~~~ELOKUISET vko 11 (to-su)~~~

Menin jo kirjoittamaan tuonne vanhaan pinoon, kun jäin lukemaan niitä tekstejä en huomannutkaan mihin pinoon kirjoittelen :) Noh kopsaan sen kirjoituksen tänne ja minun mielestä on kyllä helpompi pysyä ajantasalla kun pinot on pätkitty juuri niin kuin tähän asti onkin.



Pitkästä aikaa kirjoittelen. Oon ollut niin väsynyt töitten jälkeen etten oo jaksanut konetta ees aukaista..=( No tänään on onneksi vapaa päivä, mutta huomenna taas aamuvukiin..

Töissä ovat kyllä kaikki huomanneet mahan sekä työntekijät, että asiakkaat (synnärillä olen). Maanataina ultra ;) jännittää jo kovasti..toivottavasti kaikki ok..



ON: Kovasti tulee harjoitus supareita jo, välissä on kipeitäkin, pitäisi ottaa rennosti ja levätä, mutta stressaa kaikki tällä hetkellä ja pinna on tosiaan kireällä..Painontunne on myös tuolla alakerrassa ja se hankaloittaa välillä kävelyä, inhottavaa kun näin varhaisilla viikoilla alkaa tulla nuita vaivoja jo..



Äitiysvaatteet ovat olleet käytössä jo kauan, sen verran oli tuota turvotusta alussa ja nyt on tietenkin maha jo kasvanut, että ei mahdu enää omat vaatteet..



Jaahas kauppaan pitäisi alkaa lähteä..



Sanna ja masunapero 19+6

minähän se taisin tuohon alkuviikon pinoon eilen aamulla kirjoittaa kun en tajunnut, että on pätkityt pinot - pahoittelen ja koitan jatkossa olla tarkempi :) eli pidetään vaan alku- ja loppuviikoille omat pinonsa.



Kiitos AJ toivotuksista - eiköhän tää tästä taas helpota... tuntuu, että isän kuoltua koitin ensi alkuun alkuraskaudenkin takia olla reipas ja pärjätä - selvitä surusta ja nyt vasta mulle on valkenemassa mitä oikeesti on tapahtunut. En tajunnut, että suru todellakin vaatii aikansa vaan olen koittanut pyörittää arkea kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toivottavasti tämä aluillaan oleva kevät ja valoisat päivät sentään vähän auttaisivat alakuloon, tosin surusta ei taida päästä kuin suremalla ja antamalla sille aikaa.



Täällä pyörähti taas uusi viikko käyntiin ja puolivälin etappi koittaa ensi viikolla :)



Mukavaa viikonloppua elokuisille!

-viltsu rv19+0-

Kirjoittelen tänne pitkästä aikaa... On ollut niin paljon kaikkea työrintamalla, että sanoin tuossa eilen miehellekin ettei tästä raskaudesta " kerkeä" nauttimaan samalla tavalla kuin edellisestä! (opiskelin silloin...) Puoliväli häämöttää, apua!



Käytiin tänään terkarilla, hän sitten lupasi antaa ensikerralla äititysrahahakemukset. En vain teidä miten saan " rauhassa" viettää tätä ansaittuani lomaa, saas nähdä.



Mukavaa viikonloppua kaikkille...

Meillä podettiin kunnon sairastelu viikko tuossa viikko sitten. Oksennustaudista koviin kuumeisiin. Itsellänikin oli oksennustauti mitä en ole potenut ehkä koskaan, tai joskus todella pienenä.



Viime viikon aikana vauva masukin kunnolla pullahti esiin. Nyt töissäkin työkaverit ja asiakkaat uskaltavat mainita asiasta :-)

Myös aavistelen tuntevani vauvan liikkeitäkin, mutta niin hentoja, että toki ne voivat olla vaikka pierun kunniamarssikin :-D



Vastailen vähän itsekin noihin gallupeihin.



1) Imetyksestä... esikoisen kanssa tein todella töitä, että maito olisi lähtenyt tulemaan, mutta tuntui siitä huolimatta hyytyvän aina iltaa kohden, joten korvikkeella pärjättiin illat. Nyt en aio ottaa imetyksestä mitään stressiä, jos maito ei riitä niin korvikkeita kehiin sitten.



2) Synnytyksestä... Kokemuksena mahtava, mutta lopulta osottautui katastrofiksi. Lääkäri tikkasi päin honkia, mitä toki ei myönnetty kuin epävirallisesti vahingossa puoli vuotta myöhemmin. Olin kipeä ja en pystynyt kunnolla istumaan 4 kuukauteen, jonka jälkeen jouduin korjausleikkaukseen, mikä osoittautuikin suuremmaksi kuin leikkaava lääkäri oli gynekologilta ymmärtänyt.

