Jos lapsesi on ollut pienikokoinen ja kasvanut käyrien alapuolella...

Minun poikani on myös syntynyt hieman ennenaikaisena; vko 37 tasan ja mitat olivat 2560g ja 45,5cm. Nyt poika on jo 10-vuotias ja edelleen pienikokoinen, en muista pituutta (vaatteet 130-140cm) mutta paino 24kg. Missään vaiheessa ei ole puhuttu mistään jatkotutkimuksista, ei neuvolassa aikoinaan eikä nyt kouluterv.huollossa, eikä annettu ymmärtää muuta kuin että poika yksinkertaisesti on pienikokoinen. No sitä on kyllä äitikin, 157cm eikä isäkään mikään tosi pitkä ole, 175cm.

meillä kaksi tyttöä, jotka syntyivät ihan normaalikokoisina, mutta kasvu vähitellen tippui miinuskäyrille parin ekan kuukauden jälkeen. Esikoisesta kävimme sairaalassa tutkimuksissa (mm. siksi, että lääkärin mielestä hän ei 8kk neuvolassa ollut normaalisti kehittynyt ja sen pienikokoisuuden takia).



Sairaalassa olimme kahtena päivänä tutkimuksissa, otettiin mm. veri- ja virtsanäytteet (ainakin tutkittiin bakteereja ja kasvuhormonia, allergioita yms). Lääkärit muutenkin tutkivat lasta ja pitivät häntä täysin normaalina kehitykseltään (mm. osasi seisoa, mutta kun heuvolalääkärin mielestä se, että lapsi ei halunnut istua, oli merkki jostain vakavasta). Kävimme kaksi kertaa myös ravitsemusterapeutilla, joka tutki tarkkaan lapsen ruokavalion. Olimme ekan käynnin jälkeen kirjanneet ylös jokaisen syödyn lusikallisen viikon ajalta. Imetystä oli vaikea arvioida, mutta se " mitattiin" ajallisesti. Terapeutin mukaan kaikki oli ruokavaliossa hyvin. Tutkimukset jätettiin lapsen osalta sitten siihen. Tosin sairaalan ohjeen mukaan kävimme 3-vuotiaaksi saakka 3-5 kk välein neuvolassa punnituksissa ja mittauksissa. Nyt tyttö on koulussa ja on luokan pienimpiä, mutta eipä me vanhemmatkaan mitään isoja olla.



Toisen lapsen kohdalla kasvukäyrät teki saman laskun kuin esikoisellakin. Tällä kertaa neuvolassa ei huolestuttu, koska nähtiin, että esikko oli mennyt ihan samaa käyrää aikoinaan. Kun lapsi tuli vuoden ikään alkoi jatkuva ripulointi, ja vihdoin tutkimuksissa löytyi keliakia 1v8kk iässä. Silloin tyttö oli jo pudonnut todella alas käyriltä, mutta uudella ruokavaliolla hän saavutti sen oman käyränsä muutamassa kuukaudessa. Nyt 4-vuotiaana tyttö on kuitenkin pienempi kuin esikoinen aikoinaan ja huono syömään. Siksi käymme pari kertaa vuodessa sairaalakäyntien lisäksi mittaamassa tyttöä neuvolassa, jotta muutokset kasvukäyrässä huomattaisiin nopeasti.



