Maanantaita Helmet!!

Viikonlopun turinat:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12291874&p=1&tmo…

Siirikillä onkin jännät paikat! Käyhän kirjoittamassa jos vielä kotiin tulet..



Jonttu taisi kysellä siitä saunasta synnytyksen jälkeen. Jos oikein muistan, niin yleistä saunaa ei infektiovaaran vuoksi suositella ennen jälkitarkastusta, mutta jos on oma sauna niin ei kai siinä mitään. Varsinkin jos ottaa rauhallisesti ja kuullostelee omia fiiliksiä. Kannattaa kysyä vielä laitokselta.. Mutta muistaakseni itse kyllä kävin pikaisesti saunassa lämmittelemässä ennen jälkitarkastustakin.



Täällä ei mitään uutta. Tämän viikon tavoite on pakata jonkinverran omaa sairaalakassia. Sellaiset tavarat valmiiksi mitä en enää kotona tarvitse (pehmeät imetysliivit, varahammasharja jne). Mietin tässä, että pitääköhän pakata omat sandaalit mukaan? Seinäjoella kun paloi se keskuspesula niin ainakin tuossa kun kävin siellä synnytysvastaanotolla sanoivat että vähän huonosti on jotain saatavilla. Ja ne on aina karseat ne sairaalan kengät. Esikoista odottaessa mulla oli jalassa prenalla ollessa urheilusandaalit > oli niin jalat turvoksissa että ei kertakaikkisesti mennyt sairaalan joustamattomat päälle.



Enää muutama päivä ennen meidän kuukautta, aika vähän on sadellut vauvauutisia toistaiseksi.. Ollaankohan me kaikki samaan aikaan laitoksella punnaamassa? ;)





Mrs.Marple & Kuopus, rv 35+5

Saunomisesta: Itse olen käynyt saunassa koko raskauden ajan, jostain syystä poikaa odottaessani minulle tuli aina huono olo saunassa, joten silloin en pystynyt. Synnytyksen jälkeen Saunominen, uiminen ja kylvyt ovat kiellettyjä niin kauan kuin jälkivuotoa tulee juurikin tuon infektioriskin takia.



Mrs.Marple: Mä ajattelin ottaa mun lemppari-crocsit sairaalaan mukaan. Niillä on niin sairaan hyvä kävellä. Yksi pari on mulla myös työkenkinä ollut. Otan myös oman aamutakin mukaan kun neuvolasta niin kehotettiin.



Flunssa alkaa jo onneksi helpottaa, taidan sittenkin jättää lääkärikäynnin väliin.



Mauii RV36+3

Kylläpä tuli äkkiä tänä aamuna valoisaa, kun oli niin pilvetön taivas ja aurinko jo hyvissä ajoin alkoi taivaanrannassa kajastaa. Pakkasta -13 astetta eli " normaali talvikeli" . Kohta pitäiskin lähteä neuvolaan ajelemaan. Äitini on meillä, joten pääsen kerrankin lähtemään ihan yksin, vaikka mukavaa seuraahan nuo 5- ja 1-vuotiaat tytöt on noilla neuvolareissuilla olleet. Ei ainakaan käy aika pitkäksi, kun vahtii 1-vuotiaan touhuja ;-). Se kun tykkää niin kovasti juoksennella pitkin pitkää käytävää ja viime kerralla huomasi, että hänhän ylettää painamaan ovenkahvoja... ;-)



Synnytyksestä ei ole viime päivinä ollut mitään merkkejä. Joku vihlaisu kohdunsuulla ja joku satunnainen, suht kivuton supistus. Taitaa toiveeni täyttyä ja päästään käynnistykseen sit jossain vaiheessa lähtemään :-).



Siirikille muuten onnea matkaan! Täällä jännäillään puolestasi. Vauvoja on kyllä tosi hitaaseen tahtiin putkahdellut, mutta eiköhän se tahti kohta ala kummasti kiihtyä ;-).



