♥ ♥ KESÄNUPUT ma-ke ♥ ♥

Hyrr kun on kylmä ulkona, kävin tuossa esikoisen saattelemassa koulu-taksiin ja mittari näyttää että ulkona pakkasta -17. Toisaalta oli kyllä ihanan piristävä happihyppely näin aamutuimaan =)



Masuun ei kuulu mitään erikoista, pikkuisen potkut ovat kovasti voimistuneet, tälläkin hetkellä " koputtelee" massussa =)



Tänään pitäis jaksaa siivota, alkaa nuita villakoiria vilistämään vähän liikaakin nurkissa. Rakenneultraan vielä tasan kaksi viikkoa, kuluis aika nopsaan. Nyt kuopuksen kanssa aamupalalle. Mukavaa päivän jatkoa kaikille!



Kauris ja pulla rv19+3

En olisi edes huomannut katsoa mittariin jos Kauris-80 ei olisi maininnut tuosta -17 asteesta!!!! Meillä siis " vain" -8 astetta, mutta en muista tältä talvelta yhtään yli -5 asteen pakkasta, joten voipi kohta nenää nipistellä kun lähdemme ulos ; )



Kirjoitan tähän pikaisesti kun olen lähdössä konta BodyPumpiin ja pojat lapsiparkkiin leikkimään.



LEVOTTOMISTA JALOISTA oli ihan erillinen " hoitovinkki" yhden otsikon takana eli tukisukkia ostamaan. Itsekkin olen varmaan joutumassa ne hankkimaan. Nimittäin tuo kakkosesta tullut suonihohjunalku tuossa oikeassa polvitaipeessa on alkanut ilmoittelemaan itsestään!!!! Argh!!!!



Onnistuin muuten TAAS äsken kadottamaan aloittamani teksitin. Ärstytävää!!! Onneksi en ehtinyt montaa riviä kirjoittamaan. Yleensä kirjoitankin WORDiin ja siirrän sitten tänne.



Mutta nyt on mentävä - kamppeet kasaan ja menoksi.



♥ art

Meilläkin on liikkeet lisääntyneet, tuntuvat päivittäin ja vähän väliä :)



Parina päivänä on vihlonut rintoja, ja eilen illalla huomasin että sieltähän on tullut jotain kirkasta nestettä tippa esille, kumpaankin.



Epäreilua kun teillä on nuo rakenneultrat olleet noin aikaisin :) Mun pitää vielä ensi viikkoon odottaa, mutta onneksi ei sen kauempaa, alunperinhän se aika olisi ollut vasta 14.2. mutta onneksi aikaistettiin edes sen verran.



Iskiasvaivoja mulla oli alussa, sitten oli parempana sen flunssasairaslomani ajan, ja nyt ovat tulleet taas takaisin. Tosi kiva. Maha on alkanut tuntumaan koko ajan, ja haittaa jo töiden tekoa. Välillä se on kipeä milloin miltäkin puolelta ja muun ajan vain tuntuu ja painaa siten, ettei tee mieli liikkua. En tiedä pystynkö olemaan loppuun asti töissä, epäilen. Nyt maha jo ottaa kassalla pöydänreunaan kiinni vähän väliä kun siinä on pakko liikkua ja siirrellä tavaroita, ja nostella esim. mäyräkoiria ja 24-packeja. Hyllytyskin on vaikeaa, kun niin suuri osa tavaroista on painavia ja ylhäällä häkissä. Mahtaakohan minulle staffpoint maksaa kovin pitkältä aikaa sitten sairaslomapalkkoja, siirtyykö ne sitten jotenkin Kelan maksettaviksi - tai entä jos katkaisevat koko työsuhteen siinä vaiheessa jos pitäisi jäädä synnytykseen saakka saikulle...



Pitäisi muistaa siellä valittaa noista vaivoista, mutta jotenkin sitten helposti on vain hiljaa nöyrästi eikä osaa sitten kunnolla kertoa että ei ole ihan kivutonta tuo olo. Mutta eihän se mitään turhaa valittamista ole kuitenkaan.



Olen nähnyt paljon unia ja nukkunut taas aika huonosti. Lauantaina vuokrattiin Paksuna-leffa ja heti yöllä näin verisestä keskenmenosta oikein todenmukaisen tuntuista unta. Ei naurattanut.. Se oli ensimmäinen raskauteen liittyvä uni, minkä muistan.



