Tätiesikot vko 6
No niin, laitoin tuon esittelylistan nyt kasaan, toivottavasti tulee lisää ilmoittautumisia. Huomasin, että itselläni oli mennyt la ensin pieleen - se ei siis ole vielä huhtikuussa vaan vasta elokuussa =). Liekö toiveajattelua...
Toinen, minkä huomasin on, että melkoisen pääkaupunkiseutupainottunutta on porukka - mutta täällähän kai onkin maan vanhimmat synnyttäjät - vai? ;-)
Niin, ja vielä pahoittelut niille, jotka eivät tuosta täti-määritelmästä pidä. Se tuntui vain saavan niin paljon kannatusta, että pidin siitä kiinni. Kaikkiahan kai ei kuitenkaan koskaan voi miellyttää...
Ajatustenvaihto alkakoon!
Alma73 rv 11+1
Kommentit (14)
Kiva päästä kirjoittelemaan tähänkin pinoon ja muittten " tätien" kanssa. Jos joku siitä loukkaantuu niin ei taida ymmärtää humoooria.
Kiva Alma, että jaksat olla aktiivinen!
YksityinenAsia: tosi mielenkiintoista kuulla noista Ameriikan-kokemuksista! Voin kuvitella, että siellä on kaikki aivan erilaista kuin täällä. Millainen neuvola-tms. järjestelmä siellä on, miten raskautta seurataan? Naapurinne kurssit kuulostavat kyllä aika, noh, erikoisilta. Onhan se hyvä valmistautua kaikkeen, mutta silti. Kyllä terveellä järjelläkin pärjää pitkälle =)
Mulla on ollut vähän rankka viikonalku, väsyttää, liitoskivut pahentuneet, supistuksia, yöllä ei saa nukuttua... Lisäksi jouduin aivan pakosta olemaan tänään yhdessä isossa kokouksessa mukana ja " suuna päänä" , vaikka olen saikulla äippäloman alkuun asti. Oli kyllä tukalaa istua tunti toisensa jälkeen ja hoitaa asioita. Huoh!
Ostinkin itse itselleni kukkakimpun kiitokseksi hyvin menneestä päivästä =)
Vauvantavaroita tuntuu aina tarttuvan mukaan, kun käy kaupoilla. Eilen ostin hoitopöydän pehmusteen, parit pussilakanat ja vähän vaatteita. Mieskin oli kirpparilta ostanut ihania vaatteita halvalla anopin kanssa. Meillä on siinä mielessä onnekas tilanne, että saadaan valtaosa tavaroista ilmaiseksi / tosi halvalla, mm. sänky, hoitopöytä, parvekevaunut, turvakaukalo ja kaikkea pientä.. Oikeastaan vaunut ovat olleet ainoa iso ostos. Niin, ja nyt on sitten pakko vaihtaa meidän kolmiovinen kauppakassi isompaan autoon...
Mä olen niin rättipoikki, että taidan painua takaisin tuohon tv-tuoliin, jonka saa ihanasti vaakatasoon... Sieltä alkaa kohta Suomen Unelmien poikamies, pakkohan sen eka jakso on katsoa!!!
Ihanaa viikkoa kaikille!
Marinelle + Neiti rv 31 tasan
Kiitos aktiivisuudesta Almalle!
Mä olen tässä tänään ihmetellyt, että liekö vauveli lainkaan kasvaa, kun tuntuu, että vatsa on edelleen melko pieni. Aina välillä iskee epäusko, että onkohan siellä vatsassa ketään. Nyt pitäisi olla ne viikot, kun liikkeet alkavat tuntumaan, mutta itse asiassa juuri tällä viikolla ei ole tuntunut oikein mitään :). Aiemmin kyllä sitäkin enemmän " sisäistä" kutittelua. No, ehkä vain täytyy olla kärsivällinen.