Toivottavasti nämä jutut auttavat sinua kysymyksissäsi edes jonkin verran

Meillä kaksi lasta, joista vanhempi ( tyttö ) oli syntyessään 48 cm ja 2820 g syntyi 39+4. Toinen lapsemme, poika syntyi vk 40+6 ja oli syntyessään 49 cm 3600 g eli ihan toista kokoa. Tytär kipusi käyrillä pian ns. normaalilukemiin ja on pysytellyt 0-käyrällä jo monta vuotta. Pojan pituus taas tipahti n-2-käyrälle ensimmäisten kuukausien aikana ja sitten menimmekin tutkimuksiin. Ensin otetiin ihan perusjuttuja, virtsa- ja verikokeita esim. keliakia ym. Virtsasta sattumalta löytyikin sitten pöpö, joka myös rakkopunktiolla varmennettiin että on rakossa eikä virtsaputken suulla. Tästä alkoikin sellainen rumba useampine rakkopunktioineen koska pussipissanäyte ei ollut koskaan puhdas. Lapsella ei siis ollut mitään oireita pissatulehduksesta ja tämän vuoksi sitä ei myöskään kuureilla hoidettu. Piti vaan ottaa herkästi pissakoe jos vähäänkään heräsi epäili esim. kuumeen noustessa. Loppujen lopuksi virtsatiet ultrattiin ja kaikki oli ok ja pöpökin rakosta itsekseen hävisi ja seurannat lopetettiin. Alkuperäinen syy eli kasvun hidastuminen paljastui geeniperimäksi, joka ei itselleni ollut kylläkään mikään yllätys. Itse olen 155 cm ja molemmat vanhempani ovat 160 cm, miehenikin alle 180 cm. Eli sukuvika ja poika on kyllä omalla käyrällään kasvanut ihan hienosti, hänen ongelmana oli että syntyi " liian isona " näin jälkiviisaasti ajateltuna.



Meidän tapauksessa lääkäri huolestui koska pituukasvu hidastui reippaasti mutta en kyllä ymmärrä tuota teidän lääkärinne huolta koska poikanne on kuitenkin hienosti omalla käyrällään kasvanut.

Tähän maailmaan tulee aina mahtumaan niitä, jotka hieman poikkeavat noista käyristä ja sehän on vaan rikkaus ettemme kaikki ole samasta muotista. Sinuna en olisi lainkaan huolissaan =)

Makkonen: meidän pojallamme oli 5,5kk iässä virtsatieinfektio+lisäkivestulehdus+munuaisaltaan tulehdus ja olimme sairaalassa sen vuoksi 4pv. Poika parani hyvin ja mitään syytä noille tulehduksille ei tutkimuksissa (joita teidänkin lapselle oli tehty) löytynyt eikä myöskään syytä, että tulehdukset uusiutuisivat. Häneltä otettiin tuolloin kaikenmaailman veri- ja virtsakokeita eikä pojan terveydessä havaittu mitään ihmeellistä ja häntä sairaalassa lastenlääkärit kehuivat kovasti, samoin hoitajat. Saimme jatko-ohjeeksi mennä välittömästi lääkäriin, jos kiveksessä havaitaan jotain outoa tai esim. kuumeen nousulle ei löydy selitystä esim. hampaat/flunssa tms.



En siis itsekään ymmärrä tuota neuvolalääkäriä. Ensi viikon lääkäriä odotan mielenkiinnolla. Jos hän rupeaa ehdottelemaan näissä vastauksissa esiintyneitä tutkimuksia, en niitä kovin hätäisesti aio hyväksyä, koska sairaalassa marras-joulukuussa on jo tehty paljon tutkimuksia eikä mitään poikkeavaa ole löydetty. Ruokavaliokin on monipuolinen. Poika tosiaan kasvaa toistaiseksi omalla käyrällään. Minä olen 163cm, mies n.180cm, itse olin aina luokan lyhimpiä ja lapsena ravasin tutkimuksissa, kun kasvoin miinuskäyrillä... Aion siis tod. näk. sanoa lääkärille, että kyllä se poika aikanaan kasvaa. Eri asia on, jos muutoksia tapahtuu...

