keskittyny vauvaan ettei muusta piitannu.....silti toi oli mulle uutta että heistä olisi tullut huonoa palautetta.

Niin sanoin itsekkin miehelleni, että luultavasti on vain aina jonkun kaverin kaverin juttuja ja tuntuu itsestäkin siltä, että hyvä paikka se on synnyttää. Aina sitä vaan jotenkin hämmästyy kun kuulee joain negatiivista, mutta tiedä sitten miten negatiivista on ollut:)

Mulla kaks kaveria synnyttänyt tyksissä äskettäin. Toinen pelkäs kun oli kuullut neg. etukäteen mut sanoi jälkeen et aivan ihania olivat. Toisella myös hyvin pos. kekemuksia vauvansa syntyi keskosena. Kyllä siellä toki paljon henkilökuntaa niin riittää joka lähtöön niinkuin muissakin paikoissa.

Mulla itelläni oli se tilanne että kun esikoista odotin niin kaikki haukkui TYKSiä ja sen henkilökuntaa ja mulle siis kehittyi sitten ihan kauhea pelko siitä paikasta. Olo kuitenkin helpottui kun käytiinmiehen kanssa siellä tutustumassa, ja loppuraskauden olin sitten hyvillä mielin ja hyvin meni sekä synnytys että lapsuvuodeaika osastolla (5 vrk). Kannattaa varmaan käydä teidänkin siellä tutustumassa..?



Kaveripiirissä on syntynyt muutama lapsi oman esikoisen kanssa samoihin aikoihin ja nyt kun odotan toista niin muutaman taas tässä lähiaikoina. Jotain napinaa lapsivuodeosostojen eroista (toisella ruoka nenän eteen, toisella pitää ite hakea käytävästä, toisella hoitajat kovakouraisia, toisella ei... mutta näähän on niiiin henkilökemioista ja omasta asenteesta ennekaikkea kiinni että kokeeko positiivisena vai negatiivisena!) olen kuullut, mutta itse synnytys on mennyt kaikilla " hyvin" eli kätilöt mukavia ja asiat hoidettu ammattitaidolla. Ja tässä otoksessa on myös pari tosi surullista lapsen kuolemaan päättynyttä tapausta, mutta silti myöskään nämä perheet eivät ole kokeneet sairaalassa olevan mitään vikaa.. :-/



Meillä on toisen la tammikuussa ja odotan hyvillä mielin sairaala-aikaa:-) Siellä oli viimeeksi ainakin tois turvallinen ja rauhallinen tunnelma, ja asiat menivät toiveiden mukaan.



Lounis rv 31



ps. kannattaa kirjottaa omat toiveet (sekä synnytyksestä että muusta esim. annetaanko lapselle tuttia osastolla) paperille ylös ja antaa siinä heti synnytysosotolle mennessä kätilölle niin ei tarvitse kenekään ihmetellä mitään..!!

Mielestäni ensisynnyttäjä jätettiin todella yksin ja henkilökunnasta jäi varsin huonot muistot, vaikka joukkoon toki mahtui niitä poikkeuksiakin. Sairaalassa viettämäni päivät jäivät mieleen hämmennyksen ja epätietoisuuden täysinä, kun imetys ei sujunutkaan ongelmitta eikä kukaan ohjannut tai kertonut, mistä meidän kohdallamme oli kyse. Sain myös moitetta siitä, etten ymmärtänyt, että lapsi täytyy herättää syömään, jos on nukkunut kuusi tuntia tai etten tiennyt, että lypsää täytyy vähintään kolmen tunnin välein ja myös yöllä, jotta maidontuotanto kunnolla käynnistyy... Kaikki sellainen (moitteet, epätietoisuus) tuntui juuri silloin aika kamalalta, kun kaikki oli uutta ja outoa. Tästä on kohta kolme vuotta ja nyt olen menossa uudelleen - tällä kertaa kuitenkin kokeneempana ja varmempana. En tiedä, onko TYKS sitten jotenkin poikkeuksellisen kalsea paikka synnyttää, jälkeenpäin olen minäkin kuullut negatiivisia kommentteja. Kai kyse on vain " tuurista" ja osansa on tuoreen äidin omalla mielentilalla ja persoonallakin... Hoidon taso on kuitenkin lääketieteellisesti varmasti korkea - ja vauva toki vie voiton kaikenlaisista kurjista fiiliksistä!

Esikoinen syntyi joulukuussa 2003. Kohdalleni osui kaksi mukavaa kätilöä, minua kuunneltiin, kysyttiin toiveitani esim. kivunlievityksen suhteen, ja ne myös toteutettiin. Koko ajan kukaan ei vieressäni toki istunut, mutta onneksi oli oma mies mukana. Ja kun soittokelloa painoi niin heti tuli kätilö paikalle, joko oma kätilöni tai joku toinen sillä hetkellä vapaana ollut.