Oletteko muut kärsineet kovasti väsymyksestä? Musta tuntuu, että edelleen (viikkoja nyt 16+3) olen kovin väsynyt. Töissä sinnittely vie kaikki energiat, vaikka olen sielläkin yrittänyt jättää kaiken ylimääräisen pois. Mieli on väsymyksestä huolimatta virkeä, ja iltaisinkin olisi mukava tavata kavereita ja harrastaa jotain, mutta sohvan vetovoima on vastustamaton tällä hetkellä. Mahtaako tämä helpottaa missään vaiheessa.
Kuvittelen, että hormooneista johtuen mulla on tällä hetkellä vielä kaiken lisäksi menossa " koti kuntoon ja kaikki kaapit tyhjäksi" vaihe eli tuntuu siltä, että kaikki ylimääräinen tavara pitäisi laittaa kiertoon ja aloittaa kodin suursiivous ja kaappien tyhjennys. Energiaa siihen ei vain löydy mistään.
Mukavaa, että saamme kuulla vauvakuulumisia myös toiselta mantereelta. Muutoinkin tosi kiva, että saatiin ryhmä kokoon.
PS. Onko kukaan teistä osallistunut mammajumppaan? Itse ilmoittauduin nyt mukaan, koska lääkäri rajoitti kovasti muita liikuntamuotoja.
Kiitos listan pykäämisestä! Tosi hauska kuulla teidän kaikkien kuulumisia. Yhdysvaltain touhut vaikuttaa mielenkiintoisilta. Vähän taitaa olla eri kuviot kuin täällä. Omassa yhä korkeammaksi kohoavassa vauvakirjapinossani on myös amerikkalainen What to expect when you' re expecting -kirja, jota olen innokkaasti lukenut. Se onkin oikein kelpo teos, mutta osa neuvoista tuntuu vähän hassuilta: esim. saunaan ei pidä mennä raskaana ollessa missään tapauksessa. Ja kirja suosittelee ehdottomasti juuri vauvan ensiapukurssia. Lapsi ja koira -kurssia sentään ei :-) No eipä sillä, voihan sellainen kurssi ihan oikeasti olla hyödyllinen!
Milja, mulla oli kanssa pitkään väsymystä (nyt vko 18), mutta kun aloin syödä rautaa olo terästyi. Mulla ei ole hemoglobiini ainakaan vielä edes mennyt mitenkään erityisen alas, mutta verrattuna aikaisempiin tuhteihin lukemiini se on kyllä laskenut. Siksi neuvolantäti kehotti ottamaan ensin Kräuterblutsaftia ja sitten Obsidania. Sanoi että jos nyt aloittaa ei hemoglobiini ehkä jatka laskuaan.
Olen harkinnut mammajumppaa myös, mutta en ole vielä löytänyt Helsingistä mitään aikataulullisesti sopivaa. Samoin mun on koko ajan pitänyt mennä äitiysjoogaan. Onko teistä kellään kokemuksia siitä? Mulla on kanssa vähän ongelmaa liikkumisen kanssa. En ole ylipäätään koskaan ollut liikunnallinen, ja tähänastistakin säälittävää vähää rajoittavat supistukset. Tuntuu etten uskalla reuhtoa, kun jo reippaasti kävellessäkin niitä tahtoo tulla. Lääkärin seurannassa olen niiden takia, mutta rauhallista liikuntaa ei ole kielletty. Silti ne tuntuu haljuilta. Mutta en nyt heinäkuuhun asti haluaisi sohvaankaan jämähtää!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
pistaasi ja poikanen 18+1
...no ei sentään, töistä just tulin ja istahdin tähän koneelle sillä välin kun odottelen miestä kotiin ja ruoka lämpiää uunissa :)
Niin, ja kiitos tosiaan Almalle listan pykäämisestä :)
Marinelle, muistathan lepäillä... mäkin muuten harrastan tuota itseni palkitsemista kukkasilla, mies ei niitä kuitenkaan osta ja niistä tulee niin hyvä mieli :)
Milja, mulla kesti myös tosi pitkään ennen kuin masu alkoi kunnolla kasvaa ja liikkeitäkin sain odotella... ensimmäiset liikkeet tuntuivat vasta rv18 tuntumassa ja silloin ne olivat lähinnä satunnaisia muksauksia ja välissä saattoi mennä useampi päivä ilman mitään tuntemuksia, älä siis suotta huolestu :) Väsymys jatkui mulla tosi pitkään ja alkoi helpottamaan vasta rv20 jälkeen... ja kuten Pistaasikin totesi, kannattaa se hemoglobiini mittauttaa sillä syy väsymykseen saattaa löytyä myös sieltä.