Alcatraz 20+3

En ole mittariin vilkaissut, mutta Art:iin uskon, jos kerran -8 näyttää :)

Kauppaan pitäisi lähteä ja siivotakin pitäisi...tänään on meidän keskimmäisen lapsen judoharkat ja siinäpä tämä maanantai taas mennä vilahtaa.



Liikkeet tuntuvat täälläkin jo ihanan selvästi, ei tarvitse arvuutella. Melkoisen aamuvirkku tuntuu tuo meidän neljäs olevan. Jalat kävivät siihen tahtiin aamulla, että toimi hyvin herätyskellosta :p



Nyt siivoamaan, tai ei tule mistään mitään. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



Kanelisokeri 21+3

Kylläpä jännitti¿ yönikin nukuin aika huonosti, näin kaikenlaisia painajaisia, jotka ei kyllä liittyneet raskauteen. Oma jännitysmomenttinsa oli siinä, että ehdinkö ajoissa paikalle. Maanantai-aamut on tunnetusti takkuisia ja tyttö piti saada tarhaan minuutilleen. Mutta kaikki meni hienosti. Ja mikä tärkeintä, masussa kaikki kunnossa!



Sukupuolta ei haluttu tietää, eikä sitä kuulemma olisi oikein nähnytkään. Mulla on kyllä aika vahva tyttö-tunne, saas nähdä pitääkö paikkansa. Laskettu aika olisi tuon ultran mukaan pari päivää aikaisemmin kuin edellisen, se olisi vain plussaa. Toivon, että syntyisikin mielummin kesäkuun alku- kuin loppupuolella, ehtisi todennäköisemmin mökkeilemään ;) Yksi mielenkiintoinen juttu oli muuten se, että NP-ultran mukaan mulla oli istukka etuseinällä, nyt takaseinällä! Kai se sitten voi niillä varhaisilla viikoilla vielä liikkua, riippuen missä suunnassa kohtu kasvaa? En tullut kysyneeksi ultraajalta, joka oli molemmilla kerroilla vieläpä sama. Mutta tuo takaseinä kuulostaa ihan loogiselta, koska liikkeetkin tunsin suhteellisen aikaisin, kun esim. edelliseen raskauteen vertaa.



Olo on oikein mainio, pieni kivi vierähti kuitenkin sydämeltä tuon ultran myötä. Ja keskiraskauden vaivoja ei vielä ole tullut. Muistan kyllä viime raskaudesta nenäverenvuodot, levottomat jalat ja suonenvedot¿ niihin onneksi auttoi magnesium ja kalsium. En oo mitään vitamiinejakaan syönyt viime aikoina, katsellaan nyt sitten milloin tuntuisi olevan taas tarvetta.



Jospa nyt yrittäisi koota ajatukset työntekoon. Aurinkoista alkanutta viikkoa!



Taika, 19+2

Edellistä pinoa katselin ja huomasin että olin sitten sössinyt kirjoitukseni. Nerokasta :)



Minulla alkaa taas työt huomenna. Toivottavasti ei selkä kipeydy uudestaan kun istumaan taas joudun. Nyt on jo pari päivää pysynyt iskias aisoissa kun olen tehnyt kävelylenkkejä enkä ole pitkiä aikoja istunut putkeen.



Levottomista jaloista: minulla oli viime raskaudessa myös oireena, ja nytkin olen huomannut että vaivaa. Mutta se on enemmän sitä että jalkoja kuumottaa. Hoidin sitä vaivaa kylmägeelillä. Ja toimi.



Tukisukkahousut ovat myös avuksi. Ostin kivan äippähameen ja sijoitin sukkiksiin myös. Kiva kipsutella sisällä ne päällä menemään. Ulos vetäisen vaan toppahousut jalkaan ja talvilenkarit. Juu, ei noita korollisia saappaita ole tehnyt mieli pitää pitkilleen. Kaikki, missä vihjataan koroista, vihlasen lonkassa.