Charlotte

Syntyessään oli 3660g, 5kk neuvolassa 6200g ja 1vuotiaana noin 7000g. Eli kasvu hidastui huimasti noin puolivuotiaana. Käytiin verikokeissa joissa tutkittiin kilpirauhasen toiminta, allergioita ja jotain muitakin verijuttuja, kuljettaja-aineita ja muuta. Löytyi anemia ja tytön suoli ei ollut kehittynyt tarpeeksi, eli laski ruuan läpi sulamattomana. Kasvu aluksi pysähtyi kokonaan kun siirryttiin kiinteisiin ja sitten hitaasti rupesi kasvamaan kun suoli ilmeisesti kehittyi. Imeytymishäiriö oli diagnoosi.



Nyt ollaan menossa keskimmäisen kanssa tutkimuksiin hitaan kasvun takia. Katsotaan kasvuhormonit ja kilpirauhanen. Allergiatesteissä kävimme eilen. Keliakia on testattu molemmilta myöskin.



Meillä siis " vikaa" tuosta kuopuksesta löytyi, mutta onneksi itsestään ohimenevää :)

Meidän poika syntyissään 39+6 oli 52cm/3700g eli pitkä ja hoikka. Paino ja pituus kehittyivät hyvin mutta koska se ei mennyt syntymäkäyrää pitkin, niin lääkäri huolestui. Vein näytille minun ja miehen neuvolakortit ja huolet jäi siihen, me ollaan kumpikin oltu aina niitä pienimpiä, mutta kummasti on mies 180cm...

Tyttö taas syntyi 39+0 ja oli 47/2900. Jälleen tohtorit huolestuivat monesti lapsen koosta, etenkin kun 1v:na painoa oli 9kg... Eli samaa kokoluokkaa kuin minä ja siskoni tuossa iässä. Jäipä huolet taas siihen, kun näytin neuvolakortit... Joka kerran olen tähän mennessä kuullut, miten on liian hoikka lapsi ja väärällä käyrällä. Nyt vasta löytyi ensimmäinen täti, jonka mukaan on hienoa, että lapsi kasvaa omalla käyrällään tasaisesti eikä hänen mielestä ole mitään syytä ruveta pakkosyöttämään. Tyttö on 4v.



Kysy lääkäriltä tarkat perusteet, miksi pitää mennä tutkimuksiin. Käyrille mahtuu nimittäin lapsista noin 90%. 5% menee yläpuolella ja 5% alapuolella kaikkien käppyröiden. Jos lapsen kasvukäyrä on tasainen ylöspäin omassa uomassaan, en olisi huolissani. Jos se taas pomppii selkeästi käyrältä toiselle niin, että käyrä näyttää lähinnä sydänfilmiltä, niin sitten rupeaisin epäilemään jotain allergiaa.

Meillä typy syntyi viikoilla 41+2 ja mitat oli 45,5cm ja 2645g. Eli viikkoihin nähden melko pieni. Kohta hän on 2v eikä koskaan ole päässyt " normaalikäyrille" .

Mutta hänkin iloinen, ruoka maistuu ja hyvin kehittyy muuten.

Joku terkkari meinas laittaa tutkimuksiin, mutta toiset sanoi että ei tarvitse, kun lapsi kasvaa koko ajan tasaisesti omalla käyrällään.

Lääkäri sanoi, että sattui vain saamaan molemmilta vanhemmilta pienen geenit, vanhempi lapsi meillä on " normaalipituinen" .

Kyllähän minäkin pitkään mietin, että onko jokin sittenkin vialla, mutta nyt olen jo rauhottunut. Hyviä jatkoja!

makkonen!! Kirjoituksesi kuulosti tosi tutulta sillä meillä myös vanhempi lapsista, tyttö on kulkenut 0 käyrää jo monta vuotta ja poika kohta viisi v. taas siellä käyrien alapuolella. Olen myös itse n. 155 cm eli johtunee siitä, että poitsu on pienemmän puoleinen ja muutenkin siro rakenteinen. Kasvaa myös kuitenkin omalla käyrällään...

Välillä tuntuu hirveälle, kun kerho ym. kaverit on järjestään isompia, saa nähdä miten käy sitten vaikka kouluiässä, miten tulee pituutta!