Saunomisesta synnytyksen jälkeen oli puhetta. Kyllä minä olen tainnut saunassa synnytyksen jälkeen käydä, mutta laitan lauteille pyyhkeen alle. Ei kai silloin mitään pöpöjä pääse tulemaan, jos on puhdas pyyhe takapuolen alla. Mikään himosaunoja en ole, joten en ole siis mitenkään ahkerasti saunanlauteita synnytyksenkään jälkeen kuluttanut. Nytkin on kyllä aikaa kun olen kunnon löylyissä ollut, kun on tämä yskä ollut päällä eli ihan vaan niissä viimeisissä suhinalöylyissä olen käynyt ;-).



Juu, mutta täytyy kohta alkaa valmistautua sinne neuvolaan.



neronja rv 39+1

Saunomisesta: Minäkin olen saunonut aivan normaalisti joka raskaudessa. Synnytyksen jälkeisestä saunomisesta en tarkalleen muista, mutta luulisin käyneeni kuitenkin jo ennen jälkitarkastusta, vuodon vähennyttyä.



( . ) Synnytys pyörii jo kovasti mielessä. Viime yönä näin unta, että multa meni vedet. Siinä sitten paniikissa etsin sidettä ja vaatteita. Tuo vesien meno kotona, on mun suurin huoleni, koska edellisissä synnytyksissä se on saanut supistukset suorastaan räjähtämään ja muutamalla supistuksella sen jälkeen on paikat olleet auki.



Kovasti kohtu harjoittelee supistelemaan, kipeää ei tee. Lauantaina melkein koko päivän supisteli puolen tunnin välein, mutta tosiaan kivuttomasti.

Mua huolettaa myöskin vauvan koko... kaksi lapsista on ollut 4,5kg. Olen vertaillut sf-mittoja vanhoihin neuvolakortteihin ja samassa mennään, kun mitä toinen noista 4,5kg ja hän ei mennyt kuin päivän yli la:n.

No tänään on neuvola ja aion tuoda pontevasti huoleni esille.



On se jännä miten sitä synnytystä voi yhtä aikaa pelätä ja kuitenkin toivoa, että alkaisi jo.

Yksi lapsistamme on syntynyt 38+6,yksi tasan 39, kaksi 39+3, yksi 40+1, yksi 40+4 ja yksi 41+3... saas nähdä milloin tämä vauveli syntyy..



Olsku ja masu rv 38+6

Siirikillä oli edellinen synnytys mielessä ja niin on ollut täälläkin. Iltaisin on supistuksia, tosi kipeitäkin ja illalla mietin jo että näinkö me jo lähdetään yötä myöten synnyttämään, mutta ei, uni lopulta tuli ja aamulla heräsin tavalliseen tapaan. En kyllä ole odottanut lasta ihan syntyväksi, kun esikoinen meni 2 viikkoa yli ja jotain sellaista olen laskeskellut nytkin. Saapa nähdä miten käy. Oma odotus-olo on toki kärsimätön juu,..



Tässä synnytyksessä ajattelin toivoa spinaalia epiduraalin sijaan ja mahdollisesti vielä pudentaalista ponnistusvaihetta helpottamaan, vaikka siitä onkin vähän kahdenlaisia kokemuksia lähipiirissä. Epiduraali oli viimeksi, mutta synnytys oli aikas nopea ja raju, joten jäi ne episduraalin hyvät puolet pikkuisen sivuun.



Vauvan tarvikkeita on koottu kellarista esiin ja olen pessyt esikoisen vauvavaatteita jotain syvää haikeutta tuntien: miten nopeasti nuo ekat vuodet menee ja miten iso esikoinen on - samalla kun niin kovin pieni vielä..Sairaalakassia en ole pakannut, en ole edes miettinyt asiaa - ehkä haluan olla ajattelematta sitä synnytystä ja siksi vältellyt kassinkin pakkaamista :) Noh, sitäkin voisi nyt kasailla kokooon.



Kohta neuvolaan ..Mukavaa päivää kaikille!



