Raskauspahoinvointi ja työnteko...saikulleko? :(
Kysyisin teidän muiden odottavien mielipiteitä...meillä on leikki-ikäiset lapset 2kpl, itse teen 3vuorotyötä (en kuitenkaan fyysisesti raskasta kuten hoitsut) ja nyt oon viikolla 7 raskaana. Pari viikkoa on ollut sellasta pientä kuvotusta ja ajoittaista väsymystä. Nyt tuntuu että olo pahenee..kenties se on vaan tavanomaista ällöttävää oloa, yrjö ei oo käyny kylässä kuitenkaan ;).Mutta kun siihen lisää sen väsymyksen niin olo on oikeesti todella kurja. Mietin että kehtaanko ottaa loppuviikon sairaslomaa? Kyllä mä varmaan sinne töihin kykenisin mennä mutta esim. tulevat yövuorot nyt loppuviikkona ja rytmien muutokset mietityttää. Joudun sit viel olee lasten kanssa kolmisin viikonlopun.
Miten herkästi te muut jäätte töistä pois tällasten vaivojen vuoksi?
Kiitti etukäteen vastauksista,
päivänjatkoja...
Kommentit (8)
Esikoisen aikana yritin tehdä yövuoroja oksennellessa, mutta sitten luovutin (hoitsu). Jäin sairaslomalle ja pahoinvointia kestikin vkolle 15 asti! Eli olin saikulla melkein 6 viikkoa. Enkä kadu hetkeäkään. Tässä raskaudessa olin jo tiputuksessa ja kun tuo esikoinenkin juoksi jaloissa niin ilman sairaslomaa ei olisi kyllä selvinnyt. Vaikka raskaus ei ole sairaus kannattaa omaa vointia kuunnella!
Mulla oli päivisin kuvotus (jota sain jotenkin pidettyä aisoissa syömällä jotain kokoajan) ja iltaisin sitten oksentelin. Sairas väsymys myös painoi iltaisin. Kävin kuitenkin töissä normaalisti (oli päivätyö).
Myös työnantajan näkökulmasta sanoisin että oksentelu on hyvä syy olla poissa, kuvotus ei mielestäni. Mutta jokainen tekee näissä omat päätöksensä, jotka riippuvat paljolti varmaan siitäkin miten työtään/työpaikkaansa arvostaa ja minkälaisen mielikuvan itsestään työntekijänä haluaa antaa. Ja tietenkin työn vastuullisuuskin varmasti vaikuttaa.
...Niin, mielestäni työn vaativuus vaikuttaa juuri sillä tavalla, että silloin on jäätävä sairauslomalle. Teen työkseni ihmisten elämään suuresti vaikuttavia päätöksiä. Viime viikolla voin niin pahoin töissä, että en kahteen päivään uskaltanut tehdä yhtään päätöstä, koska pääni oli niin sekaisin jatkuvasta kuvotuksesta ja yökötyksestä. Perjantaina en enää mennyt töihin, kun olin edellisenä iltan oksentanut itseni uuvuksiin. En kertakaikkiaan voi tehdä työtäni, jos järki ei leikkaa ja jos en pysty olemaan 100 % keskittynyt siihen, mitä teen. En halua joutua oikeuteen vastaamaan tekemisistäni, jos teen puolihuolimattomasti työni.
Tällä viikolla olenkin taas ollut kunnon työntekijä: oksennan kotona aamulla juuri ennen töihin lähtöä ja seuraavan kerran kotiin palattuani. Olo alkaa onneksi kohentua ja tällä viikolla olen taas pystynyt tekemään hommani, mutta jos viimeviikkoinen olotila olisi jatkunut, en olisi mennyt töihin. Minulta meinasi mennä elämänusko: itkin ja oksensin enkä voinut käsittää, miten niin helvetillinen olo on mahdollinen.
En mistään ole löytänyt vastausta tämän pinon kysymykseen. Koska on aika jäädä pois töistä? Vaaditaanko me naiset liikaa itseltämme vai vaatiiko yhteiskunta?