Viikonloppuna kävin uimassa pitkästä aikaa. Tosin vain puoli kilsaa mutta silti. Sai siinä ajassa vähän tekniikkaa muisteltua ja uimalaseista jäljet silmien ympärille :D



Ongelmia on tullut vatsan toiminnan kanssa. Mikään ei liiku eteen eikä taakse. Ja siitä sitten tietty pukamat alkavat vihoitella. No, onneksi niihin on keksitty lääkkeitä. Ainoa vaan, että nuo levolacit ja duphalacit tekevät hirmuisesti ilmaa mahaan. Järkky välillä kun maha on semmoinen pinkeä pallo ja ne pierut.. huh, se haju.. itseänikin oksettaa. Onneksi mies on aikamoinen haisuli myös, joten sovimme hyvin yhteen.



- leija- Pirkko rv 18+4

Ma iltaa pakkailujen lomasta,



Tuossa mies lähti salille, mä en jaksanut. Jäin kotia pakkailemaan. Hyvällä mallilla kaikki pakkailtut.. ei tässä hätää :) Voi istua täs koneellakin hyvällä omallatunnolla ;))



Taika74:lle onnittelut hyvistä rakenneultrakuulumisista! :)



MansikkaPirkolle tsemppiä töihin paluussa huomenna.

Mä olen nyt kolmatta viikkoa töissä saikun jälkeen. Eka viikko oli rankka, tosi rankka mutta kyllä tässä taas rytmiin on päästy.. Ootan vaan koska koittaa kevät ja alkaa äitiysloma... sinne on vielä pitkä aika kun sitä oikein oottaa.. :D



Työpäivä siis takana, ei tänne ihmeempää.. Väsyttänyt on mutta ei tavallista enempää.

Potkuja satelee tasaiseen tahtiin, välillä enempi, välillä hiljaisempaa. Silloin kaiketi vauva nukkuu. Sit potkut on välillä kovempia ja välillä hennompia, riippuu missä asennossa se siellä touhuilee :)



Selkääkin on välillä meinannut särkeä mutta lainasin sitten kaveriltani sellasta tukivyötä ja se kyllä selkeesti auttaa. Välillä myös närästää.

Pahaa oloa ei ole enää hirmusti. Tänäänkin tossa 16-17 välillä lievästi oksetti, samoin eilen. Menee sit onneks nopsaan ohi..



Muuttoahan tässä vaan oottaa!!! Ei enää montaa yötä.. :)

To aamuna on sit neuvola kans, silloin 22+0.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille,



a_j + pötkäle 21+4

Availen tätä aamua meidän osalta ja nostan samalla meitä vähän ylemmäksi. Harvinaisena aamunvirkkuna itse täällä kukun kun olen menossa neuvolaan. Mies nauttii harvinaisesta herkusta kun saa nukkua lasten kanssa pitkään : )



Palailen neuvolakuulumisilla iltapäivällä. Nyt on jo vähän kiire. Naama vielä laittamatta ja vaattetkin osin etsimättä...



♥ art (jonka rv:t selvinee siellä neuvolassa ; )

Yöllä meni pyöriessä ja poikakin nukahti vasta 22 tienoilla. No, aamu oli sitten yhtä huutoa kun nakkinapa olisi halunnut jäädä nukkumaan. Hiki meinasi tulla että sai aamupissit tehtyä PYTTYYN ja vaatteen oikein päin päälle.



No, kaikki oli siihen asti hyvin kun autoon päästii ja päiväkodille ajettiin. Murmelikin( Samun unituhvelo) pysyi lämpimänä kun pojalle on tärkeää ettei se vilustu. Päiväkodissa heitimme kenkiä pois ja poikaa houkuteltiin sinne riisumaan vaatteita. Lähti peruuttamaan että karkaisi ja minä otin hihasta kiinni. Villasukat siinä luiskahtivat niin että kaatui kynnykseen suoraan nenälleen. Voi sitä veren määrää. En tiedä, kumpi hätääntyi enempi, minä vai poika. Molemmat itkettiin kuitenkin. En mahtanut mitään sille vaikka järki sanoi että oli vahinko mutta kun minä siitä hihasta otin kiinni ja siitä Samu sitten liukastui. Ihan hirveät itsesyytökset.