Kolmas lapseni syntyi rv 42+1, syntymämitat 3810g ja 48cm. Tyttö syntyi lokakuussa-04 eli on nyt muutaman kuukauden yli vuoden. Hän on koko ajan kasvanyt alimman käyrän alapuolella sekä painon että pituuden suhteen, 1v mitat olivat 70cm ja 7760g. Tyttö on käynyt kasvututkimuksissa, häneltä on tutkittu joitain aineenvaihdunta-, imeytymis- ja kromosomihäiriöitä. Kaikki tulokset olivat ok joten lyhytkasvuisuus johtunee perintötekijöistä. Itse olen 164cm, äitini 157cm ja isoäitinikin oli n. 160cm eli eipä meidän suvun naiset mitään hujoppeja ole ;)



Tytön kasvua seurataan neuvolassa edelleen hieman normaalia useammin, käymme myös puolen vuoden välein Lastenklinikalla seurannassa. Mä vien tytön tutkimuksiin ja seurantaan ihan mielelläni, mieluummin kasvua tutkitaan turhaan kuin ettei tutkittaisi ja myöhemmin selviäisikin jotain vakavampaa. Lastenlääkäri oli sitä mieltä että pääasia on että pituutta ja painoa tulee koko ajan lisää eikä kasvu lopu kokonaan. Tyttö on muuten kehittynyt " normaaleissa" rajoissa, ehkä vähän hitaammassa aikataulussa kuin ikätoverinsa. Mm. oppi kääntymään 8kk ikäisenä, ryömimään 9kk, konttaamaan 10kk. Vielä ei kävele ilman tukea eikä sano sanoja. Muuten tyttö on iloinen ja tyytyväinen, kaikki ruoka myös maistuu.



Kaksi vanhempaa lastani ovat olleet aina " normaalikokoisia" , neljäs on vasta vajaan kuukauden ikäinen joten hän ei vielä tiedä kasvukäyristä mitään ;)



Tansku, pojat *2 & tytöt *2

Meidän tyttömme syntyi viikoilla 40+5 ja kokoa oli 47 cm/2700 g. Sairaalassa sain lääkäriltä inhoittavan vastaanoton. Kyseli, että olenko polttanut tai juonut raskausaikana ja ajattelin jo, että seuraavaksi syyttävät huumeiden käytöstä... No, ehkä synnytyksen jälkeisillä hormoneillakin oli silloin osansa asiassa, että olin ihan tuohtunut kohtelusta. Sitten epäili kromiosomivikaa ja jotain syndroomaa, mutta syy on mielestäni ihan selvä. Olemme mieheni kanssa molemmat olleet pienikokoisia myös syntyessämme ja edelleenkään emme mitään jättiläisiä ole. Oma äitinikin oli 2800 g syntyessään. Tyttö on kasvanut tasaisesti -2 käyrillä ja kohta täyttää 3 vuotta. Painon ja pituuden juuri mittasin ja mitat olivat 86,5 cm/10,6 kg. Joten etenkin tuo paino on aika alakanttiin. Mutta tyttö syö ihan hyvin ja säätelee oman ruokarytminsä. Olen sitä mieltä, että lapsi osaa itse määritellä luonnostaan ravintonsa tarpeen, kunhan monipuolista ravintoa on säännöllisesti tarjolla riittävästi. Tutkimuksiin toivottavasti emme joudu, sillä en haluaisi lasta niillä rasittaa, kun tyttö on todella hyvinvoiva ja terve ja hyvin kehittynyt sekä motorisesti että kielellisesti. Toisaalta tutkimukset sinänsä ovat hyvä juttu, jos jotain vakavaa olisi epäiltävissä. Mutta kun vatsa ym. vaivoja ei ole ja pituus on koko ajan mennyt käyrää pitkin hitaasti, mutta varmasti, niin uskon vakaasti, että kaikki on kunnossa.