S 37+6

Onpa ollut ihanat kelit nyt viikonvaihteessa, kun aurinkokin on pilkahdellut! Onkin tullut ulkoiltua oikein urakalla. Lauantaina käytiin mm. tytön (3 v.) kanssa ekaa kertaa luistelemassa.:)



Vointini on edelleen aivan valtavan hyvä. Tämän viikon vielä haluaisinkin rauhassa järjestellä paikkoja uudessa kodissa ym., mutta sitten saisi kyllä jo pikkuhiljaa ruveta edes jotain tuntumaan tuolla alapäässä. Hurjimmassa tapauksessahan tässä odotellaan vielä kuukausi ennen kuin vauva saapuu - ainakin jos tulee yhtä pahasti myöhässä kuin esikoinen. Nythän tuo meidän tulokas ei ole vielä edes kunnolla laskeutunut, joten tuskinpa tästä ihan äkkiä lähtö tulee. Sitkeitä pysymään pesässään nuo meidän lapset... Esikoinen tuli maailmaan vasta rv 42+1, synnytys kesti komeat 26 tuntia, eikä istukkakaan irronnut itsestään (eikä edes kamalan kiskomisen jälkeen, vaan lopulta leikkaussalissa), joten tiukassa oli!;)



Saunomisesta oli puhe. Itse olen saunonut nyt kolmisen kertaa viikossa ihan sen vuoksi, että meidän kellarissa on aivan järjettömän kylmä (lattiat vielä betonilla), eikä suihkuun todellakaan tee mieli mennä ilman että sauna on lämmitetty. Joudutaan elelemään kevättalvi ja kevät vähän sissimeiningillä, kun aletaan remontoida noita kylpyhuonetiloja vasta kesällä. Vauvaa onneksi voi sitten kylvettää vannassa melkeinpä missä vain, ettei aina tarvitse lähteä tuonne saunalle urheilemaan. Mutta ihan hyvältä tuolla saunassa on tuntunut käydä. Aika maltillisesti olen kyllä lauteilla istuskellut, mutta vointiin saunominen ei ole vaikuttanut mitenkään. Rentouttaa vaan kivasti.



Joku kyseli, että miten pää pysyy kasassa näin loppumetreillä. Siihen kyllä vaikuttaa varmaan todella paljon oma vointi. Hyvissä voimissa odottelukin on kivaa. Ja samoin vaikuttaa se, millä mielellä synnytystä ylipäänsä odottaa. Itselläni on niin mukavat muistot esikoisen syntymästä, että odottelen tulevaa hyvin rauhallisella mielellä. Toki välillä iskee jännitys siitä, miten kaikki täällä kertaa sujuu - ja tietysti ihan kipu ja mahdolliset komplikaatiotkin huolettavat - mutta varmasti olo olisi paljon epämukavampi, jos takana esim. olisi hurjempi synnytyskokemus.



Ehdottomasti eniten kannan koko ajan huolta esikoisen hoitojärjestelyistä sitten synnytyksen aikana sekä ylipäänsä esikoisen pärjäämisestä ja fiiliksistä. Noita miettien olen valvonut useampanakin yönä, synnytystä taas tulee mietittyä jotenkin vain ohimennen. Toisaalta se synnytyksenkin kelailu etukäteen on ihan tärkeää henkistä valmistautumista. Vielä parisen viikkoa sitten olin vähän huolissani, kun tuntui että koko ajan oli niin paljon touhua muuton ym. tiimoilta, etten ennättänyt lainkaan ajatella tulevaa koitosta. Nyt onneksi olen vihdoin päässyt viettämään myös sellaisia rauhallisia äitiyslomapäiviä, että olen ehtinyt pysähtyä mietiskelemään synnytysasioitakin. Silti täytyy sanoa, että nyt toisella kertaa ajatukset liikkuvat paljon ekaa kertaa enemmän nimenomaan elämässä synnytyksen jälkeen. Tavallaan se on aika terapeuttista: tuntuu hyvältä hahmottaa, että synnytys on vain pieni (joskin kivulias) välivaihe tämän nykyisen elämän ja uuden vauva-arjen välissä. Esikoista odottaessa kaikki ajatukset keskittyivät niin kovasti vain synnytykseen - noh, luonnollisesti, koska ei ollut vielä mitään kokemusta elämästä sen jälkeen.:)



Nyt rupean vähän siivoilemaan, kun on tämmöinen harvinainen hetki, että olen yksin kotona. Sitten ajattelin ottaa pienet unet - ah, mitä luksusta!