Pistaasi, mä olen täällä käynyt mammajoogassa ihan alkuraskaudesta saakka ja olen kyllä tykännyt kovasti. Joogaa on kyllä tullut harrastettua jo monta vuotta muutenkin, mutta mammajooga on aika paljon rennompaa ainakin täällä... lisäksi olen yrittänyt ylläpitää kuntoa kävelylenkeillä, mutta tuo on kyllä ollut vähän sääsidonnaista näin talvisaikaan... mulla ei onneksi ole kävely aiheuttanut suppareita, mutta lihaspistosten takia on kävelyt kyllä välillä menneet aika hiiviskelyksi ;)
Varmaan muitakin kuin Marinellea saattaa kiinnostaa, niin kerron vähän tästä meidän systeemistä...
Varsinaista neuvolaa täällä ei ole, vaan jokainen valitsee itselleen oman lääkärin (Ob/Gyn) tai kätilön jonka vastaanotolla käy raskausaikana ja joka sitten myös hoitaa synnytyksen. Itse valitsin lääkärin, koska kätilöt eivät voi hoitaa sektioita ja sellaisen tiesin ehdottomasti haluavani... meillä suvussa julmetun vaikeita ja pitkiä synnytyksia, isoja vauvoja ja mulla lisäksi melkoiset pelkotilat synnytystä kohtaan. Lääkärissä käydään n.rv8 asti neljän viikon välein ja jos kaikki menee hyvin rv32 eteenpäin kahden viikon välein ja rv36 eteenpäin kerran viikossa... Normaali käynti on varmaan aika samanlainen kuin suomessa... verenpaine, pissa, paino ja sydänäänet. Sokerirasituksessa käyvät kaikki rv25-28.
Koska meidän vauva sai alkunsa inseminaatiolla oli alkuvaiheessa ultria vähän tavallista enemmän eli rv6, rv8, rv9 (yleensä vain yksi alkuraskauden ultra rv8) ja sitten np-ultra ja veriseula rv11 ja rv12 (eka kerta ei onnannut). Iän takia meidät ohjattiin perinnöllisyysneuvojalle, mutta meidän todennäköisyyksillä ei punktion tekeminen olisi ollut järkevää ja se sanottiin suoraan... Rakenneultria oli kaksi rv18 ja rv22.
Eli... muuten aika samanlaista, mutta terveydenhoitajan sijaan tapaan lääkäriä ja ultria on ollut melkolailla enemmän. Sairaalaan tutustutaan myös aiemmin... me kävimme kierroksella rv25. Meidän sairaalassa jokaisessa synnytyshuoneessa on oma poreamme ja osastolla on vain ns.perhehuoneita.
Me ollaan jätetty kurssit käymättä, kun ajateltiin ettei synnytysvalmennusta sektion takia tarvita ja muutenkin kirjoja lukemalla ja terveellä järjellä luulis pärjäävän... saa sitten nähdä kuinka käy ;))
Huiskis haiskis!
T.Yksis ja papuprinsessa rv28+6 tai 28+2 (meni viikolla pieleen edellisessä viestissä)
ja kiitokset vain kiittämästä - eipä tuo kovin kummoinen homma ollut.
Milja73: Neuvolalääkäri lupaili mulle liikkeiden tuntemista vasta jossain viikon 20 paikkeilla, mutta kyllähän siinä varmaan on yksilöllisiä eroja.
