Lasketun ajan ylityksestä

Näinhän se menee, että nla/ä-poli eivät pidä mitään kiirettä käynnistysten kanssa, koska raskaushan voi kestää aina viikolle 42 asti. Mulla itellä esikko meni " yli" - käynnistelyt aloteltiin vasta 41+6 ja poika syntyi 42+1. Käynnistetty synnytys on aina itestään alkanutta synnytystä rajumpi. Ja jos sulla ei oo mitään " ongelmia" , niin voi olla turhaa mennä sairaalaan vaatimaan synnytyksen käynnistämistä - ahistava/tukala olo ei oikein käy perusteina sille :(



Onko sulle muuten tehty synnytystapa-arviointia/kuvattu, että mahtuuko vauva syntymään normaalisti alakautta? Niitähän voisit pyytää, jos niitä ei oo tehty ja käyttää perusteena (jos todettu), ettei vauva mahdu syntymään alakautta, jos/kun pääsee liian isoksi.



-AJ, jolla eka meni yli, toka ali - jännä nähä miten nyt käy tän kolmosen kans-

Onhan mulle tehty sitä arvioo, ja näin totesivat että mahtuu tulemaan ja alatiesynnytystä suunnitellaan. Tuntuu vaan että kohta ei mahdu kun ei mahdu mahan rajoissakaan olemaan vaan hakee lisätilaa keuhkoista ja kylkiluitten päältä. =) Tuntuu vaan tyhmältä kun ensimmäisessä painoarviossa sanoivat että saatetaan jopa käynnistellä ennen la:aa ja ettei yli ainakaan päästetä ja tässä sitä ollaan... 8|

Auttaiskohan se sitten, jos tosiaan painottaisit tota, että sulle on luvattu käynnistys etkä jaksa niin fyysisesti kuin henkisestikkään?! Mulle tuli esikon jälkeen synnytyspelko ja kävin kakkoselta pelkopolilla ja siellä sain papereihin merkinnän, ettei saa päästää yliaikaseksi, vaan käynnistellään hyvissä ajoin. Onneksi ei vaan tarttenut turvautua siihen :)



Ja mulla ei auttanut esikon syntymän edistämiseksi mitkään vippaskonstit - ei sauna, ei seksi, ei lenkit, ei mikään...Alkoi syntymään vasta kahen päivän käynnistelyn jälkeen :/



Oikein paljon jaksamista ja tsemppiä matkaan :)



-AJ-

Oliko ensimmäinen synnytyksesi sitten kovinkin vaikea? Niin minä oon käsittänytki että käynnistetyt synnytykset on pitkiä ja hankalia enkä sitä todellakaan toivo, kaikki vippaskonstit on täälläkin käytetty ja nyt on voimat lopussa eikä jaksa niitäkään enää jatkaa... En tiedä tiistaina laitto terveydenhoitaja lähetteen polille eikä vieläkään oo aikaa tullu ja maanantaina taas neuvola, kyllä sitten kun joskus sinne polille pääsen niin vaadin jotakin tapahtuvaksi, ainahan voivat kieltäytyä mutta oonpahan ainaki tehny kantani selväksi. Kiitoksia sulle! =)

Edellinen synnytykseni käynnistettiin vauvan ison koon vuoksi rv 39+3 (vauva syntyi rv 39+6) ja sen kokemuksen varjolla sanoisin, että minun synnytyksiäni ei tulla koskaan enää käynnistämään, vaikka sitten joutuisin ponnistamaan pihalle yli 5kg jättiläisen. Kokemuksena käynnistäminen oli hirvittävä.



Ensinnäkin, ne lääkemuruset eivät tuoneet mitään muutosta. Supisteli kyllä, mutta paikat eivät avautuneet lainkaan, minkäänlaista kypsymistä ei tapahtunut.



Lopulta synnytys käynnistyi kolmen päivän yrittämisen jälkeen. Synnytykseni kesti 3h20min, enkä päässyt siihen missään vaiheessa itse mukaan. Jossakin vaiheessa uskoin kuolevani siihen tauottomaan supisteluun, jonka kovuudella ei ollut mitään määrää.