Tämän kaiken jälkeen kävin jo ennen kuin tulin raskaaksi hakemmassa kirjallisen luvan sektioon, jonka sainkin.

Joten sektioon olen menossa - enää en ota riskiä, että homma kaatuu taas käsiin ja seuraavan kerran korjausleikkaus ei enää auta (kuulemma eivät läheskään aina onnistu).



3) Äitiysvaatteista... niitä olen käyttänyt jo varmaankin yli kuukauden. Farkut kyllä perjaatteessa menisivät päälle (ovat aika matalalla vyötäröllä), mutta itseäni ahistaa jos raskaana ollessa housut painavat vatsaa. Vanhoilla hameilla pärjäilen töissä kun ei ole varaa ostaa äitiyshousuja. Mut onneks kohta on kesä niin ei tuo pukeutuminen tarvitse olla niin virallista töissäkään :-)



4) Nimistä... jos tulee poika niin ei harmaintakaan aavistusta, tytölle olisi parikin ehdotusta, joista vain toinen saa vihreää valoa mieheltäni :-/



Sitten taisi joku kysellä suhtautumista raskauden aikana omaan mieheen. Itse suhtaudun ja tunnen ihan samallatavalla kuin ennenkin. Ja onneksi niin, koska muuten meillä on taloudellisella puolella elämä ihan katastrofin partaalla.



Siksi ajattelinkin kysyä, että onko täällä ketään, joka on harkinnut vaihtaa töitä äitiysloman loputtua?



Sillä tavoin ahdistava tilanne, että pidän todella paljon työstäni, mutta kyse on provikkapalkasta ja takuupalkalla emme tällähetkelläkään pärjää kun jouduttiin hankkimaan toinen auto, kun emme voineet yhdistää työaikoja mitenkään. Ja nyt on ollut myynti niin surkeaa, joten olen pudonnut liian monta kertaa pohjapalkalle.

Äitiysloman jälkeen tilanne on sama - menee monta kuukautta ennenkuin on mitään mahdollisuutta edes saada parempaa palkkaa.



Stressaan tästä asiasta ihan hirveesti :-(

Pelkään kovasti miten tämä stressi tulee vaikuttamaan tähän tulevaan lapseen :-(

Räkätautia on kestänyt viikon ja tänään sain antibiootit sekä kolme päivää saikkua. Lääkäri oli mukava. HÄn totesi vaan, että raskauden aikana on syytä hoitaa itsensä kerralla kuntoon, ettei tarvitse koko odotusta sairastaa. Kuulemma limakalvot turpoavat raskauden aikana ja tämä omalta osalta hankaloittaa tukkoisuuden lievitystä.



Maha on ollut nuhan kanssa selvästi koetuksella ja ajoittain kivistää. Muuten tuntuis olevan kaikkia kunnossa.



Torstaina olen virallisesti lomalla ja nautimme pääsiäisen aikaa mökillämme vanhempieni kanssa. Mukavaa lähteä luontoon ja saunomaan (ja siinä vaiheessa olen jo toivottavasti terveenä). Mieheni lähti juuri työmatkalle, joten perjantaille asti hoitelen muksut ja koiran itsekseni. Pakko myöntää, että inhoan yksin nukkumista ja tiedän, että ikävä tulee..



No, nyt välipalalle ja virpomissaaliita herkuttelemaan.



Lyle 17

Onpa ollu ihana päivä tänään, todella keväinen oltiin kauan aikaa pojun kanssa ulkona, kun oli jo niin lämmin auringossa. =)

Huomenna sitten oisi se rakenneultra =) Kyllä jännittää, aina se on yhtä ihana kokemus vaikka on jo kokemusta siitä..=)



Mites te muut äidit, onko kukaan vielä käynyt r-ultrassa? tai tietääkö jo joku kumpi tulee??



Mulla oli kanssa pojasta korkeat sydänäänet 150-160, nyt on ollut 140 tienoilla äänet, mutta eihän ne ratkaise mitään ja tosiaan kahdesti olen nähnyt tyttö unen, missä olen synnyttänyt unen mukaan kivuliaasta. Pojalta näin kahdesti poika unen missä synnytykseni ei ollut kipeä siis unessa ja todellisuudessa tuli poika ja synnytys oli varmasti yksi helpoimmista ja kivuttomista. Toivottavasti ei ainakaan synnytystoteudu uni toteudu :(



Oletteko muut nähneet tämän suuntaisia unia? Poika/tyttö/synnytys??



Mukavaa sunnuntain jatkoja kaikille..=)



Sanna ja masunapero 20+1 taas on uusi viikko pyörähtänyt ja puolessa välissä jo huristellaan ;)