Mammajumpista ja -joogista oli myös puhetta. Minä olen käynyt nyt pari kertaa mammajoogassa Helsingin joogayhdistyksessä, ja olen kyllä tykännyt ja aion siis jatkaa. HJY:n joogahuone on Sörnäisissä Hämeentiellä, mikä on mulle hyvä sijainti, matkan varrella töistä kotiin. Eli sitä ainakin voin suositella. En ollut aiemmin joogannut kun sinne menin, mutta ihan hyvin on pysynyt mukana. Ovat ilmeisesti erikoistuneet hatha-joogaan, eli siihen rauhallisempaan rentoutumiseen painottuvaan lajiin, ja tietysti äitiysjoogassa on sitten vielä omat erityispiirteensä.
Mammajumppia en ole vielä edes selvitellyt, kun ei tuota vatsaa juuri vielä ole (mitä nyt läskiä vähän päässyt kertymään... ;-)), ja kun tykkään muutenkin jumppia enemmän juosta ulkona. Mutta pitää varmaan niitäkin jossakin vaiheessa ruveta kattelemaan, kun tuon juoksun joutuu kuitenkin jossakin vaiheessa jättämään. Jos joku tästä porukasta tietää jonkun hyvän, niin vinkkaahan ihmeessä!
ON: Meillä tosiaan oli neuvolalääkäri tiistaina, ja np-ultra nyt tulevana perjantaina. Lääkärissä sain labrojen tulokset, jotka kaikki OK, eli aihetta tyytyväisyyteen on. Aihetta tyytyväisyyteen oli myös verenpaineen kohdalla - ekalla neuvolakäynnillä terkkarin luona verenpaine oli normaalin ylärajalla, nyt sen sijaan selkeästi sen alapuolella ihan hyvissä lukemissa. Paino sen sijaan on noussut ihan törkeisiin lukemiin, mitä en oikein voi ymmärtää, ellei sitten ole turvotusta. Mutta raskauskilojahan ne kai ei oikein voi olla (nyt rv 11+3). En myöskään ole mielestäni syönyt niin paljon - päinvastoin, vaikken mitenkään hirveän huonovointinen olekaan ollut, niin ruokahalu on ollut vähän kehno koko ajan, ja varsinkin se oli sitä joulun aikaan. Ja olen kyllä liikuntaakin harrastanut. No, pitää kuitenkin jotenkin yrittää torpata se nousu...
Lääkärikäynnin kliimaksi tuli, kun pelkän sydänäänten kuuntelun sijaan lääkäri ultrasikin odottamatta! Sikiöitä 1 kpl, ja mitä suurimmassa määrin elossa - siellä se jammaili kaikessa rauhassa. Vielä en kuitenkaan ole ihan uskaltanut tuudittautua turvallisuudentunteeseen, ennen huomista np-ultraa.
Tässäpä näitä kuulumisia, nyt pitää käydä käsiksi töihin.
Oikein hyvää, vaikka harmaata, torstaipäivää!
Alma73
Pikaisesti kirjoittelen, tulen sit huomenna kirjoitteleen lisää..
Eli äitiysjoogasta oli puhetta. Suosittelen sitä lämpimästi, itse käyn Ogelissa mammajoogakurssilla. Myös Joogakoulu Shanti Töölössä tarjoaa mammajoogaa. On todella rentouttavaa ja hyvää tekevää, uskoisin että on vielä kivempaa kuin jumpat. Eli joogaamaan vaan!
Marinelle 31+1
Mä palailen huomenna kirjottelemaan virkeenä enempi.
Meillä oli muutto uuteen kotiin tossa viime viikonloppuna ja en ole kamalasti kerinnyt tässä viikonkaan aikana sitten kirjottelemaan mitään, töissä kamala kiirus ym ym.
Hyvää vointia,
a_j + pötkäle 23+1
Ei ollut meikäläisestä sitten mammajumppaan lähtijäksi tänään. Aamu alkoi kunnon vatsalaukun tyhjennyksellä, ja loppupäivän olen ollut tosi huonovointinen. Ensi viikolla siis uusi yritys tuohon kovasti odotettuun jumppaan.