Olimme vauvan kanssa lapsivuodeosastolla 310 ja sieltäkään ei ole pahaa sanaa sanottavana. Henkilökunta oli ystävällistä ja osasi asiansa, apua sai pyydettäessä, ja minulle ensisynnyttäjälle näytettiin kaikki kädestä pitäen: imetys, vaipanvaihto, vauvan pesu, pukeminen...



Kuopus syntyi tämän vuoden tammikuussa. Taas osui mukavat kätilöt kohdalle, kuuntelivat toiveitani ja toteuttivat ne parhaansa mukaan (esim. jakkaraa en saanut, mutta minulle selitettiin miksi se ei ollut kohdallani mahdollinen). Tällä kertaa lapsivuodeosasto oli 311 ja pelkkää hyvää sanottavaa siitäkin. Vaikka olin uudelleensynnyttäjä, ei kuitenkaan pidetty itsestään selvänä että osaan kaikki asiat jo entuudestaan, vaan esim. imetyksessä sain erittäin hyvää ja asiantuntevaa ohjausta.



Kokemusta on siis 5 eri kätilöstä, 2 synnytyssalin lastenhoitajasta, kahdesta eri lapsivuodeosastosta ja lukuisista hoitsuista siellä, eikä yhdestäkään ole pahaa sanaa sanottavana. Apua olen saanut kun olen sitä pyytänyt, ja toiveeni on huomioitu kun olen ne ääneen sanonut (ajatustenlukijoita kun ei Tyksissäkään työskentele).



Mielelläni menisin Tyksiin synnyttämään vielä joskus...

Yksi kokemus takana ja ensi vuoden puolella toinen edessä. Esikoisen syntymä oli oikein positiivinen kokemus, synnytyksessä ehti olla kolme eri kätilöä, kaikki oikein mukavia, ammattitaitoisia ja kannustavia. Kauhea kiire siellä oli, mutta ei kyllä näkynyt kätilöiden tavassa hoitaa asioita. Vuodeosastolla kohdalle osui pari ikävää yöhoitajaa, joista sitten sanoinkin päivävuorossa olleelle. Tapaukset olivat kuulemma tuttuja.. Muuten vuodeosastosta ei ole moitteen sanaa sanottavana. Eihän sairaala mikään täyden palvelun laitos ole ja yhdyn siihen, että oma suu täytyy saada auki ja uskaltaa rohkeasti kysyä.

Iso laitoshan TYKS on ja kun joka paikassa vähennetään työvoimaa on selvä että stressiä ilmaantuu.

Mutta jos itse yrittää olla reipas ja pyytää apua,varmasti sitä saa.

Omalla kohdallani ainakaan ei koskaan ole sattunut kurjaa kätilöä tms.Tietenkin sekin on kiinni henkilökemiasta.Kenen kanssa synkkaa,kenen kanssa ei!



Leanna rv 22

Oli kyllä positiivinen kokemus, salissa oli aivan ihana kätilö ja opiskelija, ainakin mulle oli heillä aikaa, ensimmäistä synnytin ja se kesti noin 10h josta iso aika oltiin salissa.



Osastolla todellakin sai olla " rauhassa" , mutta en edes kyllä osannut kaivatakkaan siihen hlökuntaa häärimään.. enemmän pelkäsin sitä että joku tulee neuvomaan ja " puristelemaan maitoa rinnoista" niin kun olin kuullut joissain paikoissa tehtävän.. :) Näin ei käynyt, vauva haettiin pesulle aamulla ja minä söin aamupalaa, sitten kylpy yms. jutut hoitajan kans yhdessä tehtiin.. Me kyllä vauvan kans pärjättiinkin hyvin heti, imetyskin lähti käyntiin jne.. Yksi hiukan tökerösti sanoi jotain, jäi vain mieleeni mutta en nyt koe että hlökunta olisi ollut jotenkin huono. Hyvä kokemus!



Sinna

Eli eka syntyi -05 Tyks:ssä ja vaikka osastot oli täynnä eli sain viimeisen synnärin ja viimeisen petipaikan osastolta 311. Niin en jäänyt mistään paitsi. Apua sai aina kun tarvitsi ja kaikki olivat todella ystävällisiä ja mukavia, sekä kätilöt että hoitajat. Sen verran yhtyisin edellisiin mielipiteisiin, että kaikki on myös omasta asenteesta kiinni. Toista mennään synnyttämään helmikuussa ja todella positiivisin mielin.