Oikein hyvää vointia kaikille ja onnea matkaan niille, joilla lähdön hetki lähenee!



Lumileopardi ja beibi rv 38+2

Synnytysasioista tosiaan sen verran vielä, että viimeksi avautuminen oli to-del-la hi-das-ta (avautumisvaihe säännöllisten supistusten alkamisesta 25 t 40 min ja ponnistusvaihe 20 min), joten ennätin saada epiduraalin ja sitä ehdittiin vielä lisätäkin. Mulla tuo kivunlievitys toimi tosi hyvin (mitä nyt kuume välillä nousi), joten ennätin olla siinä ainakin kuusi seitsemän tuntia suht kivuttomana ja huilata ennen ponnistusvaihetta, joka onneksi oli aika nopea ja helppo.



Tällä kertaa en oikein tiedä, että mitä toivoisin. Toisaalta tuollainen hidas avautuminen tekee synnytyksestä hyvin rauhallisen tapahtuman, jos kivunlievitys on kohdallaan. Toisaalta toivon kyllä, ettei tällä kertaa menisi ihan yhtä kauan - mutta nopeampi synnytys on tietty aina vähän rajumpi ja myös kivuliaampi. En sitten tiedä, josko sitä nyt toisella kertaa osaisi suhtautua siihen kipuun vähän eri tavalla. Esikoisen kohdalla en todellakaan osannut mitenkään ottaa vastaan niitä avautumiskipuja, enkä TODELLAKAAN osannut ajatella sitä kipua mitenkään " luovana ja produktiivisena" . Hah-hah, näin olin kyllä etukäteen yrittänyt asiaan valmistautua, mutta tosiasiassa kestin supistukset ennen epiduraalin saantian ainoastaan hampaat irvessä ja ilokaasumaskiin vimmaisesti turvautuen. Muistan jopa sanoneeni miehelle pahimpien kipujen aikana ennen pelastavaa epiduraalia, etten aio enää ikinä synnyttää - niin veemäisiä ne avautumiskivut mielestäni olivat. Mutta jospa tosiaan tällä kertaa yrittäisi asennoitua vähän toisin...;)

Olipa jänniä kuulumisia Siirikillä heti aamusta. Näin ne vaan käy päivät vähiin. Perjantaina alkaa jo MEIDÄN KUUKAUSI!



Helsingissäkin on tänään oikein ihanan aurinkoinen pakkaspäivä. Tuli nukuttua oikein hyvät yöunet ja ajattelin, että käyn vähän kävelemässä ulkona ja alan sitten lukea pääsykoekirjaa. Lintujen laulu kuuluu ikkunan läpi sisäänkin. Taitaa siis olla kevät tulossa! Ihanaa! Tää helmi-maaliskuu onkin mun lempiaikaani. Ja nyt siihen liittyy vielä tän kauan kaivatun pikkuisen syntymä <3



Illalla oli taas ihmeellistä kipua kyljessä. Ihan kuin se olis revähtänyt tai jotain. Yöllä sitten heräsin siihen, että maha oli ihan kova (supistus) ja kylkiä särki. Punkesin itseni ylös ja vessaan ja tajusin pöntöllä istuessani, että suoli ei ollut toiminut koko päivään. Ummetus olikin tosi kova, mutta puolen tunnin istunnon jälkeen helpotti. Ja minä kun söin eilen lakujakin...Miten ihmeessä sitä sais mahan pysymään kunnossa??? Mä rupeen kohta laktoosi-intolerantikkona syömään kermajäätelöä, jos muu ei auta. Kylkikivutkin sitten jäi sinne vessaan, eli kai nekin ummetuksesta johtuvia oli. Mutta tosi kivulias oli olo.