Tuo oksentaminen vähän ihmetyttää... Tänään alkoi jo 18. viikko, ja tuntuu, että oksennus on herkemmässä kuin aiemmin. Hampaiden pesusta ei tahdo tulla mitään tai ainakin se johtaa väistämättä vessanpytyn halailuun. Milloin lie tämä helpottaa?
Hei kaikki, pakko käydä täälläkin hehkuttelemassa: tulimme juuri rakenneultrasta ja kaikki oli mainiosti! " En minä keksi hänestä mitään moitittavaa" , sanoi Naikkarin kätilö. No ei mekään!
Melkein meinasi tulla tippa linssiin kun katseltiin poikasen naamaa. Näytti ihan oikealta vauvalta! Taisi tosin nukkua kun ei paljon liikuskellut.
Sydämessä on lokerot ja aivoissa kaikki niin kuin pitää, sisäelimet on kunnossa, vettä on nautiskeltu mahalaukusta päätellen ja kaikki varpaatkin näkyi. Kasvanut oli niin kuin asiaan kuuluu. Ja vaikutti siltä että tulossa olisi poika! Kätilö veikkasi vahvasti poikaa vaikka ei ihan varmasti osannut sanoa. Näyttihän se kyllä pojalta kun kätilö zuumaili jalkoväliä. Hassua -- olin koko ajan ollut varma että tyttö siellä on. Mutta aivan sama: pääasia että on jompikumpi!
Trallalalla laa, iloista päivää kaikille!
pistaasi ja poikanen 19 viikkoa
Hei Pistaasi, Onnittelut hyvistä uutisista! Ihanaa, että kaikki oli hyvin. Itsellä on sama edessä ensi viikolla. Ei sille mitään mahda, että vähän jännittää.
Masussa on kaikki paremmin kuin hyvin :) Kylläpä helpotti! Istukka on tasan keskellä edessä, joten eipä ihme ettei liikkeitä ole juuri tuntunut.
Meidän mukula se vaan nieleskeli lapsivettä, harotteli varpaita ja kieltäytyi näyttämästä kumpaa sukupuolta on. Enemmän tytön kuin pojan näköinen, sanoi kätilö.. muttei lähtenyt arvailemaan sen tarkemmin (killuttimia ei erottunut, muttei mielestäni kyllä mitään muutakaan). Noh, nyt mä ainakin varaan sen 4D-ultran viikolle 25 tai 26. Pitäähän se selvittää (minäkö muka kärsimätön?!!), samalla saa toivottavasti tehtyä kokoarviotakin ja hoidettua lääkärintarkastuksen.
Hyvän mielen höyräkässä hauskaa vkonloppua toivotellen
MadamM + pikkumango rv 20 + 1
Moi,
Nyt kerkeen kirjotella ihan rauhassa tässä hetken.
Eli oli aiemmassa pinossa kysytty että mikä se oma ' tarina' on.
Eli mulla oli aikoinaan ex-mieheni kanssa lapsettomuutta neljän vuoden ajan. Käytiin tutkimuksissa ja ' syy/vika' oli ex-miehessäni. Kovasti sitä haluttiin lasta, silloin olin jotain 24v.. ja 28v asti käytiin hoidoissa ja kaikkemme tehtiin mutta ei niin ei.
Sit ei mennyt kauaa kun me erosimme. Lapsettomuus ei ollut kyllä syynä mitenkään.
Hetken elelin sinkkuna (=pari vuotta) ja sitten kohtasin nykyisen mieheni. Hän on eronnut kolmen lapsen isä.
Mulla ollut se suuri kaipuu saada oma lapsi sieltä 24v lähtien.
Tossa sitten viime kesänä alettiin puhumaan että jospa me jätetään ehkäisy pois ja niin tapahtui syyskuussa ja tämä tapahtuikin sitten heti, ekasta yrityskierrosta. En voinut mitenkään päin uskoa että olin raskaana, olihan vuosien varrelta menneisyydestäni niin pahoja pettymyksiä kuukausi toisensa jälkeen.