Kaksi edellistä synnytystä olivat lempeitä kokemuksia, olivathan ne alkaneet itsekseen. Ensimmäinen rv 40+0 ja toinen rv 41+4. Tämän kolmannen jälkeen päätin, etten halua kokea käynnistettyä synnytystä enää milloinkaan, vaikka sitten menisi sen 2 rv yli lasketun ajan.







Kanelisokeri 33+1

Kokemukset käynnistetyistä synnytyksistä (niin kuin muistakin) vaihtelevat, mutta minulla käynnistyksistä jäänyt ok -olo.



Mulla on kaksi aikaisempaa raskautta menneet yliaikaisiksi ja verenpaineet alkaneet nousta, ja siksi on päädytty käynnistämään raskausviikoilla 40+6 (eka lapsi) ja 41+3 (toka lapsi).



Ensimmäisellä kerralla käynnistys tableteilla kesti kolme päivää ilman erityisiä tuntemuksia. Synnytys alkoi vesien menolla, ilokaasua kipuun ja lapsi syntyi normaalisti alle kolmen tunnin synnytyksellä



Toisella kerralla synnytys käynnistyi samana päivänä, kun sain ensimmäisen tabletin. Aluksi ei mitään erityistuntemuksia, mutta veden menon jälkeen lapsi oli maailmassa noin 1,5 tunnissa.



Käynnistetyt synnytykset ovat minulle olleet nopeita ja suht helppojakin, ja siksi en tämän kolmannen lapsen kohdalla edes osaa ajatella muunlaista synnytystä.



Vauvan isokoko minuakin mietityttää tämän lapsen kohdalla, kun ed. lapsi oli yli 4 kg ja piukassa syntyessän, mutta uskon koko seurannan avulla tiedettävän, missä mennään.



Voimia loppurutistukseen =)

Mimmikisu rv 23+5

Muistot ekasta on ikävät ja näistä sitten muodostui synnytyspelko. Noina parina päivänä supparit katosivat, ko pieru saharaan muutamaan otteeseen, olin kipeä, kivunlievitys oli kohallani huono (mm. ilokaasu, kohdunkaulapuudute ja joku muu), avautumisvaihe pitkä (tuskallinen) ja ponnistusvaiheessa vauva imas ittensä takasin, (vauvalla napanuora kolme kertaa kroppansa ympäri, kerran myös kaulan) eikä suostunut tulemaan ulos, ennenkuin napanuora oli leikattu vauvan ollessa vielä sisällä. Välilihakin leikattiin. Vauva, 3980 g, oli sinertävä ja sai huonot pisteet eikä meinannut ensin alkaa hengittämään. Koin synnytyksessä epätoivoa, kipua ja myös sen, että aivanko oisin katellut itteäni katosta, kropastani irtaantuneena. Tais mennä kipukynnys roimasti yli.



Synnytyksen jälkeen en pystynyt istumaan aikoihin ja vasta vuosia myöhemmin tajusin, mitä synnytyksessäni oikein tapahtui. Kakkosta oottaessani pelot iskivät tajuntaan, mutta onneksi pelkopoli auttoi minua todella paljon ja kakkosen syntymä oli helppo, nopea ja kivuton (kiitos spinaalin ;) Vauva oli 3770 g. Ja nyt tosiaan oottelen kolmosen syntymää elokuussa :) Onneksi pelkopolin vaikutukset kantavat vieläkin.



Mutta muista, ettet ota tätä mun tapaustani silleen, että sama osuisi myös sunkin kohallesi, vaan pyydä kivunlievitystä ja kerro mitä haluat ja mitä et halua kätilöille - ne ovat siellä sinua ja vauvaasi varten.