Siinä sitten nenäliinojen ja kylmäpussin kanssa ensiapua annettiin ja saatiin poika rauhoittumaan. Kunnes minä pillahdin jälleen itkuun ja poika siitä sitten hätääntyi uudelleen. Tää on niin tätä kun on itkuherkkä. Sain siinä sitten itseni jotenkin kasaan niin että poika jäi jo leikkimään eikä nenä ollut mitenkään kipeä kuulemma. Sitten vetistelyä autossa ja mies yrittää parhaansa lohduttaa minua. Onneksi on meillä sama työpaikka niin hissihalitkin sain. Ne kyllä auttoivat. Mukavaa tulla töihin nenä punaisena ja ripsivärit alaluomella. Hirmu freesin näköistä varmaan.



Ja sitten saan tietää että tänään on projektin sisäinen laatuassesmointi. Jee. Vittu. Mitähän vielä?



- Pirkko ja rv 18+5



olisipa jo kesä..

Voi MansikkaPirkko, minkälainen aamu. Mutta kirjoitat niin lystikkäästi, että on aina ilo lukea viestejäsi, vaikka sinulle tapahtuukin kaikenlaista :)



(.) Täällä ollaan kyllä koko ajan niin kiukkuista rouvaa, että huh. Alan kyllä jo tottua tähän minun uuteen alteregooni, joka raivoaa kaikesta ja itkee milloin mistäkin. Mitenköhän sitä sitten taas osaa olla iloinen ja pääosin onnellinen...



Vauvanhuoneen sisustusta on alettu nyt miettiä ja rupesinkin unelmoimaan sellaisesta ensisängystä. Sellaiset kehdontyyppiset on vaan niin nättejä, vaikka ehkä eivät ole kovin käytännöllisiä ja ainakin täyttä rahanhaaskausta ovat. Pitää nyt miettiä.



Selkää särkee täälläkin, varsinkin työpäivien jälkeen. Taistelen täällä myös äitiysloman alkamisajankohdasta, kun HR kehtasi sanoa, että joudun pitämään tänä vuonna vähintään 12 päivää lomaa, enkä saa siirtää niitä ensi vuodelle. Meillä kun rikotaan kaikkia muita työntekijän oikeuksia, vähän naurettavaa, että sitten tästä pidetään kiinni. Voi olla, että tulee hinku jäädä sairaslomalle per heti, jos tästä asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen...



Vointeja kaikille!



Poltsi+poju?, rv. 20+2

Mansikkapirkko: sama riesa täälläkin tuon vatsan kanssa ja pukamilla on bileet :) En enää muista kuka täällä sanoi Hyvää päivää-juoman auttavan ja vaikkei se nyt koko vaivaa mulla poistakaan, niin pullo päivässä on minullakin nyt ollut tehokkaampi kuin nuo levolacit sun muut... Ei ole kivaa, ei... auts!

(ja nyt munkin on saatava joku kiva hame ja paksut sukkikset kun menit puhumaan. voi kukkaro-raukkaani ;-))

Noi on aina kurjia nuo pienten haaverit ja aina sitä itseään syyllistää vaikkei olisi tarve. Mutta minkäs sitä äitinä itselleen mitään mahtaa, niin se vaan menee. Kyllä se siitä, ja illalla ei ipana ole enää moksiskaan - koitahan sinäkin olla surematta asiaa enempiä!



Artille mukavaa neuvolareissua! Aj.lle jaksuja lähestyvään muuttoon!

Hyviä ultrakuulumisia oli ollut, kivakiva, ja peukkuja kaikille vielä ultraa odottaville!





Ja nyt sitten seuraa armotonta valitusta ja vongerrusta :) Lukekoon ken uskaltaa.

Ensinnäkin olen niiiiiiiiiin KADE teille jotka pystytte ongelmitta liikkumaan ja urheilemaan! Mulla on nuo liitoskivut yltyneet niin pahaksi etten joinain päivinä pääse edes kävelemään kunnolla. Ja joinain iltoina melkein konttaan. Onneksi ei ole päivittäistä mutta liikkuminen selkeästi pahentaa tilannetta.

Sunnuntai-aamuna lähdin naapurin kanssa kävelemään ja meillä meni takiani yli tunti vaivaisen kolmen kilometrin lenkkiin (normaalisti hilpaistaan 15km reippaalla tahdilla) ja naapuri joutui työntämään loppumatkan rattaita kun en meinannut edes päästä eteenpäin. Loppupäivä menikin sitten makuuasennossa, äitiysjoogakin piti jättää väliin. Arvatkaa vaan mitä vauhtia paino nousee ja reidet leviää kun ei pysty edes hyötyliikuntaa harrastamaan???? Satunnaisia työkeikkoja olisi vielä kevään aikana muutamia, toivottavasti pystyn ne hoitamaan kunnialla loppuun. Ainakin eilinen keikka veti mehut pois vaikka muutoin niin nautinkin niitten tekemisestä, mutta työasento on kaikkea muuta kuin selälle suotuisa....