Viikonloppu meni taas kuin vilahtaen, mutta paluu arkeen tuntuu paljon mukavammalta nyt, kun mieskin tekee töitä kotona. On jotenkin ensikertalaisena rauhallisempi olo, kun miettii, että synnytys voi alkaa minä hetkenä hyvänsä, muttei tarvitse miettiä, että milloin miestä pitäisi ruveta töistä kotiin kutsumaan. Ilmeisesti yhtään kivuliasta supistusta mulla ei ole ollut (en ole ainakaan tunnistanut), pientä menkkakipuilua ( sellaisia minuutin aaltoja kerran pari päivässä) vaan. Äidin kanssa just eilen juttelin aiheesta ja se sanoi ihan samaa...eli täysin vailla ennakkotuntemuksia mäkin olin yhtenä yönä päättänyt ruveta syntymään.



Lauantaina olin Educa-messuilla. Oli kyllä kiva päästä ihmisten ilmoille ja nähdä vanhoja opiskelukavereita ja opettajia. Ainoa, mikä harmitti oli, kun Pauli Aalto-Setälän " PERKELE! Tunneosaamisen pikakurssi" -niminen luento oli täynnä. Mentiin ihan sitä varten vasta lauantaina kaverien kanssa messuille... :( Mutta kummasti sieltä tuli taas kannettua kassillinen kaikkea materiaalia kotiinkin.



Lauantai-iltana kävi kaveri kaksostensa kanssa piipahtamassa. On ihana etuoikeus seurata huhtikuussa 2v täyttävien pikkuneitien elämää näin läheltä. Tytöt kehittyy huimaa vauhtia ja koko ajan heistä on nähnyt, miten erilaisia ovat. Kaveri toi samalla kassillisen vanhoja vauvanvaatteita, joista muutamia seuloin itselleni. Pari pientä suloista samettimekkoakin tarttui kassista meille. Jos tulokas on tyttö, niin ainakin maaliskuun alussa oleviin kaverin hääjuhliin on nyt sitten vaatteet. Pojan kanssa täytyykin lähteä ostoksille.



Eilisen päivän vietin vanhempien luona tekemättä oikeastaan mitään erikoista. Sekin tuntui tosi hyvältä välillä. Veli kissoineen oli myös siellä ja valtaosan päivästä istuin lattialla rapsutellen jotakuta elukoista. On ne vaan niin ihania. Mehän ollaan molemmat allergisia. Mies on ollut aina ja mulle puhkes allergia vasta kun kotoa muutin pois. Mut tolleen lyhyen aikaa siedän kyllä noita persialaispalleroita. Maatiaiskissan kanssa en pysty olemaan viittä minuuttia samassa huoneessa...Hilseissä on siis eroja! Allercan kautta ollaan katseltu kissaa meillekin (siis sellaista allergisoimatonta), mutta toistaiseksi melkein 8000 euron hinta on VÄHÄN turhan paljon... :)



Jotenkin tuntuu oudolta, kun kalenteri alkaa täyttyä menoista, joissa pitää ottaa Nallekarkki ja sen hoitojärjestelyt huomioon. Oon aina ollut kova käymään erilaisissa tapahtumissa enkä nytkään aio jättää kaikkea väliin vaan ollaan sovittu miehen ja esim. mun vanhempien kanssa hoitojärjestelyistä. Mut jotenkin näyttää hassulta, kun ennen viikkoa 42 ei oo paljon mitään sovittuna, mut sen jälkeen sitten vaikka mitä pitkin kevättä...ja kesällä Porin Jazz...sitä odotan kuin lehmä kesää. Nallekarkkikin pääsee sitten ekoille festareilleen:) Täytyy vaan ostaa sille ne sellaiset kunnon kuulosuojaimet. Tapahtumanahan PJ on aika rauhallinen, ettei tartte miettiä turvallisuutta pahemmin. Ja majoituskin löytyy sukulaisten luota ihan läheltä!