Onnea matkaan ja tulehan kertomaan miten synnytys meni :)



-AJ-

mulla nyt viides raskaus menossa,laskettu aika oli jo 16.päivä ja olo on tosi epämukava,joka paikkaa särkee ja nivuset hellänä.mulla on kaikki raskaudet menneet yli lasketun ajan,viimesin meni viikoille 42+2 ja ongelmana se että lapsivettä ei yhtään.ei kalvojen puhkaisussa eikä synnytyksen jälkeen.ongelmana oli synnytyksen jälkeen verenvuoto,800ml.toisen synnytyksen jälkeen mikä meni 3 päivää yli lasketun ajan,verta vuoti 1000ml ja jouduin kaavintaan,mikä tehtiin salissa ja mulla oli vaan ilokaasua mitä vetelin samalla ku lekuri kaapi kohtua.

tämän raskauden alussa puhuin jo neuvolassa siitä että mua huolettaa lapsiveden määrä kun raskaus menee yliaikaseksi,mutta nyt tuntuu vaan että sivuuttavat koko jutun ja painottavat just sitä että jos on hyvä olo niin mikäs siinä,ei oo mitään kiirettä synnyttämään.tiistaina olis taas meno neuvolaan ja vasta seuraavalla viikolla äitipolille ja ehkä sitten vappuna käynnistellään synnytystä.

mielialat heittelee ja on kyllä niin turhautunut olo.

mutta nyt jos lähtis koisimaan,koittakaa jaksaa kaikki jolla raskaus menee yliaikaseksi!

ja hyvää kevättä kaikille!

Ainakin NKL ja Kättäri viime vuonna käynnistivät normaalin raskauden 42+2. Jos silloinkaan, mutta ei välttämättä edes vielä yliaikaisuuskontrollista saa jäädä käynnistystä odottelemaan. Itselläni oli käynnistysaika varattu maanantaille, mutta poika onneksi ryhtyi tulemaan itsekseen perjantaiyönä. Viikkoja oli 41+6.



Laskettu aika on tarkka arvio, mutta ei mikään parasta ennen päivä. Tämän asennemuutoksen yritän nyt muistaa tässä raskaudessa. Sillä esikoista odottaessa olin todella turhautunut, hermostunut ja hiilenä jokaisen päivän yli la:n. Henkisesti aivan romu, enkä tiedä edes miksi, olin vaan niin kypsä odottamaan. Mulle ei kertaakaan tehty edes kokoarviota tms. Ilmeisesti raskauteni sujui niin mallikkaasti että ajattelivat synnytyksenkin sujuvan... No jos joku olisi viitsinyt kurkistaa, olisi huomattu että poika on virheasennossa, eikä sieltä ihan itsekseen tulossa. Jätän synnytyskertomuksen väliin;)



Nyt en aio edes kertoa tarkkaa laskettua aikaa kenellekään. Meidän kakkonen on maailmassa jokatapauksessa lokakuun puoliväliin mennessä;)



Rouvaii

Ensimmäistä odottaessani mentiin rv 42 ja käynnistettiin. Käynnistys oli tosi tuskaista, vaikka melko pikaisesti pääsin synnäriin jatkuvien supistelujen vuoksi. Käyrä ei siis laskenut kertaakaan sellaiseen supistumattomaan tilaan vaan koko ajan tuli supistuksia välillä tosi kovia ja välillä vähän lievempiä. Loppujen lopuksi päädyttiin kiireelliseen sektioon sydänäänten laskun vuoksi. =( Onneksi vauva voi hyvin sektion jälkeen. Sama kävi myös tutulleni. Toiselle tutulle sitten kävi toisen raskauden kohdalla, että käynnistys onnistui hyvin ja synnytys oli helppo ja nopea. Myös hänen ensimmäinen synnytys oli nopea ja helppo. Sitä ei kuitenkaan käynnistetty.

Kakkosen kohdalla en halunnut ottaa sitä riskiä, että joutuisin käynnistykseen vaan menin rv 40 tienoilla vyöhyketerapiaan. Siellä saatiinkin aikaiseksi supistuksia. Kotona jatkettiin vyöhykepisteiden hieromista päivittäin ja pari päivää sen jälkeen yöllä meni lapsivesi ja melko nopea synnytys. =)

Itse ajattelin kakkosen kohdalla, että kokeilen mitä vaan. Noi perinteiset S:t ei auttanut.

Tsemppiä! Noi loppumetrit taitaa olla alkumetrien jälkeen ne kaikkein raskaimmat. Kaikki menee varmasti hyvin. Menee sitten käynnistyksen kautta tai normaalisti.