Sitten lisää valivalia (ampukaa mut!!!!)

Eilen kerrottiin raskaudesta mun äidilleni ja mummille. Vastaanotto oli juuri sellainen kuin odotinkin - kuten viime kerrallakin: mummini puhisi taas että oliko tämä vahinko (eikä millään muka muista että viimeiset kahdeksan vuotta ollaan puhuttu neljän lapsen hankkimisesta) ja jatkoi sitten saarnaansa maailman ylikansoittamisesta ja niinpäinpois... Äitini ei kommentoinut uutista millään tavalla, jatkoi vaan veljeni lasten kanssa leikkimistä, mummille oli mutissut että hänellä on liikaa lapsenlapsia muutenkin - tosin hänellä ei liikene aikaa muille lapsenlapsilleen kuin pikkuveljeni mukuloille, me muut sisarukset ollaan täysin ulkopuolisia siinä mummolassa... No, olisin kyllä yllättynyt jos olisivat reagoineet toisin, mutta yllätyin itse miten nokkiini otin vaikka tiesin ettei muuta ole odotettavissa.

(ja me tosiaan eletään täysin " omavaraisesti" eli äitinit ei meillä koskaan ota esim lapsiani hoitoon tai muutenkaan ole tippaakaan kiinnostunut mitä heille kuuluu, eli mistään rasitteesta hänelle näistä lapsista ei pitäisi olla kysymys)



Anopille kerrotaan varmaan ihan lähiviikkoina, viimeksi hänkin sitä vahinkoraskautta uteli joten varmaan sama laulu taas häneltäkin tälläkin kertaa. Mutta sillä erolla että anoppi onneksi on tosi iloinen näistä lapsista ja joka päivä soittaa lapsille ja haluaa viettää aikaa heidän kanssaan - turhankin innokkaasti. Hänelle kyllä uskallan sanoa suoraan vastalauseeni jos taas alkaa nuo vahinkoraskauskyselyt eikä hän siitä loukkaannu. Mutta sen näkee sitten...

On vaan niin kurjaa kun lapset niin kovasti tykkäisivät käydä molemmissa mummoloissa ja olla yökylässä etenkin äitini luona, mutta aina joutuu keksimään syitä miksi ei voi mennä :(

Kauheita nää raskaushormoonit kun tekee kärpäsestä härkäsen, normaalisti en viis veisaisi mutta nyt kun itkeä pillittää jopa telkkarimainoksillekin niin nyt vasta se savu nouseekin korvista :D



Kauheeta mitä marmatusta tuli tänne tungettua, toivottavasti kukaan ei pilannut päiväänsä jos jaksoi loppuun saakka lukea ;-)



Parempaa päivänjatkoa meille kaikille

nappula (ja viikkoja en edes muista...)

Voi MansikkaPirkko mikä aamu teilä ollut. Varmaan nämä hormoonit saavat vielä enemmän hermostumaan ja herkistymään.



Mulla on vatsa toiminut viime viikkoina ihmeen hyvin. Neuvolassa kyllä sanoivat, että levolacia voi ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa vaikka pidemmänkin aikaa.



Liikkeet tuntuu nyt päivittäin ja ovat voimistuneet. Perjantaina on rakenneultra, sitä tässä vain odotellaan.



Ulkona on todella kurja keli, eilisen auringonpaisteen jälkeen. Koittakaahan mammat pysyä pystyssä, siellä on todella liukasta.



Eliador ja vimpula 21+4

Huomenta kaikki!



Mansikkapirkolle ihan ensiksi jaksamista! Aamut voivat todellakin olla yhtä helvettiä. Meilläkin oli silloin joskus kun lapset olivat pieniä ja toki nykyisinkin vielä aina silloin tällöin, vaikka ovat jo koululaisia. Onneksi ei ole päiväkotirumbaa tuon pienimmän kanssa, eikä pitkään aikaan tulekaan, jos vain on mahdollista niin.