Oma eka odotukseni sisälsi non-stop kuvotusta vkoilta 6 vkolle 13 asti. Se oli aika hirveää aikaa eikä sanalla aamupahoinvointi ollut mitään tekemistä tuon session kanssa. Jäin sairaslomalle siinä vaiheessa, kun päätä huimasi pystyssä ollessa ja nielin koko ajan paniikissa puolioksennusta/sappea yms. Ei siinä työteholla enää paljon ole tekemistä. Lähinnä istuin huoneessani piilossa ja panikoin. Oltuani pari päivää kotona eikä olo helpottunut, lääkäri lopulta vinkkasi minulle apteekista tuotteen nimeltä HEKSAVIT. Se on B6-vitamiinia ja tehoaa yli puolelle raskaanaolevista naisista pahoinvointioireisiin. Itse olin takaisin töissä toisena päivänä kuurin alkamisesta, noin 80% oireista hävisi ja loput pysyivät kurissa säännöllisillä välipaloilla. Ihmettelen suuresti, ettei tästä tuotteesta ole mainintaa näillä sivuilla, ainakaan en ole huomannut. Myös moni ystäväni on saanut avun ko. tuotteesta ja se on turvallinen ohjeiden mukaan käytettäessä. Kannattaa silti keskustella neuvolan kanssa asiasta myös. Nyt, odottaessani toista lastani vkolla 6, purkki Heksavitia on jo laukussa mukana henkisenä tukena. En sitä ala syödä ennen kuin on tosi kyseessä, mutta jo purkin olemassaolo antaa varmuuden siitä, että selviän. Suosittelen lämpimästi :). B6-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joten se ei voi kertyä liiassa määrin elimistöön kuten rasvaliukoiset vitamiinit.
Mitä siihen tulee vaatiiko yhteiskunta raskaana olevilta naisilta liikaa niin ei kyllä mielestäni. On käynyt aika selväksi että esim. saikun saaminen on todella helppoa raskaana... Erilaiset työyhteisöt ovat asia erikseen, niissä kuitenkin vallitsee työpaikan oma kulttuuri ja ilmapiiri. Itse en ainakaan ole kokenut että mistään muualta minuun voisi kohdistua painetta.
Se kuka on mitenkin kipeä tarvitakseen saikkua on aika monimutkainen juttu. Ihmisten kynnys sietää kipua, stressiä ja surua on TODELLA yksilöllinen. Ihan ilman että on raskaanakaan. Meillä raskautuneilla vielä hormonit näyttelevät lisäosaa tässä hommassa. Ennen reipas tyyppi muuttuu itkuiseksi jne...
Aika helposti mielestäni kuitenkin surkutellaan ja voivotellaan, eikä luoteta itseen ja siihen että osaa kuunnella omaa kehoaan ja mieltään.
Että semmosia ajatuksia.
Hei!
Tulin vielä kertomaan lopputuloksen, jos joku muu liian tunnollinen ja kärsivä kohtalotoveri lukee tätä pinoa...
Hain tänään sairaslomaa. Sanoin lääkärille, että olen raskaana ja oksennan ja se oli jo melkein sillä sekunnilla tulostanut viikon sairaslomalapun. Olen ollut omalla ilmoituksella pois töistä viime viikosta lähtien. Oksennan pahimmillaan 5-10 kertaa päivässä eikä Olivia73:n suosittelema heksavitkaan (kiitos vihjeestä!) auta. Lääkärin mukaan mut laitetaan tiputukseen loppuviikosta, jos tilanne jatkuu yhtä pahana. Ei kukaan voi tehdä töitä tässä tilassa. Aion olla pois töistä siihen asti, että oksentaminen loppuu.
Siskot, hakekaan sairaslomaa! Heti, kun siltä vähänkään tuntuu. Itse olin typerä ja kävin väkisin töissä, vaikka en sinne kuulunut.
Eipä siinä paljoa työintoa ole jos kokoajan on oksennus kurkus. Ja pitää ajatella omaa jaksamista, ei ole mitään järkeä ajaa itseää ihan loppuun.
Itse oksensin kaikki illat. Aamut ja päivät pärjäsin syömällä.
Teen myös 3vuoro työtä (hoitotyötä). Pystyin kokoajan olemaan töissä. välillä kävin vaan oksentamas ja jatkoin hommia. Ainut muutos oli että jätin yövuorot väliin. siitä ei olisi tullut mitään. Yritin mutta kun koko yön oksensin totesin ettei tässä ole mitään järkeä.
Onneksi minulla on hyvät työkaverit jotka lupasivat tehdä yövuoroni niin kauan kun on tarvetta. Nyt pahoinvointi on loppu ja teen kaikkia vuoroja.
Joten kaikki kuunnelkoon itseään ja omaa jaksamistaan.
Kyllä mä sinuna hakisin sairaslomaa. Itsekin olen silloin tällöin joutunut olemaan poissa töistä pahoinvoinnin vuoksi. Mä teen siis hoitotyötä, mutta eihän se mukavaa ole missään työpaikassa jos on jatkuvasti paha olo. Eiku saikkua vaan surutta...........