Tänään tulee uusi auto. Just soittelivat autoliikkeestä, että tuovat sen ihan kotiovelle tossa puolen päivän jälkeen. Illalla päästään sitten koeajolle. Vielä kun tulis se turvakaukalo, niin pääsis testailemaan sen toimivuuden. Huomenna onkin sitten mulla vika neuvolalääkäri (jäi vähän viimetinkaan), keskiviikkona tulee siivoojat (onneksi, sillä täällä on toooosi likaista), torstain ajattelin vaan olla ja perjantaina on taas kuorotreenit. Perjantaina päivällä menen ehkä parin kaverin kanssa leffaan, jos tuntuu siltä, että jaksan.



Nyt rupean pukemaan päivävaatteita ja tekemään jotain hyödyllistäkin...



Nonna ja Nallekarkki (riehuu TAAS masussa täynnä virtaa) rv 36+5

Laitoin tuossa aamulla pyykit koneeseen ja tuli todella huono olo > verenpaine nousi melkein 150/100.. No ei siinä mitään, otin rennosti, ja seurailin verenpainetta (kotimittari) joka laskikin sitten ihan normaalisti.. MUTTA pulssi pysyi koholla, kauan aikaa yli sadan vaikka verenpaine oli jo normaaleissa lukemissa. Onko käynyt kenellekään? Neuvola vasta ylihuomenna, kysäisen sitten että mikähän oli vialla vai onko normaali oire tässä vaiheessa raskauttaa..



Outoa joka tapauksessa..

Siirikillä onkin jännät paikat meneillään, tsemppiä vaan sinne=)



Mukava tuntea olonsa tervetulleeksi porukkaan takaisin pitkän tauon jälkeen, kiitos kovasti siitä=)



Muutama päivä taas vierähti etten saanut aikaiseksi kirjoiteltua mutta lukemassa olen teidän kuulumisia käynyt päivittäin.



Mrs. Marplella outo juttu kun pulssi niin koholleen jäi, toivottavasti saat asiaan selvyyden neuvolassa.



Saunomisesta, olen odotusaikana aina tykännyt käydä saunassa rentoutumassa ja nytkin pari kertaa viikossa tulee käytyä. Synnytyksen jälkeen olen käynyt vähän lämmittelemässä joskaan kunnon löylyissä en ole uskaltanut istua ennekuin jälkivuoto loppuu.



Lumi_Leopardilla on kertomansa mukaan kadehdittavan hyvä olo =D



Jokin ihmeellinen siivous/järjestelyvimma on täälläkin ollut havaittavissa muutaman päivän ajan. Oma olo ikävine liitoskipuineen ei vaan anna mahdollisuutta mihinkään megasiivoukseen mutta tulipahan pölyjä vähän pyyhittyä lauantaina kun ukko imuroi.



Mielialat tuntuu taas heittelevän rajusti, itkun saa aikaiseksi vaikka mistä ja hermot kiristyy vähän väliä syyttä suotta=( Lasten kannalta kamalaa olla näin tasapainoton mutta eiköhän tämäkin ohi mene.



Onko muilla mieli heitellyt nyt loppumetreillä?



Synnytys pyörii täälläkin mielessä vähän väliä. Toisaalta mulla ei ole mitään kiirettä päästä masusta eroon, ikäväkin taitaa tulla pikku potkuja, mutta tiedän oman olon helpottuvan niin paljon että siitä kyllä jo alkaa haaveilla. Haluaisin pitkästä aikaa liikkua kivuttomasti=) Ja alkaahan sitä toisaalta odottaa jo malttamattomasti että näkisi tämän pienen ihmisen, saisi syliin ihanan pienen käärön joka tuoksuu niin ihanalle vauvalle, voih=D



Vatsa on toiminut jo muutaman päivän vähän liiankin hyvin. Toisaaltahan se on vaan hyvä mutta jos tässä koko helmikuun joutuu vessassa näin tiheesti käymään niin kyllähän paperia ianakin kuluu melkoisesti=D



Täytyypi mennä antamaan junnulle murkinaa niin että saa pienen miehen päikkäreille. Suunnittelin että menisimme koko poppoo käymään pulkkamäessä kun mies kotiutuu töistä, nyt kun tuota luntakin on edes jonkin verran=)