Ja nyt sitten tärppäskin heti. Kyllä mulla kesti tovin aikaa tajuta asiaa.. :) Oltiin ihan onnessaan tottakai, molemmat halusi tätä yhteistä lasta.
Mun mies on siis 35v ja hänellä on tosiaan kolme poikaa, 10v, 7v ja 4,5v. Nyt olen salaa toivonutkin että jos tämä hänen neljäs olis sitten tyttö.. ;)
Itse täytin loppuvuodesta 32v enkä ollenkaan koe että olisin vanha :) Ikähän on vain numeroita..
Muistan ikuisesti päivämäärän 28.9, silloin tein elämäni ekan positiivisen raskaustestin :)
Pahoinvointi mulla alkoi sitten rv6 paikkeilla. Mulla ei aamupäivisin ollut yhtään mitään, se oli aina iltapäivisin ja iltaisin. Se alkoi aina 12-14 välillä ja kesti sinne asti kunnes illalla meni nukkumaan. Oksetti tosi kovaa, etoi, yökötti, ällötti ja sitten oli sitä yökkimistä pöntöllä. Se oli joka iltaista. Mutta en oksentanut... vielä.
Tuota kesti jonnekin rv 13 asti..
Sitten kun parin hyvän päivän jälkeen luuli että helpotti, niin eikä mitään, sit se alkoi entistä pahempana. Sitten astui kuvioon oksentaminen. Sitä kesti sitten rv 14-18 asti. En oksentanut ihan joka ilta mutta useina iltoina viikossa. Ja muut illat kun en oksentanut niin oksetti kyllä.
Ruoka silti maittoi.. :D Ja maittaa yhä..
Nyt sitten jostain rv 19 lähtien on ollut helpompaa. Pahoinvointi ei ole enää jokapäiväistä enkä ole oksentanut ainakaan kuukauteen. Mulla saattaa olla huono olo n.1-2 iltaa viikossa, mutta sekään ei enää kestä tuntikaupalla. Nytkin viimeks tais olla alkuviikosta ma vai ti iltana n.3h ajan. Eli on helpottanut huomttavasti.
Neuvolassa sanottiin että helposti kestää loppuun asti samanlaisena lievänä ja satunnaisena kerta tänne asti jatkunut. No, se kestetään :)
Nyt mulla on sitten ollut taas tosi kova väsy! Alkuraskaudessakin oli mutta nyt se taas palaasi n.4 viikkoa sitten. Olin neuvolassa reilu viikko sitten kun rv22 täyttyi ja hb olikin laskenut 118:sta. Nyt syön rautaa ja kait se pikkuhiljaa alkaa vaikuttamaan.. Iltapäivät töissä on vaan tosi pahoja, tuntuu että nukahtaa istuvilteen..
Masu pompsahti kunnolla näkyviin ehkä muutama viikko sitten, eli enää siitä ei voi erehtyä :) Aiemmin joku on ehkä kattonut että lihonut olen..
Painoa mulle on tullut tässä raskaudessa nyt yht.n.5kg.
Rakenneultra oli rv 19+0. Kaikki oli oikein hyvin. Kovin vilkas tämä pötkäle on, ei se paljoa paikallaan pysy ;) Sukupuolta ei nähty, osas piilottaa itsensä hyvin. No, säilyy jännitys loppuun asti :) Onhan se kiva arvailla..
Kiva kun meitä on useita yli 30v esikoisen odottajia :)
Jaetaanhan kuulumisia!
a_j + pötkäle 23+2
Mä valittelin tossa väsymystä alkuviikosta ja soittelin siitä neuvolaankin. Sain ohjeeksi juoda päivittäin Kräuterblutsaftia, joka on rautayrttivalmiste. Nyt muutaman päivän nautiskelun jälkeen alan taas jaksaakin jotain. Olen päässyt jopa toteuttamaan kodin ja kaappien siivous" viettiä" , joka on ollut erikoisen voimakas viime aikoina. Olen kolme viikkoa " suunnitellut" , miten pääsen kaikesta turhasta tavarasta eroon ja puheet on olleet tekoja suuremmat. Käytännössä olen siis kolmen viikon aikana siivonnut kaksi keittiön laatikkoa eli heittänyt pois 2 vanhaa kuorimaveistä ja pessyt kaksi patalappua :). No, eilen tilanteeseen tuli parannus, kun siivosin liinavaatekaapin ja heitin pois kaikki vanhat 16 v. sitten ostetut kuluneet ja kauhtuneet lakanat ja pyyhkeet.