Olipas inhottavaa suhtautumista perheenlisäysuutisiin :( Itse olen jo tähän ikään mennessä oppinut sanomaan takaisin, jos tarve niin vaatii. Tiedän kyllä, että varmasti selän takana minun sukuni saattaa arvostella neljättä lasta, muttei heidän mielipiteensä kiinnosta minua juuri ollenkaan. Tiedämme tasan tarkkaan mitä olemme tekemässä, emmekä ole koskaan pyytäneet keneltäkään apua mihinkään.



Meillä on aina myös ollut niin, että minun veljeni ovat jollakin tasolla äidille tärkeämpiä kuin minä ja muutenkin olen saanut sellaisen kasvatuksen, että olen todella kokenut vain olevani vähäpätöinen ja jäävi päättämään omista asioistani, sillä olen nainen. Tosin, ne kasvatusmetodit eivät ole saaneet meikäläistä muuta kuin takajaloilleen. Yritän olla toistamatta vanhempieni tekemiä virheitä omien tyttärieni kanssa. Välillä vain korpeaa kun tuon eriarvoisuuden kokee jopa joulupöydässä, eikä sen vuoksi tee mieli yhteisjoulua siellä sukulaisissa viettääkään. :(



Asiasta seitsemänteen: tämä flunssa taitaa jäädä pysyvästi minuun. Nuorimmainen jo toipui, mutta minulla senkun jatkuu vain. Eiköhän tämä tästä...Tällaista tänään.



Kanelisokeri 21+4

Aamulla tosiaankin käväisin neuvolassa jossa tehtiin synnyttämään ilmoittautuminen. Tehdään nykyään suoraan sähköisesti eli tuli vähän äkkiä nuo nimien miettimiset¿ No eihän ne mitkään lopulliset ole, mutta kuitenkin : )

Tässä muita ¿tuloksia¿ : )

Rv 22+1

Paino 63,9kg (lähtö 58 eli alkaa tälläkin mammalla olemaan lihaa luiden ympärillä ; )

RR 114/67

Hb 107 (jatkavat laskuaan eli rautakuurille¿)

Sf 17cm

Syke 138 +

Liikkeet ++

[b]Väsymys painaa[/b], mikä johtuu kyllä tuosta veriarvojen alhaisuudesta. Pakolliset päivärutiinit on vietävä poikien kanssa vaikka hammasta purren ,joten illalla KAADUN sänkyyn. Tuskin jaksaisi raahautua yöllä edes vessaan kun olen NIIN väsynyt.

Jumpassa olen käynyt ja se ilmapiiri kyllä piristää kummasti. Eilen meninkin sitten BodyStepiin ja salille ja huomenna BodyPumpiin. Voin vain kuvitella mitä olisi joutua jättämään liikkuminen (niin kuin Nappula). Tulisin hulluksi!!!!!

Tänään on esikoisen Nappulajumpassa vanhempainkerta joten pitänee mennä sinne näiden kahden suharin kanssa. Saa nähdä saanko pysymään ¿perheen kasassa¿ :DDDD

[b]Kestovaipoista[/b] oli puhe. Itse tutustuin aiheeseen ensimmäisen kerran kun esikoinen oli 8kk. Kakkosen kanssa aloitin heti kotiuduttua. Siitä sitten olen pikkuhiljaa kokeilujen kautta päiväkestoillut (kotona) vaihtelevasti. Ehdottomiksi suosikeiksi ovat osoittautuneet

taskuvaipat

ja sisuksiksi ohuet mutta imukykyiset

hamppu- tai bambuimut

. Erilaisia vaippoja on kulkeutunut meidän kodin kautta PALJON. Eli olen ostanut suurimmaksi osaksi käytettynä ja laittanut sitten uudestaan myyntiin jos eivät ole meille käyneet tai käyneet pieneksi. Jos joku sanoo kestoilua kalliiksi, niin ei kyllä tiedä mistä puhuu¿ Kertakäyttöinen vaippa menee AINA käytönjälkeen roskiin, mutta kestovaipan voi käyttää uudelleen ja uudelleen ja myydäkin vielä hyvällä hinnalla eteenpäin.

Lisäpyykkiäkään niistä ei tule, eikä myöskään hajuhaittoja

(itse huuhtelen käytetyn vaipan KYLMÄLLÄ vedellä ja laitan pesukoneeseen valmiiksi ¿ meillä kone pyörii vähintään kerran illassa kuitenkin).