Mukavaa maanantainjatkoa mammoille!



p02p06 ja pikkuinen 37+2

Minä se kävin sit harjoitus lähdön tekeen tänään.Yöllä kolmelta alkoi supistelut ja neljältä 4 min.välein.Päästiin sairaalaan puol kuusi ja paikat kahdelle sormelle auki ja kanavaa 1.5cm jälellä.Supistuksia käyrällä tasaisesti,mutta ei aukase paikkoja.Lähimme kotia odotteleen tilanteen kypsymistä.Nytkin supistelee edelleen 4 min.välein.Ja nyt tullut veristä limaa,joten eiköhän tässä vielä tänään lähdetä synnyttään.

anna_liisa 38+5

Onnea matkaan!

Toivottavasti pääsis itekin tuohon tilaan!!!!



aurela ja masuasukki rv 39+3

Toivottavasti supistukset pysyy loppuun asti. Mä olen molempien edellisten vauvojen kanssa tehnyt harjoituslähdön n. viikkoa ennen varsinaista syntymää. Supistuksia tuli n. 3 minuutin välein monta tuntia ja näkyivät aina käyrälläkin, mutta sitten vaan yhtäkkiä lopahtivat... turhauttavaa. Saa nähdä kuinka käy tällä kertaa. Toivon että menisi lapsivedet niin eivät voi ainakaan enää kotia laittaa. ;)

aurela ja mauii:Kiitos kannustuksesta!Menis lapsivedet niin sit ei kauaa menis ku vauva syntyis.Eipä tässä auta ku ootella vaan!

anna_liisa 38+5

Annaliisalle tsemppiä ja lykkyä matkaan :)



Mikäs mahtaa olla Siirikin tilanne, jäitkö jo laitokselle+



Oma olotila on pysynyt hyvänä. Viikonloppuna tehtiin pikainen matka mun kotipuoleen ja yllätävän hyvin jaksoi autossa istua vaikka matka olikin pitkä. Taitaa toi meidän kaveri tykätä vielä pysyä tuolla masussa, ku ei pahemmin mitään merkkejä lähenevästä synnytyksestä oo antanu, tai sitten ei osaa lukea omaa kroppaa että tietäis mitä ne on. Niin esikoinen kun on tulossa niin tilannehan on ihan uusi meille eikä todellakaan osaa kuvitella mitä kaikkea se tuo mukanaan.



Mielialoista: Mulla ne ainakin heittelehtii nyt tosi nopeesti laidasta toiseen ja itkemään mut saa helposti. Ei tarvi paljoa että on tippa linssissä. Eiköhän tää oo ihan normaalia.



Synnytystä ei oo paljoa tullu mietittyä. Välillä se käy mielessä, eniten mietin sitä että osaako sitä sitten lähteä ns. oikeeseen aikaan.. No pitää kattoa mitä eteen tulee. Sairaalakassin ajattelin kyllä tässä tänään tai huomenna pakata ja samalla kattoa vaavin kotiintulovaatteita, isäntä saa ne sitten tuoda kun tulee meitä hakemaan.



Turvakaukalon jalustan autoon asentaminen on käynyt mielessä, olisi siellä sitten valmiina kun tarvitsee. En usko, että se meillä olisi siellä mitenkään tiellä vaikka sen sinne jo tässä vaiheessa laittais. Harvemmin tuolla autossa takapenkillä on kukaan istunu tässä lähiaikoina ja mihinkään reissuunkaan ei enää meinata lähteä niin ei sinne tavaroitakaan tarvitse mahtua.