Perjantaina tunsin mielestäni ensimmäisen selvän potkun. Viikkoja tänään 17 täynnä. Tähän asti liikkeet ovat tuntuneet lähinnä kutitteluna, josta en ole ollut aivan varma, onko se edes todellista liikettä. Vatsa vaihtaa puolta iltaisin eli välillä oikea puoli on selväsi kohollaan ja välillä vasen puoli. Saattaisikohan se johtua vauvelin käännöksistä?
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille! Mä menen huomenna kokeilemaan sitä mammajumppaa. Kerron sitten kokemuksesta, jos selviän hengissä :).
Tervehdys siis kaikille muille tätösille :) Tämä täti siis odottelee esikoistaan täällä maailman toisella laidalla, ameriikan mantereella... maailmalla ollaan jo kuudetta vuotta ja tämä palsta on ollut näin raskausaikana melkoinen henkireikä, kun täällä kuitenkin suhtautuminen moneen asiaan on niin toisenlainen...
Juteltiin viikonloppuna meidän naapurin pariskunnan kanssa. Heille syntyy esikoinen maaliskuussa ja voi taivat sitä kurssien määrää, jonka ovat käyneet... synnytysvalmennus, vastasyntyneen hoito, vauva ja parisuhde, ensiapu, koira ja vastasyntynyt, imetys, miten valitsen turvakaukalon ja oli niitä vissiin muitakin... katsoivat meitä aika hitaasti, kun sanottiin ettei olla käyty yhdelläkään kurssilla. Onhan ne ihan sairaan kallitakin monta sataa taalaa on tuonhonkin litanniaan käytetty rahaa...
Sitten sitä omaa masua... Lääkärissä siis taas tänään pistäydytty ja nyt sitten odottelen soittoa hoitsulta leikkausaikataulusta. Lääkärin tavoite oli sektio 17. tai 18. huhtikuuta... tuntuu hurjalta, että näin se meidän prinsessan syntymäpäivä alkaa konkretisoitumaan. Juttelin lääkärin kanssa masun koosta ja vauvan kasvusta ja lääkäri sitten tempaisi mittanauhan esiin, mittasi ja tunnusteli ja totesi ettei tämä vaavi kyllä käyrän alalaidalla ole vaan melko jötkäle sieltä on tulossa :) ...kyllä vierähti iso kivi sydämeltä ja nyt taas kestää masukommentteja paaaaaljon paremmin. Lääkäri myös muutti laskettua aikaa neljä päivää aiemmaksi, vaikkei se mitenkään voi olla mahdollista, mutta sama se mulle on...
Töissä ilmoitin jääväni kotiin maaliskuun 20. alkaen ellei tule jotain syytä jäädä aikaisemmin... samalla yritin vihjata etten ole tulossa takaisin (täällä virallinen äitiysloma on huimat 12vkoa), mutta esimieheni vaan totesi, että olet vapaalla niin kauan kuin haluat ja palaat kun tahdot... näinköhän nuo ovat valmiita odottelemaan, kun tavoitteena oli palata töihin aikaisintaan syksyllä 2009 ja jos pää kestää niin vasta meidän prinsessan mennessä kouluun 5-vuotiaana. No, nyt ollaan kyllä aika paljon asioiden edellä... eli otetaan kuitenkin asia ja askel kerrallaan ja yritetään hoitaa tämä neitokainen ensin kunnialla maailmaan.
T. Yksis ja papuprinsessa rv 29+1 (tai 29+5) ja 72 tai 73 päivää h-hetkeen...