[b]Mielialasta[/b] myös oli puhetta. Eli sama myös täällä - hermo menee kyllä välillä liiankin helposti. Itkeskelevää tyyppiä en ole, mutta raivoavaa kylläkin. Jotenkin tuntuu että itseään ei tunnista, kun oikein tuntuu että kaikki pännii ja menee päin seiniä!!!

Juu mutta nyt

kahvin keittoon

, tekee niiiin paljon mieli : )

[color=OrangeRed]♥ art rv22+1[/color]

töihin olen taas palannut. vaikka olin vain viikon pois niin tuntuu että olis ollut pitempään. Kyllähän tämä aika täällä kuluu.



art kommentoi kestovaipoista. Taisin olla minä joka sanoin että kestovaippoihin saa rahaa laitettua. Tarkoitin lähinnä että jos haluaa niin rahaa saa palamaan, mutta halvallakin pääsee riippuen omista valinnoista. Meilläkin on käytetty muilta ostettuja vaippoja ja ite oon tehnyt suurimman osan. Uusina ostettuja on tosi vähän. Ja näin on saatu säästettyä pitkä penni vaipoissa ja jätteistä.



Soittelin eilen neuvolaan, ja sovittiin että seuraavan kerran menen ystävänpäivänä. Silloin pitäs saada kela-paperit.



Hassua kun ihmisiltä saa niin erilaisia kommentteja mahasta. Toisten mielestä se on niin iso, ja toiset miettii mihin se on hävinnyt.



Mäkin kateellisena seuraan niitä jotka käy jatkuvasti jumpassa. Mulla ei varmaan kunto riittäs plus ei oikein oo aikaa. Jos joku ilta pääsis kävelylle.



t. SannaNu ja tiuhti rv 22+1

Assesmointi meni hyvin, tosin pidin turpani kiinni :D Eli annoin viisaampieni puhua. Kahden viikon poissaolo töistä takaa sen, ettei ole terävin työkalu tässä vajassa.



Odotan jo pojan hakua. Minkähänlainen mustanaamio sieltä tulee kyytiin? Voi hitsi jos sai mustan silmän..



Punkero potkii mahassa. Äsken kahvilla otin palan Samun kanssa leipomaa mustikkapiirakkaa. Njam. Poika oli muuten kärppänä vatkaimen rivassa kiinni ja ihan asiantuntevasti osasi vaatia taikinaisia teriä nuoltavaksi. Ei kuitenkaan yrittänyt työntää kieltä sinne väliin vatkatessa. Voi jestas se siitä olisi vielä puuttunut. Naama näkkärillä sitten lipoi taikinaa parempiin suihin.



- Pirkko

Kiva kun MansikkaPirkonkin päivä alkaa jo liikkua parempaan suuntaan ;) Minäkin onnistuin eilen jättämään tytön sormet kaapin väliin tarhasta hakiessa, on se aina iso kriisi.



Hirveä väsymys täällä päällä. Heräsin yöllä johonkin uneen, eikä nukuttanut sitten ollenkaan. Katsoin videolta sitten yhden illan sarjan silloin kolmen aikaan, minkä jälkeen pyörin vielä ainakin tunnin sängyssä kaikenlaisia pohtien. Ei todellakaan mitään valvomisen arvoista, mutta minkäs teet. Kostautuu sitten seuraavana päivänä...



Päätin yrittää hankkia henkilökohtaisen kätilön synnytykseen, mikä meillä on mahdollista maksua vastaan. Kiva kun saisi sitten etukäteen tavata ja puhua toiveista ja olisi tuttu ihminen koko ajan läsnä. Ihan siinäkin mielessä, jos esikoisen hoitokuviossa menee jotakin mönkään, eikä mies pääsekään mukaan. Meillä nimittäin ei asu sukulaisia lähimaillakaan, pitää yrittää järjestää tytön hoito jotenkin muuten. Juhannuksen aikoihin vaan ei välttämättä ole paljon valinnan varaa... Soittelin eilen " ykkösehdokkalleni" , näistä kätilöistä. Torstaina palataan asiaan ja sitten selviää, ottaako minut listoilleen. Toivottavasti!