Nyt on pakko mennä suihkuun lenkin jäljiltä, tai ensin kattomaan se meille tuli vauva ohjelma kun on näemmä juuri menossa :)



-Sara-Maria rv 37+4-

Olen täällä ihan hermona ja vatsa sekaisin, koska kävin aamulla siinä lapsivesipunktiossa ja tuloksen saaminen kestääkin vielä huomisaamuun. Hapetusarvo vauvalla ok. Keuhkojen kypsyyttä siis vielä tutkitaan. Itse punktio oli epämiellyttävä jännityksensä puolesta, mutta ei kipeä. Huomenna siis tuloksen perusteella päätetään käynnistysaika tai sitten uusi punktioaika pe tai ens ma. En kyllä haluaisi punktiota uudestaan, kun oli jotenkin niin avuton olo, kun vauva alkoi juuri liikkumaan kun neula oli sisällä. Tokihan lääkäri katsoi koko ajan ultralla vauvaa, mutta jotenkin pelkäsin, että osuu vauvaan. Lapsivesilammikotkin olivat niin pienen näköisiä ruudulla. Ja kamalinta kai siinä oli se, että näin ruudusta koko ajan vauvan liikkeet ja neulan siellä sisällä.



Olkaa onnellisia te, joilla ei epäillä mitään komplikaatioita. Kamalan hermostuttavaa tällainen. Ja laittaakaa paikat valmiiksi vauvalle. Mulla tulee nyt kiirus... Onneksi viimeinen koneellinen pyykkiä pesussa. Tosin äitiyspakkaus vielä saapumatta, joten sen pesu on sitten edessä. Jotenkin harmittaa nyt tuo pakkauksen ottaminen, kun onhan noita vaatteita jo aika reilusti. Ja haluaisin ostaa jotain lisääkin.



Painun nyt hetkeksi pehkuihin, jotta voin lopettaa tämän murehtimisen. Kummasti levänneenä on jotenkin parempi kohdata pelkojaan...



t.Amanda ja iso vauva 36+2



ps. Olipa koko juttu omaa napaa täynnä, mutta nyt ei kykene muuhun. Jakselkaa hyvin.

Anna-Liisalla jännät paikat, tsemppiä kovasti ja toivottavasti pian pääset jo tositoimiin=)



Amandantrio, nyt mulla on mennyt jotenkin ohi eli käynnistelläänkö sulla siis hetimmin kun vauvan keuhkot ovat siihen vaan tarpeeksi kypsät, ison koon vuoksiko?? Tsemppiä vaan tulosten odotteluun sinne ja toivotaan että uutta punktiota ei tarvita.



p02p06 ja möyriva masukki

siis möyriva=möyrivä...Hitsi kun tällä foorumilla ei pääse muokkaamaan aikaisemmin kirjoitettuja viestejä.

Siirikille ja anna_liisalle tsemppiä!



Täällä lännessä on maanantai valjennut kovin pilvisenä. =/ Ei ole tietoakaan auringon säteistä, ja pakkasmittarikin on tässä jo noussut lähelle nollaa, aamuyöstä näytti -8 astetta parhaimmillaan.



Nonna: Me kun asustellaan täällä " Pori Jazzin" naapurissa, niin uskon että meidänkin vauva " joutuu" elämänsä ensimmäisille festareille, kun jazzkadulla ainakin pitää jossain ilmaiskonsertissa käydä. =] Päivisin siellä on onneksi todella rauhallista, viikonloppuna ehkä " vähän" liikaa hälinää.



Närästys vaivaa. =( Välillä myös näin päivisin, mutta useimmiten vain öisin. Viime yönä tais mennä 5 rennietä. Mutta tuntuu ainakin heti auttavan, ainakin hetkellisesti..

Mahakin on ehkä vähän laskeutunut alaspäin?! En tiedä.. potkut kyllä yhä tuntuu kylkiluissa, mutta jotenkin tuntuu että se " iso pallo" on tosta rintojen altakin hävinnyt jonnekin.. Tai sit mä vaan kuvittelen! =] Nyt on näkyvissä jo useampi raskausarpi.. =/ no, toivottavasti vaalenevat joskus. Ja ovat tulleet onneksi niin alas, että eivät kovin hyvin näy bikineissäkään.. =] Siis sitten joskus, kun " valas hilaa itsensä taas rannalle, jotta greenpeacen miehet tulee hilaamaan takaisin mereen" .. =]



Kivaa alkuviikkoa, ja tällä viikolla tosiaan alkaa jo se meidän kuukausi! =]



jonttu rv 38+6