Joku puhui tuosta pissillä ravaamisesta. Mulla on viime aikoina niin, että TUNTUU olevan hätä tosi usein ja sitten vaan istun pöntöllä ihmetellen, kun ei oikeasti ollutkaan... taitaa maha painaa ja hämää sitten jotenkin, en tiedä.



Nappulalle tsemppiä sukulaisten kanssa jaksamiseen ja a_j:lle pakkaamiseen! Mullakin on ollut pientä tarvetta täällä kaikkien ihme laatikoiden ja kaappien inventaarioon, tartteisi jostain lisää tilaa, ärsyttää kaikki tavaravuoret, joita tuppaa kerääntymään. Sitä se teettää, kun ei ole muutamaan vuoteen muuttanut!



Taika, 19+3

TAIKA kirjoitti henkilökohtaisen kätilön hankkimisesta synnytykseen. Missä tällainen on mahdollista? Onko kallistakin lystiä?



Oma (.) voi hyvin. Vauva liikkuu hyvin, eikä vaivoja ole. Eli tässä vain odotellaan ylihuomista ultraa.



Toivottavasti kaikilla on alkanut keskiviikko hyvin.



Eliador ja vimpula 21+5

Itsekkin jäin miettimään tuota henkilökohtaistakkätilöasiaa, josta TAIKA kirjoitti. Itselläni varmasti nytkin tulossa käynnistys, joten senkin suhteen olisi ihan houkutteleva vaihtoehto (tosin tuskin mahdollinen Taysisssa). Toisaalta olen kyllä ollut ihan tyytyväinen saamaani palveluun synnytyssalissa ihan ilman " varaustakin" :)



♥ art 22+2

Me ei asuta Suomessa, vaan lahden toisella puolella. Esikoinenkin on syntynyt täällä, joten Suomen käytänteistä ei ole henk. koht. kokemusta. Mutta tuota " oman" kätilön varaamista mietin jo esikoisen syntymän lähestyessä, silloin vaan kävi niin, että jäinkin miettimään... Ja esikoisen synnytys oli pitkä. Aamulla meni vedet ja pyydettiin tulemaan sairaalaan, tyttö syntyi yhteltä yöllä. Siinä ehti tosiaan olla kolme kätilöä meitä vuorotellen hyysäämässä. Ajattelin, että jos on yksi ihminen läsnä, joka tietää minkälaisia odotuksia itsellä on, on varmasti jossain mielessä helpompi, kaikille. Erityisesti tosiaan, jos mies ei pääse mukaan. Vaikka saahan sinne toki muunkin tukihenkilön ottaa mukaan. Sekin jäi vähän ihmetyttämään viimeksi, että esim. eka kätilö, joka puolsi ns. aktiivista synnytystä, ei kuitenkaan ottanut kantaa asioihin synnytyksen aikana. Esim. lääkäri ehdotti kalvojen puhkaisua, josta kieltäydyin. Myöhemmin kätilö sanoi, että piti peukkuja toisessa huoneessa, etten antaisi puhkaista. Voisi helpottaa paineita puolin ja toisin, jos olisi ennen keskusteltu ja jotenkin " samalla aaltopituudella" . Kätilö voi silloin paremmin toimia synnyttäjän puolestapuhujana, eikä ehkä lääkärien tarttee niin usein juosta salissa. Lääkäreistä jäi kanssa vähän neg. muistot. No, nämä vain minun ajatuksia. Se mahtava kätilöhän voi sattua kohdalle ihan ilman varauksiakin, monelle ystävälle on käynyt näin. Ja ihmisillä on vielä niin erilaisia käsityksiä siitä, minkälainen kätilö on hyvä.



Ihan hyvät muistot jäi synnytyksestä kaikenkaikkiaan, vain yhden kätilön kanssa ei synkannut ollenkaan. Joten kun rahatilanne nyt sallii, ajattelin kokeilla tuota oman kätilön varaamista. Maksaa täällä alle 200 euroa, tulee tapaamaan tosiaan muutaman kerran ennen synnytystä ja on koko synnytyksen läsnä. Toivottavasti se tällä kertaa sujuu vähän nopeammin ;)



Heräilin taas yöllä kolmen aikaan sängyssä kieriskelemään... uni tuli onneksi nopeammin kuin edellisenä yönä.



Vointeja!

Taika